Lääkärit ovat palkkakuopassa. Tästä ei kai yksikään ryhmä liiton sisällä ole eri mieltä, vaikka monen lääkärin tulotaso onkin kohtuullinen. Vertailua muihin palkansaajaryhmiin vääristää se, että lääkärien ansioista suuri osa tulee normaalin työajan lisäksi tehdystä työstä: raskaasta päivystyksestä, toisen työnantajan tai privaattipraktiikan ansiosta. Ei lääkärien perustyöajan ansioissa hurraamista ole, varsinkaan sairaalapuolella.

Sopimuksista

Terveyskeskuspuolella on viime sopimuksissa edetty hyvin hitaasti. Perusratkaisu, siirtyminen väestövastuuvirkaehtosopimuksen piiriin, johon nytkin ollaan jopa valtakunnan hallitusohjelmassakin yhä laajemmin siirtymässä, tuo tulotasoon huomattavan korotuksen vanhaan malliin verrattuna, kun siirrytään urakkatyöhön ja kiinteästä työajasta luovutaan. Väestövastuu-VES:een on tehty vain pieniä korjauksia ja paineet korotuksiin alkavatkin olla suuria.

Sairaalapuolelle on kahdessa viime sopimuksessa saatu rahaa, osin terveyskeskuspuolenkin kustannuksella. Edellisessä lähinnä päivystäville lääkäreille, joille sopimus eri tavoin toi huomattavan lisän. Viime sopimus lisäsi perustyöajan ansioita ennen kaikkea erikoislääkäreille - tosin työajan piteneminen vähän hälvensi iloa. Toisaalta sopimus toi kohtuullisessa määrin päivystäville selkeästi lisää. Paljon aktiivityötä tekevillä korvausten tasoittaminen kuitenkin jopa pudotti huippukorvauksia edelliseen sopimukseen nähden.

Tämän hetken ongelmista

Yksi suurimpia pulmia tässä tilanteessa on yksittäisen lääkärin selkänahan yhä vahvemman parkkiutumisen täysi korvaamattomuus. Poliittiset päättäjät pyrkivät yksissä tuumin supistamaan erikoissairaanhoidon menoja, mutta kun tuottavuus so. lääkärien työn tehokkuus jatkuvasti paranee, pääsevät he kuitenkin toteamaan, ettei katastrofia ennusteluista huolimatta näy tulevan.

Samanaikaisesti kun tuottavuuden palkitseminen muualla yhteiskunnassa lisääntyy, ei etenemistä lääkärien kohdalla tähän suuntaan näy lainkaan. Nekin pienet parannukset, joita esim. sopimuslääkärijärjestelmän kehittämisessä saatiin lopulta KT:n kanssa aikaan, näyttävät kaatuvan ministeriön virkamiesten sokeaan ideologismiin.

TYÖAIKALAKI

Työaikalakikeskustelun käydessä kuumimmillaan laskeskelin, että pari sataa lääkäriä Suomessa tulisi ylittämään työaikalain ylityökatot. Näistä piti sadan olla HYKS:ssa, erityisesti kirurgian klinikassa.

Vastikään pidetyssä työsuojelupiirin tarkastuksessa kävi ilmi, että HYKS:n kirurgian klinikassa ylitti tuon katon viime vuonna 89 lääkäriä. Työnantajan tekemissä laskelmissa on ilmeisiä virheitä, mutta siitä huolimatta... Kun kaikki ylitöitä tehneet lasketaan yhteen, työskentelivät kaikki klinikassa keskimäärin vain neljä tuntia alle 330 tunnin ylityökaton. Kun vielä otetaan huomioon, että mukana ovat vain osankin vuotta palkkalistoilla olleet, on selvä, että tilannetta ei voida pelkillä tasoitusjärjestelyillä korjata. Annetut määräykset, mm. se että kaikki aktiivityökorvaukset on otettava vapaa-aikana, johtavat vain mielettömiin tilanteisiin perustyöaikana.

Mitä jatkossa

Edellisessä virkaehtosopimuksessa sovittiin perustettavaksi Palkkarakennetyöryhmä, jonka tehtävänä on kehittää sopimusalan palkkausjärjestelmää työn tekemistä ja tuloksellisuuden lisäämistä kannustavaksi. Ryhmä on kokoontunut jo joitain kokeiluja on mahdollisesti tulossa, mutta alan palkkauksen kokonaisremonttia ei lyhyellä tähtäyksellä ole näköpiirissä.

Virkaehtosopimusta tulee näin ollen pyrkiä kehittämään nykyiseltä pohjalta. Yksi suuri ongelma on mielestäni, että VES suo paljon mahdollisuuksia korvata osaamista, kykyä ja kokemusta, mutta nykytilanteessa, kun palkoista päättävät vain noudattavat poliitikkojen mielivaltaisia säästöpäätöksiä, tarkoittaa VES:n sana voidaan maksaa samaa kuin ei makseta.

Toivoisin, että työnantajapuolen neuvottelijat hyväksyisivät tiettyjen pätevöitymiseen ja kokemukseen perustuvien lisien automaattisuuden, sillä nykyinen tilanne johtaa jatkuessaan vain osaavien ihmisten turhautumiseen, pakoon kunnallisista sairaaloista, kunnallisen erikoissairaanhoidon rappeutumiseen ja potilaiden eriarvoistumiseen.

Miten?

Paineet perustyöajan palkkauksen korottamiseen ja palkkauksen epäkohtien korjaamiseen ovat liitossa korkealla. Halua niihin ei työnantajapuolella tietenkään ole, ja monesta rööristä toitotetaan, ettei kunnilla ole varaa mihinkään. Kun sitten katsoo ympärilleen, näkee helposti, että rahaa riittää aina siihen, mihin päättäjät haluavat.

Hyvät kollegat, tämä yhteiskunta ei meitä palkitse hyvästä työstä järkiperustein. Ainoa, joka puree on uhka menetyksistä.

Viime vuosikymmenten pehmeä edunvalvonta toi lääkäreille vain tulojen vähennystä. Meidän täytyy ylläpitää lujaa edunvalvontalinjaa, jonka yhtenä tärkeänä tukipilarina on vahva ja yhtenäinen työtaisteluvalmius. Hoidetaan tällä kertaa se mitä nyt voidaan ja jäljelle jääneet ongelmat ensi kierroksella. Niitä tulee aina lisää.