Unettomuutta potee joskus jokainen, mutta loputtomiin ei huonoa nukkumista tarvitse sietää. Erilaisista hoitokeinoista on apua miltei kaikille unihäiriön vaivaamille. Tärkeintä on etsiä unettomuuden todellinen syy ja hoitaa sitä.

Kroonisesta unettomuudesta kärsii 4-10 prosenttia suomalaisista, mutta ylivoimaisesti yleisin unihäiriö on unen puute. Jatkuva univaje kiusaa jopa joka neljättä työikäistä.

Liian vähäisen nukkumisen seurauksena kohoavat aineenvaihduntahäiriöiden, diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, ylipainon sekä masennuksen riskit.

- Osaamisen vaatimukset ovat kiristyneet ja samaan aikaan uni on vähentynyt. Tämä on nurinkurista, sillä kasvavat vaatimukset päinvastoin lisäävät unen tarvetta, huomauttaa unihäiriöistä väitellyt Rinnekodin ylilääkäri Markku Partinen.

Aikuisten yksilöllinen unen tarve vaihtelee tuoreimpien tutkimusten mukaan luultua vähemmän: kuudesta kahdeksaan tuntiin yössä riittää.

- Jos nukkuu 8-9 tuntia ja silti väsyttää, väsymyksen syy on jokin muu kuin unenpuute. Syy pitää selvittää, sillä väsymys voi johtua esimerkiksi kroonisesta sairaudesta tai masennuksesta.

Merkitystä on myös ravitsemuksella ja liikunnalla.

- Väsynyt saattaa ajatella piristyvänsä, kun ei rasita itseään liikunnalla. Tosiasiassa liikkumattomuus lisää väsymystä, kun taas liikunta auttaa nukahtamaan ja parantaa unen laatua.

Väsymystä ei Partisen mukaan kannata hoitaa aikaisella nukkumaanmenolla, ellei nukuta.

- Nukahtamista ei koskaan pidä yrittää väkisin. Kun menee aikaisin nukkumaan, kieriskelee vain sängyssä tai herää aamuyöstä eikä saa enää uudelleen unta.

Pikaiset päiväunet ovat Partisen mukaan paikallaan, jos väsymys on tilapäistä. Nokosten sopiva pituus on 15-60 minuuttia. Torkut kannattaa ajoittaa iltapäivään, ettei normaali unirytmi häiriinny.

Lääkityksen kanssa oltava tarkkana

Pitkittyvän unettomuuden taustalla on Partisen mukaan yleensä jokin syy, jota hoitamalla unihäiriötkin hellittävät. Unilääkkeisiin tulisi turvautua vasta viimeisenä keinona.

- Lääkkeen lyhytaikainen käyttö on järkevää, kun unettomuus johtuu vaikkapa tilapäisistä, kovaa meteliä aiheuttavista katutöistä. Mutta jos taustalla on tunne-elämän ongelma, lääke vain lamaa ihmisen ja estää käsittelemästä unettomuuden todellista syytä.

On tiettyjä sairauksia, joiden aiheuttamat unihäiriöt talttuvat ainoastaan lääkkeillä. Niitä sairastaa kuitenkin vain murto-osa kaikista unettomista.

- Jos unettomuus johtuu siitä, että tekee liikaa töitä ja on stressaantunut, lääkkeiden käyttö on kynttilän polttamista molemmista päistä.

Partisen mukaan unettomalta katoaa joskus ymmärrys omasta kokonaisuudesta, ja unihäiriöstä tulee koko elämää määrittävä tekijä. Maailmalla ilmiöstä käytetään termiä insomnia relief-seeking personality.

- Ihminen alkaa pelätä nukahtamisen vaikeutta jo työpäivän päättyessä ja ikään kuin itse ehdollistaa itsensä unettomuuteen.

Partinen toistaa, ettei unensaantia pidä yrittää pakolla, vaikka ei olisi nukkunut moneen yöhön.

- Unipaine kasvaa lopulta niin suureksi, että ihminen nukahtaa väkisin. Unettomuuteen ei voi kuolla.

Terveyskeskuksiin uniasiantuntijat

Unettomuuden ja univajeen ohella verrattain yleisiä unihäiriöitä ovat uniapnea ja levottomat jalat -oireyhtymä. Muutama sata suomalaista kärsii narkolepsiasta eli pakkonukahtelusta ja siihen liittyvästä katapleksiasta eli tunnereaktion aiheuttamasta lihasvoiman menetyksestä.

Harvinaisempien sairauksien virhediagnoosit ovat Partisen mukaan vielä yleisiä, mutta esimerkiksi uniapnean hoito hallitaan sairaaloissa ja terveyskeskuksissa jo hyvin.

Partinen kaipaa lisää osaamista monisyisen unettomuuden tunnistamiseen ja hoitoon, jotta suomalaisten melko runsas unilääkkeiden käyttö saataisiin kuriin.

- Jokaiseen terveyskeskukseen pitäisi saada unihäiriöihin perehtynyt lääkäri, joka voisi toimia konsulttina muille. Unettomuuden hoidossa ei tarvita poppakonsteja, mutta joskus lääkärikin voi tietämättömyyttään toimia väärin.

Unilääketieteen erityispätevyys on Suomessa 23 lääkärillä.