Suomen Kuvalehti listaa aika ajoin arvostetuimpia ammatteja. Lääkärinimikkeet ovat paistatelleet kärkisijoilla. Vastikään julkaistu abiturienttien suosikkilista (HS 10.2.04) pudotti lääkärit yllättäen top tenistä sijalle 30. Uskomatonta? Miksi lääkärikuva on yhtäkkiä näin muuttunut?

Reilu vuosikymmen sitten lääkärikunta joutui lamatalkoisiin. Terveydenhuollosta alettiin karsia löysiä pois. Lama meni, it-buumi tuli, it-kupla puhkesi. Lääkärilakko korjasi ansionkehityskäyrää, mutta löysiä ei tiukkaan lääkärityöpäivään ilmaantunut.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tiettyihin työpaikkoihin lääkäriä ei saa enää rahallakaan. Tästä syystä moni leimaa lääkäreitä julkisuudessa, mutta lääkäreille itselleen asioitten tila ei ole uutinen. Kyseessä ei ole myöskään salaisuus. Tiedetään hyvin, että pahan työpisteen synnyttävät alimitoitettu rutiini, huonosti puskuroitu tai olematon varaventtiili, mahdottomuus vaikuttaa työpäiväänsä ja poissaolollaan loistava johto. Näistä osasista koostuu kaaos, jonka hallinnassa lääketiede ei auta. Työt hoidetaan - kuten hauskasti ja kansanomaisesti voidaan tiivistää - juosten kusten.

Lääkärin soisi kykenevän käytännöllisiin ratkaisuihin. Jo itse Nieztche sanoi, että kun katsoo tarpeeksi kauan tyhjyyteen, katsoo tyhjyys takaisin. Kaaoksen medisiinisestä tyhjiöstä arvostelukykyinen lääkäri yksinkertaisesti häipyy.

Olisi kohtuullista pohtia sitä, mikä houkuttaisi lääkäriä asettumaan. Jos pidetään asiallista palkkausta itsestäänselvyytenä, nousevat seuraavaksi esiin perin inhimilliset tekijät. Lääkäri saattaisi toivoa työltään onnistumisen tunnetta, mielihyvää, jopa kiitosta. Olisi tärkeää tuntea saaneensa aikaan jotain kelvollista. Ja jos todella tähtiä tavoiteltaisiin, lääkäri haluaisi ehkä harrastaa luovuutta, joka puhdistaa mieltä ja lisää itsetuntemusta. Liikaa vaadittu?

Claes Anderssonin mukaan luovuutta on kaikenlainen mielikuvitusta vaativa toiminta, johon ihminen paneutuu intohimolla. Luova toiminta vaatii paitsi palavan halun antaa muoto sisäisille mielikuvilleen, myös seesteisen ja rauhallisen, mutta samalla dynaamisen ja vapaan tilan saavuttamisen. Kiire, pakottaminen ja ahtaat raamit syövät luovuutta.

Miksi lääkärin työn pitäisi olla luovaa? Luova lääkäri kuulostaa perinteisen, harkitsevan ja ammattitaitoisen kollegan irvikuvalta (hei, tätä en ole vielä kokeillutkaan!). Väitetään, ettei kliinikko periaatteessa tarvitse minkäänlaista luovaa elementtiä praktiikassaan. Käsikirjassa pidättäytyminen on absoluuttinen hyve varsinkin, jos päivittää sitä tarpeeksi tiheään.

Lääkäriä sivusta seuraava voi todeta myös toisin. Instrumentin jatkona heiluminen ei aina mene oppikirjan mukaan, vaikka kuinka tietäisi ja yrittäisi; näistä tilanteista selvitään improvisoimalla. Luovuuden kukka tuottaa saneluun päivittäin sivukaupalla tekstiä. Ken säilyttää potilaitten, omaisten, kollegoitten, hoitajien, siistijöitten, kandien, pomojen, teknikkojen, sihteerien, lehdistön, perheen ja lemmikkien ristitulessa mielenrauhansa ja johdonmukaisuudensa, on totisesti omanlaisensa virtuoosi.

Koko tiedesektori taas on suunniteltu luovia lääkäreitä varten. Siinä kyky nyhjätä tyhjästä tai nähdä horisontin taakse ovat keskeisiä vaatimuksia. Lääketiedettä ei ole ilman kliinisiä ongelmia tuntevia lääkäreitä. Loogisesti ajatellen asiantuntijuuden hyödyntäminen voisi tuottaa helposti win-win-tilanteen, jossa kaikki voittavat.

Ehkä mainituista syistä abit eivät suosi tänään lääkistä. Kuitenkin vastaukset lääkärikuvan kohentamiseen ovat jo olemassa. Onnellinen päättäjä, joka tämän ymmärtää, voi tulevaisuudessa kiittää itseään tuhannesti kaukonäköisyydestään ja viisaudestaan.