Työnohjaus tukee ammatillista kehitystä ja auttaa jaksamaan työssä.

Työterveyslääkäri ja pitkän linjan työnohjaaja Kristiina Toivola on Lääkäriliiton toukokuussa perustetun Lääkärityönohjaajat-alaosaston puheenjohtaja. Alaosasto on avoin kaikkia erikoisaloja edustaville Lääkäriliiton jäsenille, jotka ovat kiinnostuneita lääkärien työnohjauksesta.

- Alaosaston perustaminen lähti liikkeelle Lääkäriliiton vuoden 2008 Lääkärikyselystä, jonka mukaan 30 % lääkäreistä halusi työnohjausta. Tämä joukko painottui erityisesti nuorempiin ikäryhmiin ja naisiin.

Yksi alaosaston päämääristä on yhdistää työnohjaajina toimivat lääkärit. - Aika usein eri psykoterapiasuuntauksilla ja koulukunnilla on oppiriitoja keskenään ja vuorovaikutus puuttuu. Uskon, että lääkäriys toimii koulukuntarajat ylittävänä viitekehyksenä.

Alaosaston tarkoitus on muun muassa antaa tietoa työnohjauksesta ja jatkossa myös järjestää koulutusta lääkärityönohjaajille ja työnohjaajiksi aikoville.

- Selvittelemme lääkärityönohjaajan erityispätevyyden perustamista, jotta työnohjauksen laatu säilyisi hyvänä. Ylläpidämme myös lääkärityönohjaajien yhteystietoja, sillä kysyntä ja tarjonta eivät aina tunnu kohtaavan.

Alaosaston johtokunta on muodostettu mahdollisimman laaja-alaisesti.

- Kaikilla johtokunnan jäsenillä on kokemusta työnohjaamisesta. Päämääränämme on saada madallettua lääkäreiden kynnys hakeutua työnohjaukseen.

Miten työnohjaus toimii?

Jokaisella lääkärillä on kokemuksia potilaista, joiden oireet ja sairauden kulku eivät vastaa opittuja käsityksiä taudeista ja hoidosta. Tällaiset potilaat saatetaan kokea vaikeiksi. Tilanteen herättämät tunteet kuormittavat lääkäriä ja voivat vaikeuttaa hoitoa.

Työnohjauksen tavoitteena on, että lääkäri alkaa ymmärtää potilaitaan paremmin ja tulee heidän kanssaan toimeen vaikeissakin tilanteissa. Tällöin potilaan hoito tuottaa entistä parempia tuloksia, ja lääkäri viihtyy työssään. Omaan työrooliin liittyvien ajattelumallien tutkiminen työnohjauksessa auttaa luopumaan huonosti toimivista sisäisistä toimintamalleista.

Suomessa ensimmäiset työnohjausryhmät kokoontuivat 1970-luvun loppupuolella. Nykyään työnohjaajakoulutuksia järjestävät muun muassa yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset, Johtamistaidon Opisto, erilaiset yhdistykset sekä jotkin ammattikorkeakoulut. Koulutus kestää keskimäärin 2-3 vuotta ja siihen sisältyy työnohjaajana työskentelyä. Ohjaajaksi kouluttautuvalla on tärkeää olla kokemusta työnohjauksessa olemisesta.

- Kiinnostuin jo opiskeluaikana työnohjauksesta, kun ensimmäisellä klinikkakurssilla oli muutaman kerran potilas-lääkärisuhteen työnohjausta. Samaan aikaan kun valmistuin työterveyslääkäriksi, valmistuin myös kolmivuotisesta työnohjaajakoulutuksesta. Parhaillaan kouluttaudun ryhmäanalyytikoksi VET-psykoterapiakoulutuksessa. Koulutus antaa lisäeväitä ryhmien kanssa toimimiseen ja organisaatioiden ymmärtämiseen.

Hyvä työnohjausryhmän koko on 5-10 henkeä. Minimissään ryhmän pitäisi kokoontua vähintään yhden vuoden ajan, 2-4 viikon välein.

- Minulla on tapana kokoontua saman ryhmän kanssa kaksi vuotta. Katson, että sen jälkeen ryhmän on hyvä vaihtaa työnohjaajaa, jos ryhmäläiset vielä tarvitsevat työnohjausta. Paras lopputulos saavutetaan, jos ryhmä pysyy samana koko ajan, sillä luottamuksen saavuttamiseen menee aikaa. Mitä harvemmin kokoonnutaan, sitä hitaammin yhteistyö lähtee käyntiin.

Työnohjausistunnoissa lääkärit voivat omin sanoin kertoa potilaistaan ja työstään. Yhtä lääkäriä ja asiaa kohden varataan jopa puolitoista tuntia aikaa.

- Lääkäreillä on nykyään hirveä kiire ja he ovat tottuneet ratkaisemaan asioita nopeasti. On hyvä, että heillä on reilusti aikaa pysähtyä juttelemaan ja pohtimaan asioita rauhassa. Istunnoissa ei tarvitse syntyä valmista suunnitelmaa, vaan jokainen työnohjaukseen osallistuva lääkäri voi hyödyntää niitä esiin tulleita ajatuksia, jotka katsoo itselleen sopivimmiksi ja hyödyllisimmiksi.

Työnohjaukselle on hyvä määritellä yhdessä tavoitteet, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Usein se on oman työn ja sen kuormittavuuden hallinta.

Monenlaisia ryhmiä

Yksilötyönohjauksessa keskustellaan kahden kesken ohjaajan kanssa. Varsinkin esimiehille se on erittäin hyvä tapa jäsentää työtään, he kun usein painiskelevat ongelmiensa kanssa melko yksin. Ryhmätyönohjauksessa on yleensä saman ammattitaustan omaavia, samassa asemassa olevia työntekijöitä. Työyhteisön työnohjaukseen osallistuu koko työyhteisö yksikön johto mukaan lukien.

- Toisaalta, jos työnohjauksessa on mukana koko työyhteisö, lääkärit saattavat jättää istunnot väliin. Tällöin lääkärin näkökulma ei pääse esille. Jos on ryhmän ainoa lääkäri, joutuu ikään kuin vastuuseen kaikista lääkäreiden tekemisistä. Siksi monet lääkärit haluavat ryhmään, jossa on vain lääkäreitä.

Toivola painottaa, että työnohjaajan tulisi aina tukea olemassa olevaa organisaatiota eikä ottaa ns. varjojohtajan roolia, jota hänelle helposti saatetaan tarjota.

- Työnohjaajan ei pidä missään olosuhteissa sortua arvostelemaan työnantajaorganisaatiota, vaan hänen tulee löytää keinot, joilla kaikki tulisivat toimeen keskenään. Työnohjaajan ei tule myöskään toimia sanansaattajana vaikeissa tilanteissa, vaan rohkaista työntekijöitä ottamaan itse asioita esille.

Lääkärit voivat huonosti

Mielenterveystyötä tekeville työnohjaus on lakisääteistä, muille sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ryhmille se ei ole pakollista. Työnohjaus aloitetaan usein työterveyshuollon suosituksesta, toisinaan myös esimiehen aloitteesta.

Työterveyslääkärinä Toivola on erityisen huolissaan työhyvinvoinnista. - Mielestäni lääkärit voivat aika huonosti. Kun työ kuormittaa, syntyy helposti konflikteja.

Työnohjausta ei ole saatavilla tarpeeksi eikä sitä osata riittävästi hyödyntää lääkärien jaksamisen ja ammatillisen kehityksen tukena.

- Lääkäreillä tuntuu olevan vahva yksin pärjäämisen eetos. Työnohjaajan ja ryhmän hyödyntäminen ei ole kovin tuttua. Kuvaavaa on, että kun lääkäri tarvitsisi työnohjausta, hän hakeutuukin suoraa päätä työnohjaajakoulutukseen. Tämä on mielestäni tyypillinen lääkärin ajattelutapa.

Toivolan kokemuksen mukaan lääkäreiden on vaikea ottaa aikaa itselleen ja hakeutua työnohjaukseen.

- Nykyään kaikki löysä on otettu pois työpaikoilta. Ihmiset puurtavat itsekseen ja työtahti on hirveän tiukka. Sairaalan poliklinikoilla ei välttämättä ole enää hoitajia lääkärin apuna puhumattakaan muista lääkäreistä. Lääkäri kohtaa usein ei-lääketieteellisiä ongelmia esimerkiksi potilaan perhetilanteeseen liittyen, joita olisi hyvä pohtia muiden kanssa.

Ennen väestövastuun tuloa ryhmissä käynti oli työaikaa. Nykyään väestövastuisessa terveyskeskustyössä ajan löytyminen on vaikeaa, koska väestövastuulääkäreillä ei ole enää varsinaista työaikaa. Entistä lyhyemmät työsuhteet ja vuokralääkäriys vaikeuttavat ryhmän kokoamista.

- Työnohjauksessa käynti pitäisi laskea työaikaan kuuluvaksi, koska se liittyy työhön niin selkeästi.

Työnohjaus on investointi työntekijään

Toivolan mukaan kaikki lääkärit eivät välttämättä hyödy työnohjauksesta.

- Ketään ei voi pakottaa työnohjaukseen. Jotkut kokevat, ettei se ole heidän tapansa ratkaista asioita. Ihmisten välillä voi olla myös niin pahoja erimielisyyksiä, etteivät ne ratkea edes työnohjauksessa.

Vaikka joskus olisi saanut huonoja kokemuksia työnohjauksesta, voi toisen työnohjaajan kanssa sujua paljon paremmin.

- Työnohjaajan kanssa pitää olla hyvä ja toimiva suhde. Itse tapaan ensin pari kertaa ryhmäläisiä ilman sen suurempia suunnitelmia, jotta voimme puolin ja toisin katsoa, miten yhteistyö alkaa sujua.

Toivolan mielestä lääkäreiden työnohjaajien on hyvä olla itse lääkäreitä, sillä he ymmärtävät parhaiten lääkärin työn erityispiirteet. Kollegiaalisuus lisää luottamusta.

Toivola muistuttaa, ettei työnohjaus ole psykoterapiaa eikä koulutusta, vaikka näin usein luullaan.

- Työnohjaus on vähän harhaanjohtava nimi. Parempi nimi voisi olla esimerkiksi oman työn tutkiva kehittäminen.

Toivola on usein miettinyt, kuinka paljon työnantajalle maksaa, kun työhön tyytymätön lääkäri lähtee muualle ja hänen tilalleen rekrytoidaan uusi lääkäri.

- Liian vähän kiinnitetään huomiota siihen, miten väsyneen työntekijän saisi pidettyä tyytyväisenä ja työkykyisenä. Kerran laskin, että uuden työntekijän rekrytointikustannuksilla saisi työnohjausta kolmeksi vuodeksi. Johtajana ottaisin tämän huomioon ennaltaehkäisevänä toimintana ennen kuin varsinaisia ongelmia on edes ilmassa.

Jos työntekijä itse maksaa työnohjauksensa, sen voi vähentää verotuksessa matkakuluineen.

Toivolaa harmittaa, että työnohjaukseen varatut määrärahat ovat pieniä.

- Usein koulutus- ja työnohjausrahat pistetään yhteen, jolloin työnohjaus syö koulutusrahoja eikä sitä siksi haluta. Lisäksi työnohjauspalvelujen hankintaan liittyy monimutkaiset tarjouskilpailumenettelyt, joihin lääkärit eivät ehdi ja jaksa paneutua. Pitäisi muistaa, että työnohjaus on investointi ihmiseen eikä pelkkä kuluerä.

Balint-työnohjaus on tarkoitettu erityisesti lääkäreille

Balint-työnohjaus on yksi erityisesti lääkärien ryhmätyönohjauksen muoto, jossa painopiste on potilas-lääkärisuhteen tutkimisessa. Michael Balint oli unkarilais-brittiläinen psykoanalyytikko, joka aloitti Lontoossa 1950-luvulla yleislääkärien ryhmätyönohjauksen. Psykiatri Juhani Rekola toi sen Suomeen vuonna 1977.

Balint-ryhmässä on tavallisesti 6-10 lääkäriä. Ryhmä kokoontuu 2-3 viikon välein puolitoista tuntia kerrallaan ohjaajan johdolla keskustelemaan potilastapauksista.

Kokoontumisessa 1-2 lääkäriä kertoo vapaavalinnaisesti omasta potilaastaan omin sanoin ilman muistiinpanoja. Sen jälkeen tapauksen herättämistä ajatuksista, mielikuvista ja tunteista keskustellaan. Ryhmäläiset auttavat toinen toisiaan oivaltamaan, miten asioiden tulisi olla. Joskus ryhmä päätyy hoitosuositukseen, toisinaan lääkäri vain poimii keskustelusta itselleen sopivat käyttökelpoiset ideat ja vihjeet. Ryhmän ohjaajan tehtävä on ajoittain koota ja jäsentää esiin tulevaa aineistoa ja keskustelua. Hän pyrkii tekemään tilaa uusille näkökulmille ja hoitosuhteen tutkimiselle.

Suositeltavaa on, että sama ryhmä kokoontuu 2-3 vuotta. Israelissa ja Kanadassa on ryhmiä, jotka ovat kokoontuneet jo kymmenen vuotta.

Kristiina Toivola on mukana sekä Suomen Lääkäreiden Balint-yhdistyksessä että kansainvälisessä Balint-federaatiossa (IBF).