Seuraavan sopimuskauden tavoitteita rakennetaan. Voimassa olevan sopimuksen solmimiseen liittyvät seikat tuntuvat olevan edelleenkin monien kollegoiden mielessä enemmän tai vähemmän traumaattisina kokemuksina.

Selkeä edistysaskel pari vuotta sitten solmitussa sopimuksessa oli sairaalasektorilla aikaansaatu noususuunta peruspalkassa. Lisäksi sairaalasektorin sisällä saatiin palkkahaitaria hieman kasvatettua ylöspäin, joskaan ei erityisen paljoa. Etenkin takapäivystävillä aloilla päivystyksen korvausprosentin progressiivisuuden leikkaus toi osalle erikoislääkäreistä lisän palkkaan.

Keskeinen ongelma sopimuksen teossa oli sen syntytapa. Aivan viime vaiheessa tuotiin Lääkäriliiton valtuuskunnalle päätettäväksi päivystyksen korvausprosentin progressiivisuuden poisto ja perustyöajan pidennys. Tiedossa on, että joillakin paljon päivystävillä lääkäreillä kokonaispalkka tämän vuoksi laski. Apulaisylilääkäreiden kohdalla myös kalleusluokituksen muutos aiheutti osalle ongelmia.

Tulevat virkaehtosopimusneuvottelut eivät tule olemaan helpot. Kunnallinen Työmarkkinalaitos (KT) on ilmoittanut sitoutuneensa kokemuslisien asteittaiseen poistamiseen. Ajatus on korvata ne jatkossa jonkinlaisilla harkinnanvaraisilla henkilökohtaisilla lisillä. Lisäksi KT haluaa selkeyttä lääkärivirkaehtosopimuksen työaikajärjestelmään, ja ilmeisesti nykyisen päivystysjärjestelmän muuttaminen on edelleen suunnitteilla.

Pidän erityisen tärkeänä, että Lääkäriliitolla on selkeät suuntaviivat tavoitteistaan neuvotteluihin lähdettäessä. Käsitys halutusta korotustasosta on oltava selvä. Työajan sijoittelusta emme lähde tekemään kauppaa. Sairaalasektorin palkkauksen jälkeenjääneisyyden vuoksi ja toisaalta jo parin sopimuksen ajan heikommin kehittyneen terveyskeskussektorin palkkauksen tähden on vuodenvaihteen ja kevään neuvotteluista tuleva palkankorotussumma jaettava tasapuolisesti näiden sektorien kesken. Terveyskeskussopimusliitteitä 1 ja 2 on kohdeltava tasapuolisesti.

On edelleen järkevää painottaa korotukset päiväaikaisen työn peruspalkkaan. Lääkäreillä pitäisi olla selkeästi progressiivinen palkkaus koulutusta, kokemusta ja työtehtävien vaativuutta palkiten jo erikoistumisajasta lähtien. Porras erikoistuvan lääkärin ja erikoislääkärin palkkauksen välillä tulee saattaa nykyistä paljon korkeammaksi. Sanomattakin on selvää, että palkkahaitarin leventäminen tulee tehdä vain ylöspäin.

Perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä suorittavat lääkärit myytiin orientoivan vaiheen poistuttua turhaan. Kyseessä on ryhmä laillistettuja lääkäreitä, joille maksetaan huonompaa palkkaa ilman todellista perustetta. Alaspäin emme kai halua olla palkkahaitaria leventämässä. Sitä paitsi palkkauksen korjaamisesta syntyvä korotussumma on mitättömän pieni.

Eräs tärkeä ryhmä, joka tulevissa neuvotteluissa tulee muistaa, on päivystävät lääkärit. Päivystys on osa lääkärin työtä. Vilkkaiden päivystyspisteiden määrä maassamme on vähentynyt, päivystyksiä on keskitetty. Näissä harvoissa aktiivipäivystyspisteissä tehdään tänä päivänä yhä rankempaa, lähes keskeytymätöntä päivystystyötä. Lääkärikunnan keskuudessakin on käsittämätöntä kateutta paljon päivystävien kollegoiden suurempaa kokonaispalkkaa kohtaan. Haluaisin nähdä sen kateellisen lääkärin, joka olisi valmis vaihtamaan paikkoja vaikkapa anestesialääkärin kanssa, joka aktiivipäivystää kolmekymmentäviisi vuotta. Ei taitaisi nykyisillä palkoilla vaihtokauppoja syntyä.

Peruspalkkaan tulevien korotusten tulee sairaalapuolella heijastua päivystyskorvauksiin, se on selvä. Paljon päivystävien ansioihin ei tulevalla kierroksella saa vaikuttaa heikentävästi, kuten viime kierroksella tapahtui. Vapaamuotoisen päivystyksen korvaussummaa tulee vähitellen hilata ylöspäin.

Neuvottelujen aikana myydään ja ostetaan, keksitään korvaavia vaihtoehtoja neuvottelujen eteenpäin pääsemiseksi. Sen takia on turha luoda kovin yksityiskohtaista tavoitelistaa. Työnantajallakin on tavoitteensa.

Tulevissa liittokohtaisissa neuvotteluissa yhtenäinen ja vahva lääkärikunta saa mitä tahtookin. Tavoitteiden on oltava selkeät ja tahdon on oltava luja.