Kuluneen vuoden aikana on kiihkeästi seurattu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisratkaisun valmistumista. Keväällä 2012 kansliapäällikkö Välimäen työryhmän raportin valmistuttua monin paikoin jo alettiin suunnitella tarvittavia muutoksia. Arvovaltaisten selvityshenkilöiden ryhtyessä työhönsä joulukuussa 2012 ajateltiin asian edistyvän nopealla tahdilla kohti käytännön ratkaisuja. Selvityshenkilötyöryhmän raportista 19.3.2013 huokui tiukka poliittinen ohjaus, joka oli johtanut entistä monimutkaisempaan ja erityisesti erikoissairaanhoitoa pirstaloivaan malliin.

Kataisen hallituksen puolivälikehyslinjauksissa 21.3. kirjattiin jatkovalmistelun perusteeksi aikaisemmasta poiketen mm. 20 000-50 000 asukkaan kunnille oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita mukaan lukien ns. peruserikoissairaanhoito. Viime mainitun tuotannossa hyödynnettäisiin aluesairaaloita. Järjestämislain valmistelu käynnistettiin välittömästi. Valmisteluryhmästä tuli täydennysten jälkeen sihteeristö mukaan lukien viisikymmenhenkinen. Aikaa työryhmälle annettiin alun perin pari kuukautta. Myöhemmin työskentelyaikaa jatkettiin vuoden loppuun. Uudistuksen keskeiset linjaukset on tehtävä jo loppukeväästä, sillä pääministeri Katainen ilmoitti 21.4. perustavansa uuden työryhmän sovittamaan sote-uudistusta käsittelyssä olevaan kuntarakennelakiin. Viime mainitun työryhmän määräaika päättyy toukokuun puolessa välissä.

Samaan aikaan päivystysasetus edelleenkin jätettiin pöydälle. Sen on toivottu linjaavan päivystyksen laadullisia vaatimuksia, koska päivystysten järkevän kehittämisen esteenä ovat monesti vaikeat poliittiset ratkaisut. Asiantuntijoiden on vaikea saada perusteltuja potilasturvallisuuteen tai hoidon laatuun pohjautuvia muutoksia hyväksytyiksi, jos ne johtavat kipeisiin paikallispoliittisiin päätöksiin. Esimerkiksi synnytysten lopettaminen pienissä yksiköissä tulisi nähdä vapautuvina resursseina ja parantuvina rekrytointimahdollisuuksina. Lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan halu tehdä päivystystyötä on selvästi vähentynyt.

Jonglöörillä vaikuttaa nyt olevan liian monta palloa ilmassa. Asian suunnitteluun alkuperäisten reunaehtojen pohjalta on kulutettu runsaasti asiantuntijoiden ja virkamiesten aikaa ja nyt valmista täytyisi tulla pikavauhtia. Voitaisiinko osa palloista ottaa pelistä pois ja lähteä miettimään asioita pallo kerrallaan?

Ensimmäiseksi tulisi pelastaa perusterveydenhuolto. Siitä pitää tehdä houkutteleva työpaikka ja kehittää yhteistyötä niin sosiaalihuollon kuin erikoissairaanhoidon kanssa. Erikoissairaanhoidon toimintojen kehittämisen tulisi pohjautua siihen, miten Suomessa päivystetään. Tähän tarvitaan päätökset siitä, millaisia aktiivipäivystäjiä synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee olla. Siten saadaan suunniteltua "synnytyssairaalat". Sen jälkeen voidaan päättää millaista muuta päivystystoimintaa noissa sairaaloissa on. Tästä päästään hoitoketjujen pohtimiseen erva-tasoisesti. Nykysuunnitelmien mukaisella erikoissairaanhoidon pilkkomisella perus- ja vaativaan erikoissairaanhoitoon heikennetään terveydenhuollon toimivinta osaa.

Keskustelussa on jatkuvasti sekoittunut toimintojen järjestäminen ja tuottaminen. Yhä selvemmin tulisi pohtia erikseen toiminnan järjestämistä, tuottamista ja rahoittamista. Tällä tavalla päästäisiin nopeammin hallitusohjelman tavoitteeseen toteuttaa (lue: tuottaa) riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisesti koko maassa lähipalveluja vahvistamalla ja monipuolistamalla.