Yhä useampi lääkäri haluaisi vapautua päivystyksistä. Monilla erikoisaloilla se on mahdotonta, jos haluaa työskennellä sairaalassa. Tästä syntyy monelle ristiriitatilanne, sillä sairaala tarjoaa motivoivaa työtä ja kannustavan työyhteisön. Lääkärisopimuksen mukaan päivystäminen on virkaan kuuluva velvollisuus. Se on mielestäni hyvin järjestettynä lääkärille antoisaa ja palkitsevaa.

Terveyskeskusten yö- ja viikonloppupäivystykset ovat vähentyneet dramaattisesti parin viimeisen vuosikymmenien aikana. Kun päivystämättömyyttä on käytetty myös rekrytointivalttina, vain muutamassa terveyskeskuksessa enää päivystetään öisin omalla väellä

Yötyön haitallisuutta työntekijöille on pyritty vähentämään. Öiseen aikaan tehdään vain välttämättömät toimenpiteet. Kaikkea ei kuitenkaan voida siirtää virka-aikaan. Päivystysten ja toimintojen keskittyessä aktiivipäivystäjien työrupeamat ovat tulleet entistä raskaammiksi ja kuormittavammiksi. Niinpä erilaisia malleja on kehitetty päivystysten työrupeamien lyhentämiseksi. Tämä helpottaa paitsi päivystysrupeamasta selviämistä, myös siitä toipumista.

Tuleva ns. päivystysasetus määrittelee laadulliset kriteerit päivystämiseen. Näihin muutoksiin on valmistauduttu monissa paikoissa siirtymällä jo nyt aktiivipäivystykseen gynekologian ja lastentautien päivystysten osalta. Kirurgian osalta pienimpiinkin keskussairaaloihin tarvitaan ns. pehmeä ja kova takapäivystys.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, päivystyksen muutospromoottorina on ollut uusi akuuttilääketieteen erikoisala. Se on johtanut päivystyspoliklinikoiden toiminnan kehittyessä uusien työskentely- ja päivystystapojen luomiseen.

Erilaiset päivystysmallikokeilut ovat lisääntyneet. Keskeistä näissä malleissa on se, että päivystystyötä ei tehdä normaalien viikkotuntien lisäksi. Lähes kaikissa näissä malleissa toteutumaton viikkotyöaika pidätetään aktiiviloman tavoin palkasta ja päivystysajan korvaukset määräytyvät normaalisti Kunnallisen virkaehtosopimuksen ja Lääkärisopimuksen mukaan.

Vapaamuotoisen päivystyksen ongelmana on suuri työsidonnaisuus huonolla varallaolokorvauksella. Toisaalta illan aktiivityökorvaukset koetaan liian mataliksi työmäärään nähden. Erityisesti operatiivisilla aloilla pyritään tekemään ilta-aikaan leikkauksia mahdollisimman tehokkaasti ja ns. takapäivystäjiä tarvitaan myös ruuhkien purkuun. Nämä illalla puurtavat takapäivystäjät ovat usein niitä erikoisosaajia, joiden työpanosta tarvitaan seuraavana aamuna. Tämän takia he eivät myöskään voi aktiivipäivystää. Eri erikoisalojen nopean kehittymisen ja eriytymisen seurauksena vapaamuotoisten päivystysvakanssien määrä varmaan edelleen lisääntyy.

Päivystys on muuttunut ja kehittynyt huomattavasti siitä, kun nykyiset päivystyskorvausmääräykset on otettu käyttöön. Tulevalla virkaehtosopimuskierroksella ei ole saavutettavissa suuria palkankorotuksia. Olisiko nyt tilaisuus tehdä sellaisia rakenteellisia muutoksia korvausmääräyksiin, että päivystystä voisi toteuttaa nykyisten mallien lisäksi myös siten, että se ei olisi ylityötä?