Euroopan komissio teki keväällä 2002 ehdotuksen uudeksi tutkintojen tunnustamisdirektiiviksi. Lääkärien kannalta ehdotuksessa oli monia uhkakuvia. Euroopan parlamentti äänesti ehdotuksesta hiljattain ja vastusti monilta keskeisiltä osin komission ehdotuksia. Äänestyspäätöstä voidaan pitää merkittävänä osavoittona lääkärien kannalta.

Lääkärityövoiman liikkuvuus Euroopan unionissa on perustunut lääkärien osalta vastavuoroiseen tutkintojen tunnustamista koskevaan direktiiviin. Ensimmäinen ns. lääkäridirektiivi annettiin vuonna 1975. Siinä on määräyksiä lääkärien peruskoulutuksen, perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja erikoislääkärikoulutuksen kestosta ja sisällöstä. Aiemmat erillisdirektiivit on vuonna 1993 sovitettu yhteen ja direktiiviin on viimeksi tehty muutoksia vuonna 2001. Suomikin on sitoutunut direktiivin määräyksiin Euroopan unioniin liittyessään.

Komission ehdotus keväällä 2002

Euroopan komissiolla on EU:ssa yksinomainen aloitteenteko-oikeus lainsäädännön osalta. Komissio antoi maaliskuussa 2002 ehdotuksensa tutkintojen tunnustamista koskevan järjestelmän uudistamiseksi. Keskeinen uudistus olisi mm. lääkäreitä koskevien sektoridirektiivien lakkauttaminen ja sulauttaminen yleiseen tutkintojen tunnustamisjärjestelmään. Sektoridirektiivejä on ollut kahdeksan, pääosin terveydenhuollon ammatteja varten. Lääkärikunnan kannalta ehdotukseen sisältyi monia uhkakuvia. Nämä liittyivät mm. direktiivissä mainittujen erikoisalojen määrään, osa-aikaiseen erikoistumiseen ja palvelujen määräaikaiseen tarjoamiseen ilman minkäänlaista lupamenettelyä. Euroopan parlamentin täysistunnon äänestettyä 11.2. komission ehdotuksesta ja siihen tehdyistä yli 400:sta europarlamentaarikkojen muutosehdotuksesta uhkakuvat ovat nyt vähentyneet.

Lääkäriliiton aktiviteetit

Komission kahden vuoden takainen ehdotus sai aikaan eurooppalaisten lääkärijärjestöjen ankaran lobbauskampanjan ehdotuksen eri käsittelyvaiheissa. Näistä järjestöistä keskeisimpiä ovat CPME (Comité Permanent des Médecins Européens) eli Euroopan lääkärien pysyvä komitea, UEMS (Union Européenne des Médecins Spécialistes) eli Euroopan erikoislääkärijärjestö, PWG (Permanent Working Group of European Junior Doctors) eli Euroopan nuorten lääkärien järjestö sekä UEMO (European Union of General Practitioners) eli Euroopan yleislääkärijärjestö.

Suomella on ollut ja on poikkeuksellisen keskeinen rooli näissä järjestöissä. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa toimi CPME:n presidenttinä vuosina 2000-2001, koulutusjohtaja Hannu Halila toimii parhaillaan UEMS:n presidenttinä ja liiton kansainvälinen sihteeri Nina Tiainen PWG:n presidenttinä.

Lääkäriliitto on ollut hyvin aktiivinen direktiivin käsittelyssä muutenkin kuin näiden eurooppalaisten vaikutuskanavien kautta. Liitto on ollut asiasta yhteydessä keskeisiin suomalaisiin ministereihin ja ministeriöihin, lääkärikansanedustajiin ja muihin kansanedustajiin, suomalaisiin europarlamentaarikoihin, suomalaisiin EU-virkamiehiin ja muihin asian käsittelyssä mukana oleviin komission edustajiin.

Komission tavoitteena oli alun perin saada asia päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä, mutta hanke on viivästynyt nimenomaan lääkärijärjestöjen aktiivisuuden takia. Sitä on käsitelty toisaalta Euroopan parlamentissa ja erityisesti sen Legal Affairs -komiteassa sekä toisaalta ministerineuvoston alaisessa työryhmässä. Eurooppalaisten lääkärijärjestöjen toiminnan seurauksena europarlamentaarikot ovat tehneet komission ehdotukseen lukuisia muutosehdotuksia. Näistä parlamentti nyt siis äänesti 11.2.

Lääkärijärjestöille sananvalta koulutusvaatimuksissa

Komission ehdotuksen keskeinen periaate on ollut paketoida nykyiset alakohtaiset direktiivit yhdeksi kokonaisuudeksi. Näistä tulisi yksi ainoa kehysdirektiivi, jossa nykyiset alakohtaiset direktiivit olisivat liitteenä. Parlamentti samoin kuin ministerineuvosto näyttäisivät olevan tällä linjalla, joten lääkäridirektiivin kaltaisten alakohtaisten direktiivien lakkaaminen näyttää selvältä.

Toisin kuin komission ehdotuksen mukaan, Euroopan parlamentin mielestä eurooppalaisilla ammatillisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus tehdä ehdotuksia omaa alaa koskevista koulutuksellisista vähimmäistasoista. Tämä kanta on näillä näkymin menossa läpi myös ministerineuvostossa. Tämä antaisi lääkärijärjestöille mahdollisuuden olla mukana kehittämässä koulutusta koskevia vaatimuksia sekä ehdottaa uusia erikoisaloja direktiiviin.

Komissio on jo pitkään ehdottanut alakohtaisten neuvoa-antavien komiteoiden lakkauttamista, eikä ole antanut niille toimintaedellytyksiä. Lääketieteen kohdalla komitea on ollut vuodesta 1975 asti toiminut ACMT (Advisory Committee on Medical Training). Siinä ovat olleet edustettuina ammattikunta, yliopistot ja viranomaiset. ACMT:n viimeisenä puheenjohtajana on toiminut liiton aiempi puheenjohtaja Kati Myllymäki. Parlamentin kannan mukaan komiteoita ei kuitenkaan kokonaan lakkautettaisi, vaan alakohtaisten komiteoiden tilalle perustettaisiin kaksi komiteaa. Toinen niistä käsittelisi nykyisiä alakohtaisia direktiivejä kuten lääkärien asioita, ja toinen yleisen järjestelmän piirissä olevia ammatteja.

16 viikon sääntöä eihyväksytty

Komission ehdotuksen mukaan siirryttäessä toiseen jäsenvaltioon palveluja voisi tarjota 16 viikon ajan ilman minkäänlaista tutkinnon tunnustamista. Tämä heijastelee yleistä työvoiman liikkuvuusajattelua, joka ei millään lailla huomioi terveydenhuollon erityispiirteitä. Lääkärin ammatin kannalta on tuotu esiin, että 16 viikon aikana ammattitaidoton lääkäri voi saada paljon vahinkoa aikaan, ja lisäksi jatkaa toimintaansa määräajan jälkeen taas seuraavassa maassa. Pitkälti lääkärin ammatin erityispiirteiden vuoksi parlamentti ei hyväksynyt komission ehdotusta palvelujen tarjoamisen vapaudesta edes väliaikaisesti.

Erikoislääkärien tunnustamiselle väljyyttä

Erikoislääkärikunnan kannalta keskeinen uhka komission ehdotuksessa liittyi siihen, että jatkossa automaattisen tunnustamisen piirissä olisivat vain sellaiset erikoisalat, jotka ovat edustettuina kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Nykyisessä direktiivissä ovat mainittuna kaikki sellaiset erikoisalat, jotka ovat kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa virallisina erikoisaloina. Näitä erikoisaloja on 54, mutta komission ehdotus olisi vähentänyt erikoisalojen lukumäärän 17:ään. Direktiivin ulkopuolelle jäävien erikoisalojen osalta työvoiman liikkuvuus olisi hankaloitunut ja luonut erikoisalojen sisälle kaksiportaisen järjestelmän. Parlamentti ei hyväksynyt ehdotusta näiltäkään osin, joskin lopullista rajanvetoa erikoisalojen määrään ei vielä tehty. Parlamentin hyväksymän muutosesityksen mukaan on perusteltua soveltaa automaattisen tunnustamisen periaatetta kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten ja pakollisten lääketieteen erikoisalojen lisäksi niihin lääketieteen erikoisaloihin, jotka ovat yhteisiä vain joillekin jäsenvaltioille. Avoimeksi jää, mitä sääntöä tässä tullaan soveltamaan, mutta parlamentti ei kuitenkaan kannattanut erikoisalaluettelon supistamista komission ehdottamalla radikaalilla tavalla. Parlamentin päätös merkitsisi kaikkien direktiivissä tällä hetkellä olevien erikoisalojen mukanaoloa jatkossakin.

Osa-aikainen koulutus on parlamentin päätöksen mukaan myös hyväksyttävä osana tutkinnon suorittamista vastavuoroisen tunnustamisen perusteena. Komissio ei esittänyt tätä alun perin. Tämä seikka on tietysti mitä tärkein erityisesti nuorten lääkärien kannalta. Osa-aikatyö niin erikoistumisessa kuin muussakin lääkärintyössä on lisääntymässä Suomessa samoin kuin muissakin EU-maissa.

Pätevyydessä maassamaan tavalla

Parlamentin päätöksen mukaan pätevyystodistusten on oltava osoitus vastaavasta ammattipätevyyden tasosta kuin jota vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaaditaan. Komissio oli alun perin esittänyt osoitusta vähintään välittömästi alemmasta pätevyystasosta. Lääkärin ammatin kannalta olisikin vaikeasti ymmärrettävää, että työvoiman liikkuvuus olisi voinut tapahtua vastaanottavan maan vaatimuksia alemmalla koulutuksen laadulla.

EU:n laajenemisen kannalta ongelmallinen kannanotto liittyy parlamentin tukeen direktiivin soveltamisesta myös niihin kolmansien valtioiden kansalaisiin, jotka oleskelevat laillisesti EU:n alueella. Nykykäytännön mukaan esimerkiksi lääkäridirektiiviä sovelletaan vain EU-valtioiden kansalaisiin ja EU:n alueella suoritettuihin tutkintoihin. Suomen kannalta parlamentin kannanoton voidaan katsoa liittyvän erityisesti Virossa oleviin ja siellä koulutettuihin venäläisiin, joilla kaikilla ei kuitenkaan ole Viron kansalaisuutta.

Ehdotuksen jatkokäsittely

Parlamentin saatua viimeinkin asian täysistunnossa läpi voi myös lopullisen päätöksen asiassa tekevä ministerineuvosto nyt alkaa työskennellä uudelta pohjalta. Neuvosto yrittää vielä Irlannin puheenjohtajakauden aikana tänä keväänä saada aikaiseksi niin sanotun yhteisen kannan, eli jäsenmaiden ministerien ensimmäisen poliittisen päätöksen. Sen aikaansaaminen pian olisi tärkeää toukokuussa tapahtuvan EU:n laajenemisen vuoksi. On varsin todennäköistä, että parlamentti ja ministerineuvosto eivät myöhemmin pääse kaikista kohdista yksimielisyyteen ja päädytään niin sanottuun sovittelukomiteaan, jossa ne yrittävät saada yhdessä aikaiseksi sopuratkaisun. Parlamentin äänestystuloksen pohjalta sellainen on kuitenkin mahdollista muodostaa.

EU:n laajeneminen ja parlamentin sekä komission toimikausien vaihtuminen ensi syksynä voivat vielä mutkistaa tätä prosessia. Kaiken kaikkiaan parlamentin nyt tekemää päätöstä voidaan monilta osin pitää lääkärikunnan kannalta myönteisenä, mutta lopulliset päätökset ministerineuvostossa ovat vielä tekemättä ja edellyttävät eurooppalaisilta lääkärijärjestöiltä ja Lääkäriliitolta aktiivisuutta.

Lääkäriasioiden käsittely EU:ssa

Tutkintojen tunnustamisdirektiivi kuuluu komission sisämarkkinapääosaston toimialaan. Tästä seuraakin moni ongelma asian käsittelyssä. Tämä pääosasto käsittelee pääomien, palveluiden, tavaroiden ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Tällöin esimerkiksi lääkärikoulutuksen ja ammatin erityispiirteet eivät tule juurikaan huomioiduksi. Merkille pantavaa on, että tutkintojen tunnustamisdirektiivistä lopullisesti päätettäessä asiassa on Suomen puolesta mukana ulkomaankauppaministeri eikä suinkaan sosiaali- ja terveys- tai opetusministeri.

Eurooppalaiset lääkärijärjestöt ovat esittäneet jatkon kannalta parempana vaihtoehtona sitä, että lääkärien ammattipätevyyteen liittyvät asiat siirrettäisiin sisämarkkinaosastolta EU:n terveys- ja kuluttajansuojeluasioita käsittelevälle pääosastolle (SANCO), jolla on parempi terveydenhuollon ja lääketieteen erityispiirteiden asiantuntemus.