Suomessa on lääkäripula, senhän me kaikki tiedämme! Niin on sanottu Helsingin Sanomissa! Sata lääkärin virkaa ilman hoitajaa! Lääkärin lomasijaisia ei saa! Totuus on vihdoinkin tullut ilmi! Suomen Lääkäriliitto on onnistunut jujuttamaan kaikki päättäjät uskomaan, että lääkäreitä ei tarvita lisää ja on onnistunut saaman tilanteen tällaiseksi! Juhlikaamme tätä erinomaista saavutusta!

Mistähän on oikein kysymys? Suomessa ei koskaan ole ollut yhtä paljon lääkäreitä kuin nyt. Lääkärimäärä on jatkuvasti kasvanut. Pulaa on nurkkakylien terveyskeskuksissa ja paikoissa, joissa tehtäviä on jakamassa liian vähän tekijöitä, sekä joillakin poikkeuksellisilla erikoisaloilla, joissa lääkäreillä on mahdollisuus toimia järkevästi ja kunnon ansioilla yksityissektorilla. Mikä on ratkaisumalli, jota julkisuudessa tarjotaan? Joo, lääkäreitä on koulutettava lisää! Lääkärimäärä on saatava sellaiseksi, että vihoviimeinenkin poliitikkojen päättämä työpiste saadaan täytetyksi lääkärillä, joka kiitollisena ottaa vastaan kaiken sen kuonan, jota hänen niskaansa kaadetaan, vastaa selkäänsä lastatun väestön terveydenhuollosta, hoitaa inhottavimmatkin päivystyspisteet ja on kiitollinen pienestäkin korvauksesta tästä kaikesta.

Samanaikaisesti pääkaupunkiseudulla käydään rumaa sotaa sen vuoksi, että erikoissairaanhoitokustannukset ovat nousseet, ja kuvitellaan, että perustamalla muutama johtajan virka lisää, muuttamalla organisaatiota voitaisiin saada pääkaupunkiseudun väestö sairastamaan vähemmän ja Suomen valtakunnan sairaalalaitoksen rysänperä kustannuksiltaan samanhintaiseksi maan muiden sairaalapiirien kanssa, jotka lähettävät tänne hoidettaviksi hankalimmat potilaansa.

Eiköhän kysymys pitkälti ole siitä, että jollakin tahoilla edelleen elää kuvitelma siitä, että elämme jonkinlaisessa sosialistisessa suunnitelmataloudessa, mielikuvitusmaailmassa, jossa yksityisen ihmisen toimintaa voidaan ohjata yhteiskunnan kannalta ei tarkoituksenmukaisella, vaan diktatorisella tavalla niin, että poliittisten päätöksentekijöiden tyhmyys ja virheet peitetään yksittäisen, tässä tapauksessa lääkärin kurjistamisella.

Ihmetellään syrjäseutujen terveyskeskusten lääkäripulaa, kun ensin on poistettu niiden virkojen aikaisempi ainoa houkuttelevuus, syrjäseutulisä uusilta viranhaltijoilta, absurdia! Ihmetellään, miksei kukaan halua mennä töihin yksikköön, jossa 60 % viroista on täyttämättä! Ihmetellään, miksei sairaaloihin saada silmä- tai korvalääkäreitä sairaalalääkärin naurettavalla peruspalkalla, kun maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat halukkaita maksamaan kohtuullisen korvauksen tällaisen ammattimiehen palveluksista yksityissektorilla.

Jolleivät lääkärintyön palkkauksesta päättävät tahot pikkuhiljaa ala tajuta, että suomalainen, jolle saatetaan toimeentuloturvana tarjota korvauksia, jotka tasoltaan vastaavat lähes nuoren sairaalalääkärin peruspalkkaa, ei ole kiinnostunut uhraamaan elämäänsä missä tahansa millä hinnalla hyvänsä, vaikka olisikin erehtynyt ryhtymään lääkäriksi, vain sen takia, että HeSa ei kirjoittaisi lääkäripulasta, on katastrofi valmis. On älytöntä kouluttaa miljoonilla markoilla lääkäreitä työttömyyskortistoon. On myöskin älytöntä puhua lääkäripulasta sadan täyttämättömän lääkärinviran maassa, jossa on yli 17 000 lääkäriä! Lääkärit eivät ole valtakunnan tyhmintä väkeä ja näkevät kyllä, milloin on tarkoituksenmukaista vaihtaa maisemaa, esimerkiksi öljynorjaan tai vaikkapa yksityissektorille.

Suomessa on parisataa työtöntä lääkäriä ja satakunta täyttämätöntä virkaa, eli lääkärityöttömyys on suurempi kuin lääkäripula! Osa molemmista on between jobs, eli satunnaisilmiön aiheuttamaa näennäisyyttä ja osa on käyttö/täyttökelvottomia. Täydelliseen tasapainoon ei voida päästä, eikä inhottavimpia tehtäviä saada pysyvästi täytettyä ennen kuin ne hinnoitellaan oikein - kaikkia ei ehkä milloinkaan. Voi olla, että Suomenkin terveydenhuollossa sen suurenmoisuudesta huolimatta on paikkoja, joihin ei hyvällä tahdollakaan voi katsoa olevan kohtuullista nykyisin tarjotuilla korvauksilla mennä.

Virkaehtosopimusneuvottelut ovat TUPOn kaaduttua liittokohtaisina alkamassa. Nyt, kun ei työnantajapuolellakaan ole tällaista riippakiveä niskassaan, johon joka mutkassa vedota, on mielenkiintoista nähdä, minkälaista linjaa se omalta osaltaan alkaa vetää. Erilaisten palkkausjärjestelmien epäkohtien korjaamiseen voisi tässä tilanteessa olla mahdollisuuksia.