Lääkäriliiton edunvalvontavaliokunta kävi maaliskuun alussa ryhmätyöseminaarin työaikalain eräistä keskeisistä kysymyksistä: työajan märittelystä, työajan laskentajakson pituudesta sekä vuorokausilevosta. Lääkäriliiton hallitus oli viikkoa aiemmin linjannut kantansa Euroopan yhteisöjen komission kysymyksiin koskien EU:n työaikadirektiivin muutostarpeita. Nyt oli tarkoitus linjata näkemykset koskien lääkärien tavoitteita työpaikalla tehtävän työn suhteen.

Jos työajan määrittelyksi otetaan työaikalain teksti Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, merkitsee se ainakin kahta muutosta virkaehtosopimuksen säädöksiin. Ensinnäkin vuotuiseen ylityöhön lasketaan kaikki työaika mukaan luettuna työpaikalla tapahtuva koulutus ja työpaikkapäivystys kokonaisuudessaan. Toiseksi työsuunnittelussa päivystysrupeama olisi osa asianomaisen vuorokauden ennalta suunniteltua työaikaa. Näin esim. nykyisessä aktiivipäivystyspisteessä työ alkaisi klo 08 ja päättyisi seuraavana päivänä klo 09-10 osan työrupeamasta ollessa perustyötä ja osan päivystystä.

Työajan tulkinnan muutos heijastuisi pitkiin yhtäjaksoisiin työrupeamiin sekä pienten päivystysrenkaiden lääkärimääriin. Mallinnoksessa yhteen työpaikkapäivystysrenkaaseen tarvitaan 10 lääkäriä, jotta heidän vuotuiset ylityömääränsä mahtuvat Työaikalain säätämän 330 tunnin sisään. Osa työpaikkapäivystyksistä voisi muuttua vapaamuotoisiksi ja osa jaetuksi aktiivi- ja varallaolopäivystykseksi. Syntyisi myös tarve pohtia muutamien erityisalojen työ kokonaistyöksi ja esim. vuosipalkkauksen piiriin kuuluvaksi. Muutoksilla voisi olla vaikutusta päivystysaloille rekrytoitumiseen ja se olisi askel nykyistä parempaan työsuojeluun ja potilasturvallisuuteen.

Useimmilla työpaikoilla on käytössä kolmen tai kuuden viikon työajan tasoittumisjakso. Edunvalvontavaliokunta kävi keskustelun siitä, että tämä aiheuttaa vääristynyttä ja keinotekoista ylityökertymää eritoten aktiivivapaata pitäville lääkäreille. Jakson pituutta tulisikin tarkastella avoimesti ja pohtia pitkien jaksojen etuja ja haittoja. Kahdentoista viikon jakso on yksi mahdollisuus, kun puolestaan usean kuukauden jaksot aiheuttavat monenlaisia pulmia.

Vuorokausilepo toteutuu nykyisen lääkärisopimuksen mukaan ruokailutauon aikana. Tämä lienee ainutlaatuisen niukka lepoaika yli vuorokaudenkin kestoisissa, erittäin vaativissa työolosuhteissa, joissa lääkäri päivystystyötänsä tekee. Jo potilasturvallisuus edellyttää että hoitavan ja diagnosoivan lääkärin työvireys on paras mahdollinen.

Edunvalvontavaliokunta pohti vuorokausilepoa perusteellisesti ja päätyi siihen, että ainakin, jos päivystyksen aktiviteetti on yli 60 %, jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana lääkärille on annettava työaikalain mukainen vuorokausilepo. Tämän lepoajan pituus vaihtelee työaikalain eri pykälissä välillä 7-11 tuntia. Keskustelussa nousi potilasturvallisuuden ohella esiin lääkärin oma terveys ja päivystyksestä toipuminen, lääkärin vapaa-ajan lisääntyminen, lisätyövoiman tarve (yksi lääkäri kuhunkin noin 170 aktiivipäivystyspisteeseen) ja lääkärin ansiot, sekä päivystäjän sijaisen työn parantuminen ja lääkärien koulutus. Lisäksi laskettiin että jos päivystystä edeltävä päivä on vapaa, merkitsee se aiempaa laskua vastaavan mallin mukaan, että yhteen työpaikkapäivystysrenkaaseen tarvitaan 7 lääkäriä, jotta heidän vuotuiset ylityömääränsä mahtuvat työaikalain säätämän 330:n tunnin sisään.

Lääkäriliiton hallitus jatkaa asiakokonaisuuden käsittelyä.