Lääkäreiden laillistamisjärjestelmää ollaan muuttamassa vielä nykyisen hallituksen aikana. Tällä hetkellä valmistunut lääkäri saa harjoittaa yleislääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä kahden vuoden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen jälkeen. Lisäkoulutusjakson aikana työskentely tapahtuu toisen lääkärin johdolla ja valvonnassa. Nyt suunnitellaan terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädäntöön lääkäreiden laillistamista koskevan pykälän muuttamista. Jatkossa lääkäri saisi oikeuden toimia laillistettuna ammattihenkilönä suoritettuaan ammattiin johtavan koulutuksen. On kuitenkin esitetty, että perusterveydenhuollon lisäkoulutusta olisi suoritettava edelleen ennen ryhtymistä yksityiseksi yleislääkäriksi tai jos lähdetään yleislääkäreiksi muihin EU/ETA-maihin. Asiasta mahdollisesti määrättäisiin laissa yksityisestä terveydenhuollosta.

Lääkäriliiton yksityissektorivaliokunta on miettinyt kantaansa asiaan. Jos yksityislääkäri toimii työsuhteessa lääkärikeskukseen, on lääkärikeskuksella jatkokoulutusvelvollisuus, ja myös konsultaatiomahdollisuudet voidaan järjestää toiminnan sisällä. Itsenäinen ammatinharjoittaja vastaa itse potilailleen toiminnastaan ja ammattitaidostaan. Aloittaessaan itsenäisenä yksityislääkärinä lääkärillä tulisi olla jo kokemusta ja näkemystä ammatistaan ja hänen on pystyttävä toimimaan itsenäisesti. Lääkärien kollegiaalisuuden puitteissa yhteistyötä voidaan toki tehdä vastaanottotoiminnassakin.

Lähtökohtaisesti lääkäreiden peruskoulutuksen on oltava korkeatasoista ja sen on annettava valmiudet kliiniseen lääkärintyöhön. Koulutuksessa on oltava riittävästi niin koulutustilanteita kuin kouluttajia. Viime vuosina opiskelijamääriä on kovasti lisätty, mutta ovatko koulutusresurssit kasvaneet sen mukana? Lääkärin valmistuessa, hänellä pitää olla valmiudet esimerkiksi monien toimenpiteiden tekemiseen. Saadaanko valmius, jos koulutusaikana niitä on vain seurattu takarivistä isoissa ryhmissä? Jos koulutus on kohdallaan, ei täyslaillistamista yleislääkäriksi tarvitse porrastaa. Koulutus takaa ammattitaidon.

Kokemattomat ja ammattitaidottomat lääkärit ovat yksityissektorille varmastikin hyvin marginaalinen ongelma, vaikka lääkärit saisivat suoran laillistuksen myös yksityisinä yleislääkäreinä toimimiseksi. Kokemattoman lääkärin on varmasti vaikea perustaa oma vastaanotto, ja yksityiset lääkärikeskukset vaativat lääkäreiltään kokemusta. Vasta kun kokemusta on karttunut, lähdetään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Alkuun haetaan oppia ja kokemusta muualta. Lisäksi suurin osa lääkäreistä näyttää tulevaisuudessa haluavan erikoistua, ja kouluttautuminen tapahtuu silloin muualla.

Pelko kokemattomista nuorista yksityislääkäreistä lienee hyvin vähäinen, vaikka lainsäädännöllisesti ei tehdä erikoispykäliä. Oletus on, että markkinat ratkaisevat sen, ettei vastavalmistunut lääketieteen lisensiaatti hakeudu heti toimimaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Vastavalmistuneille on varmistettava hyvät työnsaantimahdollisuudet muilla sektoreilla. Yksityissektorivaliokunta piti peräti epätasa-arvoisena tilannetta, jossa itsenäisesti yksityisenä yleislääkärinä toimivalta edellytettäisiin jatkossakin perusterveydenhuollon lisäkoulutusta, mutta muilta ei.