Puolustusvoimat aikoo riisua lääkintähuollostaan kaiken, mikä ei kuulu sotilaslääketieteen ydintehtäviin. Tiukempi keskittyminen omaan erityisosaamiseen vapauttaa voimia tutkimukseen ja koulutukseen. Ensimmäinen askel uuteen suuntaan on vähittäinen luopuminen sotilassairaaloista.

Turvallisuusympäristön muutokset, uudet uhat ja puolustuskysymysten kansainvälistyminen ovat käynnistäneet Puolustusvoimissa suuren myllerryksen. Lääkintähuollon täytyy jatkossa vastata entistä paremmin nimenomaan sotilasterveydenhuollon tarpeisiin.

- Meidän ei ole järkevää tehdä itse kaikkea, minkä muut jo osaavat hyvin. Siksi olemme sopineet varusmiesten erikoissairaanhoidon järjestämisestä 15 sairaanhoitopiirin kanssa vuodesta 2006 lähtien, kertoo hallintoylilääkäri, lääkintäkapteeni Rami Heikkilä Pääesikunnan lääkintähuolto-osastolta.

Puolustusvoimat aikoo perustaa myös oman sotilaslääketieteen tutkimuskeskuksen.

- Tavoitteena on luoda valmiuskoulutuksen huippuyksikkö, jossa panostetaan muun muassa simulaattori- ja katastrofikoulutukseen. Suunnittelemme yhteistyötä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa, ja koulutusta tuotteistetaan mahdollisuuksien mukaan, hahmottelee Puolustusvoimien ylilääkäri, lääkintäprikaatikenraali Pentti Kuronen.

Soveltava tutkimus kohdentuu muun muassa äärioloissa työskentelyyn, varusteiden kehittelyyn, sotilaskirurgiaan ja Puolustusvoimien erikoisaloihin eli laivasto-, sukellus- ja ilmailulääketieteeseen.

Työterveyshuoltoa poikkeusoloissa

Sotilaslääketieteen erityispätevyyksiä on perustamisvuoden 1996 jälkeen myönnetty 63 lääkärille. Heistä suurin osa työskentelee Puolustusvoimissa.

Työ on rauhan aikana tavanomaista työterveyshuoltoa - joskin poikkeuksellisissa oloissa.

- Työpaikkakäynti voi meillä tarkoittaa istumista Hornetin kyytiin tai sukeltamista 40 metrin syvyyteen taistelusukeltajien mukana. Sotilaallisia harjoituksia säätelevät erityismääräykset, koska melu, tärinä ja kiihtyvyysvoimat voivat ylittää normaalit työturvallisuusnormit, Kuronen sanoo.

Varusmiesten palveluskelpoisuuden selvittämisestä on tullut aiempaa haasteellisempaa, kun palvelusaika on lyhentynyt ja mielenterveys- ja päihdeongelmat yleistyneet. Palvelus- ja työolosuhteita on jatkuvasti kehitettävä turvallisemmiksi.

- Työkyvyn arvioinnissa on onnistuttava kerralla. Mielenterveysongelmista kärsivä varusmies kovat piipussa ei ole hyvä yhdistelmä, Heikkilä huomauttaa.

Sodan aikana tai muissa poikkeusoloissa sotilaslääketieteen ytimen muodostavat kenttälääkintä ja lääkintähuollon johtaminen. Kenttälääkintä kattaa kaiken sairaanhoidon ensiavusta ja -hoidosta henkiä pelastaviin leikkauksiin ja evakuointiin.

Ulos omasta poterosta

Tulevaisuuden sotilaslääketieteessä yhä merkittävämpää roolia näyttelee kemiallisiin ja biologisiin aseisiin liittyvä suojelulääketiede. Tällä ja usealla muullakin saralla tullaan tarvitsemaan tehokasta kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoja.

- EU:n sotilasyhteistyö etsii vielä uomiaan, mutta valmiutta yhteistyöhön on oltava jo nyt. Kriisinhallinnan on tarvittaessa toimittava yli rajojen, joten eri maiden järjestelmiä on kehitettävä yhteensopiviksi, Kuronen mainitsee.

Toimivien yhteyksien merkitys korostuu myös lääkintähuollossa. Sarsin tapaisten epidemioiden sattuessa Puolustusvoimilla on oltava valmius ajanmukaiseen lääkintään.

Kurosen mukaan Puolustusvoimat aikookin integroitua entistä tiiviimmin osaksi muuta yhteiskuntajärjestelmää.

- Vanha ajattelu on nyt jätetty henkisesti taakse. Järjestelmän turvallisuus ja koko kokonaisuuden hahmottaminen ovat kaiken lähtökohtana.