Vain 52,6 prosenttia äänioikeutetuista äänesti Lääkäriliiton valtuuskunnan vuoden 2003 vaaleissa. Nyt tehty selvitys paljasti, että ikäryhmittäin tarkasteltuna eniten laski nuorten äänestysaktiivisuus. Aktiivisia äänestäjäryhmiä olivat erikoislääkäreistä anestesiologit sekä lastentautien ja yleislääketieteen erikoislääkärit. Muita ahkerammin äänestivät myös päätoimisesti sairaalassa tai terveyskeskuksessa työskentelevät.

Lääkäriliiton korkein päättävä elin, valtuuskunta, valitaan vaaleilla kolmen vuoden välein. Vaaleissa ovat äänioikeutettuja kaikki Lääkäriliiton jäsenet. Vuoden 2003 vaalien suurimmaksi voittajaksi nousi erikois,- sairaala- ja yksityislääkärien vaalirengas, joka kasvatti neljällä lisäpaikalla paikkamääränsä 29:ään 60-paikkaisessa valtuuskunnassa. Perusterveydenhuollon vaalirengas lisäsi paikkamääräänsä yhdellä, eli sen edustajia istuu uudessa valtuuskunnassa yhteensä 13. Nuorten lääkärien yhdistyksen vaalirengas koki vaaleissa selvän tappion: paikkamäärä putosi 25:stä 18:aan.

Vuoden 2003 valtuuskunnan vaaleissa äänioikeutettuja oli kaikkiaan 19 371. Heistä 52,6 prosenttia äänesti vaaleissa. Äänestysprosentti ei ole ollut yhtä alhainen viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana (kuvio 1). Korkein äänestysprosentti saavutettiin vuoden 1982 vaaleissa, jolloin noin kaksi kolmasosaa jäsenkunnasta käytti äänioikeuttaan. Vuoden 2000 vaaleihin verrattuna viime vaaleissa annettiin noin 1 100 ääntä vähemmän, eli pudotusta oli lähes 9 prosenttiyksikköä. Samanaikaisesti äänioikeutettujen määrä kuitenkin kasvoi yli 900. Äänestysaktiivisuuden romahdettua liiton toimistossa ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin jäsenistön vaaleihin osallistumista.

Äänestysaktiivisuus ja sen muutos selvityksen kohteena

Päätarkoituksena oli selvittää lääkäriryhmien välisiä eroja äänestyskäyttäytymisessä sekä paikantaa ne ryhmät, joissa äänestysaktiivisuus laski eniten vuoteen 2000 verrattuna.

Tutkimuksessa käytetyt aineistot muodostettiin yhdistämällä vuosien 2000 ja 2003 vaaliluettelojen tietoihin taustatietoja Lääkäriliiton jäsenrekisteristä. Tutkimusaineistot ovat kokonaisaineistoja, jotka sisältävät tiedot koko jäsenkunnan äänestyskäyttäytymisestä. Aineistojen muodostamisen jälkeen henkilöiden tunnistetiedot poistettiin aineistoista. Tutkimusmateriaalia on selvityksen eri vaiheissa käsitelty ehdottoman luottamuksellisesti. Tulokset raportoidaan ainoastaan niin, ettei yksittäisiä henkilöitä ole mahdollista tunnistaa.

Selvityksessä tarkasteltiin äänestysaktiivisuuden jakautumista muun muassa sukupuolen, iän, työskentelysektorin ja erikoistumisvaiheen mukaan. Äänestysaktiivisuutta kuvattiin ryhmittäisillä äänestysprosenteilla (äänestäneiden osuus äänioikeutetuista).

Äänestysaktiivisuus laski kaikissa ryhmissä

Vain hieman yli puolet äänioikeutetuista antoi äänensä vuoden 2003 vaaleissa, kun kolme vuotta aikaisemmin äänestäneiden osuus oli yli 60 prosenttia. Eri taustamuuttujien mukainen tarkastelu osoittaa äänestysaktiivisuuden laskeneen kaikissa ryhmissä. Äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan laskenut kaikissa ryhmissä tasaisesti.

Naiset olivat miehiä aktiivisempia äänestäjiä kummissakin vaaleissa. Naisten äänestysaktiivisuus laski hieman enemmän kuin miesten, tosin tässä suhteessa sukupuolten väliset erot olivat marginaalisia.

Ikäryhmittäinen tarkastelu paljasti sekä naisten että miesten äänestysaktiivisuuden laskeneen eniten nuorimmissa ikäryhmissä. Vuoden 2000 vaaleissa alle 30-vuotiaista kaksi kolmesta käytti äänioikeuttaan, kun kolme vuotta myöhemmin saman ryhmän äänestysaktiivisuus romahti lähelle 50:tä. 30-34-vuotiaiden miesten äänestäminen putosi yli 18 prosenttiyksiköllä! Vanhimman ikäryhmän äänestysaktiivisuus säilyi lähes vuoden 2000 tasolla (taulukko 1).

Anestesiologit erikoislääkäreistä aktiivisimpia

Erikoislääkärin tutkinnon suorittaneet lääkärit äänestivät erikoistumattomia lääkäreitä vilkkaammin. Ero ryhmien välillä kasvoi vuoden 2003 vaaleissa, sillä erikoislääkärien äänestysaktiivisuus laski huomattavasti vähemmän kuin erikoistumattomien. Keskimäärin 55-59-vuotiaat lääkärit olivat aktiivisimpia äänestäjiä. Kuva ikäryhmittäisistä eroista kuitenkin tarkentui, kun tarkasteltiin erikseen erikoistuneiden ja erikoistumattomien lääkärien äänestysaktiivisuutta. 30-34-vuotiaat erikoislääkärit kirjasivat komeimmat äänestysprosentit. Myös erikoistumattomista lääkäreistä nuorimman ikäryhmän lääkärit äänestivät aktiivisimmin. Sen sijaan vanhempien erikoistumattomien lääkärien äänestysvilkkaus putosi jo alle 35 prosentin (taulukko 1).

Erikoislääkäreistä aktiivisimpia olivat anestesiologit, joiden äänestysaktiivisuus oli vuonna 2000 lähes 75 ja vuonna 2003 vielä 67,6 prosenttia. Selvästi keskimääräistä aktiivisempia olivat myös lastentautien ja yleislääketieteen erikoislääkärit.

Päätoimisesti sairaalassa tai terveyskeskuksissa työskentelevät lääkärit äänestivät muita ahkerammin. Työssä olevista heikoiten äänestivät päätoimiset yksityislääkärit. Erot äänestysvilkkaudessa eri työskentelysektoreilla toimivien lääkärien välillä kaventuivat vuoden 2003 vaaleissa, koska yksityislääkärien ja työterveyslääkärien äänestysaktiivisuus laski vähemmän kuin sairaala- ja terveyskeskuslääkärien.

Vilkkainta äänestäminen oli vuonna 2003 Länsi-Pohjan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireissä. Enimmillään alueittainen äänestysprosentti putosi lähes 16 prosenttiyksikköä (Kanta-Häme, Itä-Savo, Keski-Pohjanmaa). Pohjois-Karjalan ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireissä äänestysvilkkaus pysyi lähes samalla tasolla kuin edellisissä vaaleissa (taulukko 2).

5 000 jäsenen passiivinen joukko

Tutkimusaineisto mahdollisti myös samojen henkilöiden äänestyskäyttäytymisen tutkimisen vuosina 2000 ja 2003 (n = 17 767). Tarkastelun kohteeksi valittiin kummissakin vaaleissa äänioikeutetut henkilöt, joista 43 prosenttia äänesti molemmissa vaaleissa. Noin joka viides jäsen äänesti vuonna 2000, mutta jätti äänestämättä viime vuoden vaaleissa. Vastaavasti noin joka kymmenes ei äänestänyt vuonna 2000, mutta äänesti vuoden 2003 vaaleissa. Noin 5 000 jäsentä jätti äänestämättä molemmissa vaaleissa (kuvio 2).

Pohdintaa

Selvityksestä saadut tulokset osoittavat, että nuoret lääkärit ovat suhteellisesti edelleen aktiivisimpia äänestäjiä. Nuorten äänestysaktiivisuus laski kuitenkin huomattavasti enemmän kuin vanhempien lääkärien. On myös muistettava, että 1990-luvun pienentyneiden koulutusmäärien takia nuorten lääkärien osuus jäsenkunnasta on laskenut. Alle 40-vuotiaat lääkärit antoivat viime vaaleissa yhteensä yli tuhat ääntä vähemmän kuin vuonna 2000.

Valitettavasti selvityksestä ei saatu tietoa äänestysaktiivisuuden romahduksen taustalla olevista syistä. Niiden selvittäminen edellyttäisi uutta tutkimusta äänestämättä jättämisen motiiveista. Mahdollisia selityksiä voidaan kuitenkin etsiä moneltakin eri suunnalta.

Osaltaan äänestysaktiivisuuden romahdusta selittää varmasti vaaleja edeltävä edunvalvonnallinen ilmapiiri: esillä ei ollut mitään yksittäistä teemaa, joka olisi muistuttanut jäsenkuntaa liiton tarpeellisuudesta ja motivoinut heitä äänestämään. Mahdollisesti lääkärilakolla saavutetut palkankorotukset aiheuttivat tilapäisen tyytyväisyyden tunteen jäsenkunnassa.

Äänestysaktiivisuuden kehityksen voidaan myös tulkita heijastavan jäsenkunnan kiinnostusta liiton toimintaa, sen päätöksentekoa sekä liiton harjoittamaa politiikkaa kohtaan. Tästä näkökulmasta katsottuna äänestysaktiivisuuden romahdus nimenomaan nuorten lääkärien keskuudessa antaa aihetta huoleen. Toisaalta vielä on liian aikaista arvioida, onko kyseessä jatkuvaluonteinen trendi vai ainoastaan tilapäinen äänestysväsymys.

Osallistuminen valtuuskunnan vaaleissa luo pohjan edustuksellisen demokratian toteutumiselle liiton päätöksenteossa. Liiton toiminnan kannalta onkin tärkeää, että mahdollisimman suuri osa jäsenistöstä saadaan jälleen aktivoitua tulevaisuudessa. 5 000 passiivisen jäsenen joukko on ehdottomasti liian suuri!