Lehti 49: Liitto toi­mii 49/2020 vsk 75 s. 2710 - 2711

Työpaikka­kiusaamiseen on puututtava

Jokainen kollega voi omalta osaltaan ehkäistä kiusaamista omalla ­työpaikallaan. Luottamusmiehet ja liitto ovat tukena kiusaamis­tapauksissa.

Tiina Salo
Kuvituskuva 1
Adobe/AOP

– Työpaikkakiusaamistapauksiin liittyy usein epäoikeudenmukaista kohtelua uralla etenemisessä ja virkanimityksissä. Toisaalta esille on tullut myös esimerkiksi sosiaalista eristämistä niin, että joku jätetään porukan ulkopuolelle, kertoo Lääkäriliiton TAYS:n erityisvastuualueen piiriylilääkäri Juho Kivistö.

– Usein kyse on silkasta ajattelemattomuudesta tai huonosta käytöksestä.

Mikä on työpaikkakiusaamista?

Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa ja pitkään jatkuvaa kielteistä kohtelua, kuten loukkaamista, häirintää, sosiaalista eristämistä, alistamista tai mitätöintiä. Kiusaaminen on kiihtyvä prosessi, jonka edetessä henkilö ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan.

Satunnainen huono kohtelu muuttuu kiusaamiseksi, kun asiaton ja loukkaava käyttäytyminen on toistuvaa, systemaattista ja jatkuvaa.

Työpaikkakiusaamista on esimerkiksi toistuva kielteinen henkilöön kohdistuva arvostelu ja jatkuva syyllistäminen, alistaminen tai nöyryyttäminen. Se voi myös olla työn vaikeuttamista tai järjettömien tehtävien antamista.

Sen sijaan ihmisten väliset konfliktit ja näkemyserot eivät ole työpaikkakiusaamista, vaikka ne koettaisiinkin loukkaaviksi ja työilmapiiriä huonontaviksi. Sama koskee työyhteisön ongelmien käsittelyä. Esimerkiksi jotkin esimiesten työnjohto-oikeuksiin ja -velvollisuuksiin kuuluvat toimenpiteet, kuten huomautuksen ja varoituksen antaminen perustellusta syystä, voivat tuntua kohteesta ikäviltä, mutta eivät ole työpaikkakiusaamista.

– Paineisessa ympäristössä mikä tahansa kritiikki tai suorituksen arvio voidaan helposti tulkita kiusaamiseksi, vaikkei se sellaiseksi ole tarkoitettu. Kiusaamisen määritelmä lähtee kuitenkin aina uhrin kokemuksesta, Kivistö sanoo.

Rajanveto voi olla vaikeaa, sillä kokemukset ovat henkilökohtaisia. Ihmiset ovat erilaisia, ja eri henkilöt voivat nähdä tilanteet hyvin eri tavalla.

Vastuu kuuluu kaikille

Työpaikkakiusaaminen on koko työyhteisön ongelma. Tärkeintä on puuttua kiusaamiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nopea ja tehokas puuttuminen voi lopettaa kiusaamiskierteen alkuunsa.

– Yleisen kiusaamisvastaisen ilmapiirin luominen työpaikalle ehkäisee ongelmia. Kun kiusaamista ei hyväksytä, on kynnys siihen ryhtymiseen suurempi, Kivistö korostaa.

– Kaikkien tulee omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ettei kiusaamista työpaikalla tapahdu.

Työyhteisössä olisikin hyvä käydä säännöllisesti keskustelua kiusaamisen ehkäisystä ja yhteisistä pelisäännöistä. Yhdessä laadittu toimintamalli auttaa puuttumaan kiusaamistilanteisiin.

– Työpaikalla tulisi olla henkilöstön kanssa yhteistyössä laaditut toimintaohjeet, jotka antavat eväitä esimiehelle, kiusaamista kokevalle ja sitä havaitsevalle sekä kiusaajaksi nimetylle. Niihin on myös koulutettava henkilöstöä, työsuojelua ja esimiehiä, sanoo Kivistö.

Mistä apua kiusaamistilanteessa?

– Jos koet tulleesi kiusatuksi työpaikalla, älä jää yksin. Kerro asiasta kollegalle, luottamusmiehelle tai työterveyshuoltoon. Usein jo keskustelu jonkun kanssa selkeyttää asiaa, sanoo Kivistö.

Kiusaamisesta puhuminen ei ole suinkaan helppoa. On tärkeää, että kiusaamista kokenut tulee kuulluksi omassa asiassaan juuri siten kuin hän tilanteen kokee.

– Jos kollegasi kertoo sinulle tulleensa kiusatuksi, se on osoitus luottamuksesta. Ole sen arvoinen. Anna hänelle aikaa ja kuuntele. Tärkeää on, ettet kyseenalaista hänen kokemustaan, Kivistö kehottaa.

Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeet ovat hyvä keino puhua asioista yleisellä tasolla.

– Tilanteet ovat erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia, minkä vuoksi valmiita vastauksia joka tilanteeseen ei ole.

Työturvallisuuslain mukaan esimiehen on puututtava kiusaamiseen ja haettava konfliktiin ratkaisua.

Myös työterveyshuolto voi olla avuksi, ja viranomaiset voivat hankalissa tapauksissa puuttua tilanteeseen.

Lääkäriliiton luottamusmiehen puoleen voi aina kääntyä, ja hän pystyy tarttumaan ongelmiin.

– Luottamusmies on tukena selvittelyissä ja auttaa asiassa eteenpäin. Lääkäriliitto kouluttaa luottamusmiehiä näiden tilanteiden varalle, Kivistö sanoo.

Lääkäriliiton kollegiaalisuusneuvosto voi käsitellä asiaa kollegiaalisuutta ja lääkärikuntaa koskevien asioiden kohdalla, ja liiton juristeilta saa neuvontaa yksittäisissä tapauksissa.

Lue myös

Joka kymmenettä lääkäriä on kiusattu työssä

Joka kymmenes lääkäri on kokenut työssä kiusaamista tai henkistä väkivaltaa edellisen 12 kuukauden aikana. Tämä käy ilmi Lääkärin työolot ja terveys 2019 -tutkimuksen tuloksista. Osuus on samaa luokkaa kuin edellisissä, vuosien 2015 ja 2010 tutkimuksissa.

Henkistä väkivaltaa kokeneista 46 prosenttia ilmoitti kokeneensa sitä työtovereidensa ja 44 prosenttia esimiehensä taholta. Potilailta kiusaamista sanoi kokevansa 19 prosenttia ja potilaiden omaisilta 10 prosenttia. Henkisellä väkivallalla tarkoitettiin jatkuvaa, toistuvaa kiusaamista, sortamista tai loukkaavaa kohtelua.

Tutkimuksessa selvitettiin myös syrjintää ja eriarvoista kohtelua työssä, kuten palkkauksessa, työhönotossa, uralla etenemisessä tai koulutukseen pääsyssä. 36 prosenttia vastaajista sanoi havainneensa syrjintää ja eriarvoista kohtelua omassa organisaatiossaan ja 19 prosenttia sanoi kokeneensa sitä itse.

– Kiusaamiskokemusten tiedetään olevan yhteydessä muihin työhön liittyviin epäkohtiin. Vuoden 2018 Työolotutkimuksen mukaan kiusaaminen on yleisempää työpaikoilla, joissa työntekijöillä oli paljon kiireeseen liittyvää rasitusta. Jos työt oli organisoitu hyvin ja työstä ja sen ongelmista keskusteltiin työpaikalla riittävästi, kiusaamista esiintyi vähemmän, kertoo Lääkäriliiton tutkija Piitu Parmanne.

Lääkärin työolot ja terveys 2019 -tutkimuksen tekivät Lääkäriliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin yliopisto. Tutkimus on tehty aiemmin neljästi, edellisen kerran vuonna 2015. Tutkimukseen vastasi 3 513 lääkäriä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030