Vuosi alkoi entiseen tapaan valtakunnallisilla Lääkäripäivillä. Vähemmän perinteistä oli kuitenkin se, että yksi seminaari käsitteli pelkästään lääkäreiden omaa työhyvinvointia. Teema sopii hyvin kollegiaalisuuteen, joka on tälle vuodelle nostettu erityishuomion kohteeksi.

Työhyvinvoinnin "nälkää" podetaan kaikilla työpaikoilla ja evääksi tarjotaan hyvin erilaisia ratkaisuja. Toisessa ääripäässä ovat työnantajan lakisääteiset velvollisuudet työturvallisuuden tai työterveyshuollon osalta ja toisessa erilaiset henkilöstön virkistäytymiseen ja hauskanpitoon liittyvät aktiviteetit. Seminaarissa kuitenkin todettiin moneen otteeseen, että aito työhyvinvointi syntyy vain onnistumisen kokemuksista mielekkäässä ja sujuvassa työnteon arjessa.

(Työ)elämässä tulee väistämättä vastaan ongelmia, ikäviä tilanteita ja epäonnistumisia, jotka kuluttavat voimia. Näitä tilanteita varten työhyvinvointia pohtinut Lääkäriliiton työryhmä esitteli raportissaan "työhyvinvoinnin tuen portaat", joiden ensimmäisellä askelmalla on tietysti lääkäri itse. Jo lääkärin etiikkaan kuuluu pitää hyvää huolta ammattitaidosta ja työkyvystä sekä tarpeen tullen hakea aktiivisesti apua.

Kollegiaalisuuden teemavuosi korostaa toista porrasta, työkavereiden ja työyhteisön mahdollisuuksia ja vastuuta työhyvinvoinnin näkökulmasta. Miten luoda sellainen työilmapiiri, jossa vaikeistakin asioista voi keskustella rakentavasti, eikä ketään unohdeta ongelmineen yksin? Työyhteisön tulee myös voida ottaa rohkeasti puheeksi, mikäli kollegan käytös antaa siihen aihetta. Kannattaa muistaa, että luottamusmies on se kollega, joka on asemansakin puolesta aina käytettävissä.

Kolmannella portaalla esimiehen velvollisuus on varmistaa tehokas ja laadukas työnteko. Ensisijaisesti tämä tarkoittaa alaisten riittävää osaamista ja toimivaa työympäristöä, mutta myös asiaan puuttumista, mikäli työntekijä ei selviydy työssään. Silloin varmistetaan, että työn tavoitteet ovat tiedossa, sitä varten on riittävästi osaamista, toimiva työyhteisö ja lisäksi työkalut ja työkyky kunnossa. Arjessa jaksamista tukee myös jokaisen lääkärin mahdollisuus halutessaan osallistua työnohjaukseen.

Tarvittaessa kannattaa ongelmineen ottaa yhteyttä seuraavaan portaaseen, työterveyshuoltoon, jonka käyttö on myös lääkäreiden oikeus. Tutkimusten mukaan lääkärit ovat jo oppineet olemaan potilaan roolissa ja hyödyntämään työterveyshuollon apua. Edelleen kuitenkin hoitoon hakeutumista ja oikean potilas-lääkärisuhteen löytymistä voi haitata ujous ja pelko kasvojen menetyksestä. Helpompi vaihtoehto voi silloin olla yhteydenotto luottamuslääkäriin, jolloin potilaan rooliin asettumista voi harjoitella vaikka anonyymisti puhelimessa.

Joskus on syytä pysähtyä. Lääkäreille tarkoitetut kuntoutukset työhyvinvoinnin tuen ylimmällä portaalla tarjoavat tähän oivallisen mahdollisuuden, ei vain työkyvyn edistämisen, vaan myös lääkärinä kehittymisen näkökulmasta. Lääkäriliitto pitää tärkeänä, että lääkäreille järjestetään aivan omia kuntoutuksia.

Lähdin aktiivisesti mukaan liiton toimintaan vasta toimittuani lääkärinä 30 vuotta. Keskeinen syy tähän on Lääkäriliiton vahva sitoutuminen palkkaedunvalvonnan lisäksi myös työolosuhteiden kehittämiseen. Jatkuvat muutokset yhteiskunnassa ja terveydenhuollon kentässä korostavat lääkäreiden tarvetta ja oikeutta tulla kuulluiksi valintoja tehtäessä. Hyvinvoiva lääkäri on myös potilaan etu!