Nyt on hyvä aika tehdä aloite oman kuntayhtymän luottamusmiesjärjestelmän päivittämisestä. Luottamusmieskaudet ovat päättymässä heinäkuun lopussa, ja terveydenhuollon organisaatiot muutoksessa. Tampereen luottamusmiestapahtumassa annettiin viime perjantaina eväitä päivitykseen sekä paikallisiin neuvotteluihin, joita luottamusmiehet käyvät uuteen lääkärisopimukseen sisältyvien tekstimuutosten käytäntöön viemisestä.

Luottamusmiehelle tulee maksaa luottamusmiestoimintaan käytetyltä ajalta palkkaa, jonka hän olisi saanut kyseisellä ajalta ammattiaan harjoittaessaan. Tämä merkitsee, että ansionmenetyskorvauksen laskentaperusteisiin sisältyvät myös päivystys- ja toimenpidekorvaukset. Sen sijaan todistuspalkkiot ja EML-korvaukset eivät niihin kuulu. Lisäksi pääluottamusmiehille maksetaan heidän edustamiensa työntekijöiden määrästä riippuen 53-138 euroa kuussa.

- Luulen, että harva luottamusmies edes tietää, että ansionmenetyskorvausta määritettäessä pitää ottaa huomioon saamatta jäävät päivystys- ja toimenpidekorvaukset, Suomen Lääkäriliiton järjestöpäällikkö

Riitta Keskitalo

sanoo.

Hän puhui aiheesta viime perjantaina Tampereen itäisten ja läntisten alueiden luottamusmiespäivässä. Koulutukseen osallistui toistakymmentä aktiivia Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirien alueilta.

Keskitalo muistutti, että luottamusmiehen perusoikeuksiin kuuluu neuvotteluihin ja koulutuksiin osallistuminen työajalla. Lisäksi hän voi saada työvuoroluetteloon merkittävän vapautuksen työtehtävistä, jos ajankäyttötarve arvioidaan vähintään kahdeksi tunniksi viikossa.

- Luottamusmiesten ajankäyttötarve lasketaan kuntayhtymittäin. Perusteena on muun muassa kuntayhtymässä työskentelevien jukolaisten määrä. Tämän jälkeen luottamusmiehet sopivat keskenään siitä, miten ajankäyttöoikeus jaetaan.

Uudessa kunta-alan virkaehtosopimuksessa pääluottamusmiesten ajankäyttöoikeutta tavanomaisiin luottamusmiestehtäviin on lisätty yhteen päivään 120-135 edustettavaa kohden. Ajankäyttöoikeutta tulee kasvattaa tilapäisesti esimerkiksi uutta palkkausjärjestelmää käyttöönotettaessa.

- Organisaatioiden kasvu merkitsee toimipaikkojen lisääntymistä ja etäisyyksien pitenemistä, mikä on otettava huomioon ajankäyttöoikeutta laskettaessa.

Puhelinkonsultaation ja opastusten tulee näkyä palkassa

Uuteen lääkärisopimukseen sisältyy tekstimuutoksia, joiden käytäntöön viemiseksi on neuvoteltava paikallisesti.

Vastuuväestön koon enimmäisrajaksi on määritetty 2 000, ja muun kuin varsinaisen vastaanottotyön määrä rajattu yhteen päivään viikossa. Muuta työtä ovat tyypillisesti neuvola- ja kouluvastaanotot.

- Paikallisesti tulisi keskustella siitä, mitä muu työ pitää sisällään, ja miten korvataan, jos sitä on enemmän kuin yksi työpäivä viikossa.

- Yksi vaihtoehto voisi olla se, että seitsemän ja puoli tuntia viikossa ylittävä muu työ korvattaisiin 1,5-kertaisena kymmeneen tuntiin asti ja tästä eteenpäin kaksinkertaisena. Lisäksi lähtökohtana on, että mikäli henkilöllä on paljon toisistaan eroavia työtehtäviä, työn vaativuus kasvaa, minkä tulee nostaa tehtäväkohtaista palkkaa, Keskitalo pohtii.

Muuhun työhön on laskettava myös työpisteestä toiseen tehtyihin siirtymiin kuluva aika, esimerkiksi ajo terveysasemalta neuvolaan.

Tehtäväkohtaisessa palkassa tulee näkyä myös sen, jos työpaikalla järjestellään uudelleen ammattiryhmien välistä työnjakoa.

- Vaikkapa flunssapotilaiden ohjaaminen sairaanhoitajille merkitsee lääkärille sitä, että niin sanotut helpot potilaat jäävät pois, ja työn vaativuus kasvaa. Lisäksi jää saamatta käynti- ja toimenpidepalkkioita.

Organisaation muutostilanteissa lääkäreiltä kuluu aikaa muun henkilöstön opastamiseen ja kouluttamiseen. Lääkärisopimuksessa on todettu, että tästä johtuvat työn luonteen muutokset ja ansionmenetykset on huomioitava paikallisesti lääkäreiden palkkauksessa. Esimerkiksi talon sisällä hoitajille annettavasta puhelinkonsultaatiosta voitaisiin maksaa oma erillinen korvauksensa.

Toiminnallisesti tärkeä on myös pykälä, jossa viranhaltijalle tai häntä edustavalle luottamusmiehelle annetaan oikeus lausua mielipiteensä viranhaltijaa koskevasta työvuoroluettelosta.

Lomallaolijan potilaista voi saada kolminkertaisen käyntipalkkion

Aamu alkoi Tampereella katsauksella luottamusmiesjärjestelmään ja Paras-hankkeeseen. Tämän jälkeen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon edustajat pohtivat ryhmissä lääkärien virkaehtosopimukseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä.

Perusterveydenhuollon ryhmässä keskusteltiin siitä, miten kompensoida palkkauksessa sijaisten puutetta.

- Olen useamman kerran ollut toisessa yksikössä paikkaamassa puolitoista kuukauttakin, ja palattuani urakoinut ensimmäiseksi alta pois poissaoloajalla kertyneet työt, yleisökommentissa kuvattiin.

Keskitalo totesi, että tilanteessa voisi soveltaa puuttuvan tai vuosilomalla olevan lääkärin potilaiden katsomisesta tehtyjä paikallisia sopimuksia.

- On terveyskeskuksia, joissa esimerkiksi vuosilomalla olevan lääkärin potilaista saa jopa kolminkertaisen käyntipalkkion. Monilla paikkakunnilla maksetaan tuplakorvaus.

Seinäjoella toimiva solujärjestelmä

Lounaan jälkeen osanottajat kertoivat työpaikkojen kuulumisia. Seinäjoen terveyskeskuksessa työskennellään soluissa, joissa 11 000 asukkaan väestöä hoitaa yhteisvastuullisesti periaatteessa viisi lääkäriä.

- Asiat hoituvat paremmin kuin väestövastuujärjestelmässä. Varsinaisia sijaisia meillä ei ole. Jos yksi on poissa, muut solun lääkärit kuitenkin hoitavat paitsi hänen potilaansa, solun alueen paperityöt ja esimerkiksi laboratoriotulosten katsomisen. Kenelläkään ei ole valtavaa työtulvaa vastassaan sairausloman päättyessä, Karita Sadeharju Seinäjoen seudun terveysyhtymästä kertoo.

Hänen mukaansa järjestelmä toimii muuten hyvin, mutta lääkäreitä on edelleen liian vähän. Palkkaukseen ollaan tyytyväisiä.

- Olemme jakaneet järjestelyvaraerät tasaisesti kaikkien kesken, ja saaneet palkat sillä lailla vähitellen kohoamaan. Ne ovat vanhan virkaehtosopimuksen yläpuolella, ja lisäksi maksetaan henkilökohtaisia lisiä.

Kunnanlääkäristä terveyskeskuslääkäriksi

Jalasjärven terveyskeskuksessa työskentelevä

Väinö Mattila

muistaa hyvin pääsiäisen 1972, jolloin kansanterveyslaki tuli voimaan.

- Voidaan sanoa, että kaikki muuttui. Kunnanlääkäreistä, yrittäjistä, tuli virkamiehiä.

Kunta järjesti kunnanlääkäreille vastaanottotilat ja -apulaisen, ja vastineeksi velvoitti heidät asumaan kunnassa. 150-250 neliön virka-asunto oli käytännössä ilmainen luontaisetuverotuksen pienuuden vuoksi. Lääkäri hankki itse välineensä ja määräsi työaikansa.

- Palkka oli sama kuin sairaaloiden apulaislääkäreillä ilman sairaalalisää, eli runsaat 1 800 markkaa kuukaudessa. Potilaat maksoivat lisäksi kunnanlääkäreille vastaanotto- ja toimenpidemaksuja, joista saivat osan takaisin Kelalta. Neuvolavastaanotoista ja kunnansairaalassa olleiden omien potilaiden hoidosta kunta maksoi erilliskorvaukset.

Moni asia tehtiin yksinkertaisemmin kuin nykyään. Sairauskertomukset kirjattiin lyhyesti pahvisiin kortteihin. Jalasjärven kaksi lääkäriä jakoivat päivystysvuorot keskenään ja tiedottivat niistä vastaanottojensa oviin kiinnitetyillä lapuilla.

- Lääkärillä ei päivystäessään ollut paikallaolovelvoitetta, mutta hänen piti jättää vastaanotolle tieto siitä missä oli, ja milloin aikoi palata. Päivystyksestä ei maksettu peruskorvausta, mutta käyntitaksat olivat iltaisin ja öisin korkeammat kuin päivällä, Mattila kertoo.

Vaikka potilaiden ja siten tulojen määrä vaihteli, kunnanlääkäriys oli tuottoisaa, ja lääkärit verotilastoissa kakkosia heti apteekkarien jälkeen.

- Hyvää muutoksessa oli se, että peruspalkan päälle alettiin maksaa ilta- ja päivystyslisiä. Alkuvuosien virheisiin kuului, että lisiä ei sidottu yleiseen palkkakehitykseen.

- Eniten ansiokehitystä kuitenkin nakersi se, että asunnoista alettiin periä vuokraa. Tilipussia kavensi osaltaan myös luontaisetuverotuksen kiristyminen.