Olen viime kesänä tullut onnellisesti adoptioäidiksi. Poikamme täytti elokuussa kaksi ja on tummilla kiharoillaan, suurilla suklaasilmillään ja jääräpäisellä luonteellaan valloittanut vanhempansa täysin. Kotona oleminen on antoisaa. On ollut upeaa seurata pojan suomen opettelua ja totuttautumista uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Tilipussia katsoessa vain huolestuttaa. Monet edunvalvonnan pienet epäkohdat tulevat ilmi vasta, kun joku sellaisen omakohtaisesti kokee. Siksi onkin hyvä, että Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja hallituksessa on niin monen eri alan edustajia, joihin kollegojen toivotaan ottavan yhteyttä ongelmissaan. Jos epäkohdasta ei puhuta, ei sitä voida korjata.

Lapset ovat lahja - sen jokainen biologinen ja adoptiovanhempi hyvin tietää. Tuntuu jotenkin vieraalta puhua rahasta ja edunvalvonnasta samassa kirjoituksessa äitiyden onnen huuman kanssa. Joskus lapsi tuli taloon leipä kainalossa, mutta nyt eväänä on korkeintaan muutama murunen. Mistä murusia lisää?

Meillä on lakisääteinen oikeus pitää äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata. Näiden lomien palkallisuudesta säädetään virkaehtosopimuksissa. Äitiysvapaa onkin yleensä nykyisin palkallinen 52-72 arkipäivän ajalta. Hävyttömiä ovat tietysti ne työnantajat, jotka katkaisevat jollain perusteella työsuhteen siten, että palkallista lomaa ei tarvitse myöntää.

Suomessa syntyy vuodessa noin 50 000 vauvaa. Samaan aikaan maahamme adoptoidaan ulkomailta reilut 200 eri-ikäistä lasta. Yleensä lapset ovat Suomeen tullessaan alle 2-vuotiaita; tosin aivan vastasyntyneitä tulee äärimmäisen harvoin. Biologisten ja adoptioperheiden perhe-etuudet poikkeavat toisistaan adoptioperheiden tappioksi. Tilanne on korjaantunut viime vuosina, ja mm. isyysvapaa on 1.1.2003 alkaen yhtä pitkä kuin biologisilla isillä. Merkittävä etuus on myös 1.12.2002 alkaen maksettu adoptiotuki, joka on adoptiomaasta riippuen 1 900-4 500 euroa.

Selvimpiä epäkohtia on tällä hetkellä se, että adoptioäiti ei saa äitiysvapaata, minkä vuoksi adoptioäiti ei yleensä voi saada palkallista vapaata. Vanhempainvapaan pituus on myös lyhyt; 180 päivää eli noin 7 kuukautta, kun biologinen lapsi on 9-10 kuukauden ikäinen vanhempainvapaan päättyessä. Hoitovapaata voi adoptioperhekin pitää kunnes lapsi täyttää kolme vuotta - jos vielä ennättää. Pienenä kiusana on myös se, että vanhempainrahakaudella työskentelevä biologinen äiti saisi minimipäivärahan, adoptioäiti ei saa senttiäkään. Erityisen ongelmallisessa tilanteessa ovat ne, jotka adoptoivat yli 7-vuotiaan lapsen, jolloin vanhempainvapaata ei saa ollenkaan ja hoitovapaankin aika on ohi. Adoptiolapsi tarvitsee kuitenkin iästään riippumatta kovasti vanhempiaan ja sopeutuminen vie aina aikaa.

Kun adoptioasia tuli ajankohtaiseksi perheessämme, ryhdyin ottamaan selvää minulle mahdollisesti maksettavasta palkasta. Soitto henkilöstöpäällikölle kertoi, että asiasta oli edellisenä syksynä keskusteltu henkilöstöjaoksessa. Päätöksen mukaan adoptioäideille ei voida myöntää palkallista vapaata, koska se olisi epätasa-arvoista. Kyseessä on vanhempainvapaan nimellä myönnettävä vapaa, ja biologiset isät eivät voi saada vanhempainvapaata palkallisena. Biologisten ja adoptioäitien epätasa-arvo ei ollut olennaista? Suomessa on virkaehtosopimuksia, joissa adoptioäidit rinnastetaan biologisiin äiteihin. Mm. Kokkolan kaupunki on tehnyt päätöksen, jonka mukaan äidin palkkaetuudet eivät riipu tavasta, jolla lapsi tulee perheeseen.

Lääkäriliiton yksi tavoite seuraavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa on saada biologisten ja adoptiovanhempien etuudet samalle tasolle. Rahaa tähän ei paljon kuluisi ja useimmille lääkäreille tällä ei ole varmasti mitään merkitystä. Joskus kuitenkin pienten epäkohtien korjaamiseen tarvitaan vain se, että joku uskaltaa ottaa asian puheeksi. Tämä on pieni asia virkaehtosopimuksessa, mutta suuri asia adoptioperheiden elämässä. Toivotaan parasta!