Suomessa on kaksitoista lääkäriä, joille Lääkäriliitto on myöntänyt sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyyden. Happihoito rantautui Suomeen muutamien sukellusta harrastavien lääkäreiden aloitteesta, ja nyt sitä annetaan jo useissa paikoissa eri puolilla maata. Maan sukellus- ja ylipainelääketiede on myös saanut ensimmäisen dosenttitason asiantuntijan.

Sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyyden juuret ulottuvat vuoteen 1973, jolloin muutamat sukellusta harrastavat lääkärit kokosivat oman yhdistyksen. Aluksi lääkärit perehdyttivät kollegoitaan sukelluslääketieteen saloihin ja jakoivat oppia muun muassa ruumiinonteloiden paineentasauksesta ja sukeltajantaudin hoidosta.

Sukeltajantautia esiintyy vuosittain vain 10-30 tapausta, joten maailmalta alettiin tuoda tietoa erityisessä kammiossa annettavasta ylipainehappihoidosta. Tänä päivänä Suomessa on yksi dosentin arvon saanut sukellus- ja ylipainelääketieteen asiantuntija, Merivoimien ylilääkäri, lääkintäkommodori Seppo Sipinen.

Ylipainehappihoitoa käytetään huonosti paranevien leikkaushaavojen, kaasukuolioiden ja ilmaembolian hoitoon. Happikammiossa paranevat myös vaikeat murskavammat ja esimerkiksi varusmiesten ammunnoissa saamat akuutit kuulovammat. Muualla maailmassa happihoitoa käytetään palovammojen hoitoon.

- Sukeltajantautiin nämä vammat yhdistää enää sama hoitomuoto. Painekammiossa hoidettavista yli 90 prosentilla on tänä päivänä joku muu vaiva kuin sukeltajantauti, Sipinen kertoo.

Kalleus esteenä hoidonyleistymiselle

Painekammiohoidolla ei Sipisen mukaan ole haittavaikutuksia - ellei sellaiseksi lasketa sukeltajantautia, jonka voi saada, jos paineistus hoidetaan huonosti.

Hyvin purevan hoidon yleistymistä jarruttaa kuitenkin korkea hinta. Tyypillisen potilaan hoito maksaa 500-600 euroa.

- Summista tulee äkkiä huikeita, etenkin jos vamma on hitaasti paranevaa laatua. Hintaa on vaikea saada putoamaan, koska se koostuu pääasiassa henkilöstökuluista.

Hoitoa antamaan ja valvomaan tarvitaan lääkäri, sairaanhoitaja ja teknikko, joilla kaikilla täytyy olla erityinen koulutus painekammiotyöhön.

Laki ei edellytä lääkäriltä sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyyttä, mutta käytännössä kaikilla hoitoa antavilla lääkäreillä sellainen on.

Ylipainehappikammioita on Suomessa kymmenkunta: sotilassairaala Tilkassa, Upinniemen varuskunnassa, Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, Kuopion pelastusopistolla, Oulun palolaitoksella ja kahdessa yksityisessä yrityksessä pääkaupungissa. Merivoimilla on lisäksi kolme liikuteltavaa happikammiota.

Tavallisia potilaita hoitavat pääasiassa Tyks, yksityiset ja Tilkka, muut kammiot ovat oppilaitosten ja armeijan käytössä. Yhteensä Suomessa annetaan ylipainehappihoitoa yli 200 potilaalle vuosittain, mistä kertyy reilut 2 000 hoitokäyntiä.

Lääkärin ei tarvitse olla sukeltaja

Sukelluslääketieteen ja ylipainehappihoidon erityispätevyyden saadakseen täytyy käydä tietty määrä kursseja ja kirjallisia tenttejä sekä käyttää kaksi vuotta ylipainehappikammiota. Sipisen mukaan tämä vaatimus rajoittaa koulutukseen osallistuvien määrää eniten, sillä kammioita on vähän ja ne sijaitsevat etäällä.

- Henkilökunnan täytyy olla painekammiokelpoista, koska sekä lääkäri että muut työntekijät joutuvat käymään kammiossa. Paineenkestävyys testataan ennen kuin työhön pääsee. Sukellusta ei kuitenkaan ole pakko harrastaa, Sipinen naurahtaa.