Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalien äänestys on käynnistynyt. Myös syksyn kunnallisvaalien ennakkoäänestys on käynnissä, eikä varsinaiseen vaalipäivään ole kuin reilu viikko. Molemmissa vaaleissa haetaan luottamusmiehiä päättämään lääkärienkin kannalta tärkeistä asioista. Itse asiassa, lääkärien kannalta samat teemat ovat keskeisiä molemmissa vaaleissa. Kun siis teet päätöstäsi, mieti seuraavia seikkoja, esitä ne ehdokkaallesi, vaadi häntä vastaamaan!

Huonot palkat ja raskaat päivystykset. Lääkäreiden palkkauksen keskeinen ongelma on ollut matala peruspalkkataso, nimenomaan erikoissairaanhoidossa. Tämä konkretisoituu varsinkin niille kollegoille, joiden työhön päivystysvelvollisuutta ei kuulu tai se on hyvin vähäistä. Ja tässäkin ryhmässä tietysti ennen kaikkea uraansa aloitteleville nuorille kollegoille, joiden on kitkuteltava 12 000 markan kuukausiansiolla. Toinen erityisryhmä on valtion palkkalistoilla olevista kollegoista yliopistojen nuorimmat opettajat, joiden sekä peruspalkka että kokonaiskuukausiansio on kilpailukykyinen vain päivystämättömien alojen nuorimpien erikoistuvien lääkäreiden palkan kanssa.

Raskaat päivystykset - monella meistä on siitä henkilökohtaista kokemusta, että ainakin se on tuttua kollegoiden puheista, ja joskus naamastakin. Yksi osa päivystysongelmaa kytkeytyy itse asiassa edellä puhuttuun - lääkärikunta on perinteisesti korjannut huonoa peruspalkkatasoaan runsaalla päivystämisellä. Nuorena, valmistumisen jälkeen, taloudelliset rasitteet ovat usein suurimmillaan opinto- ja asuntovelkoineen ja muine perheen perustamiseen liittyvine kuluineen; silloin vielä saattaa jaksaa päivystyskuormaakin. Mutta ei voi olla periaatteessa oikein, että elämisen vaatima ansiotaso saavutetaan vain jatkuvalla, raskaalla, jokaviikkoisella ylityöllä. Lisäksi, päivystys on rationalisoinnin myötä muuttunut entistä raskaammaksi, eikä monellakaan erikoisalalla, perusterveydenhuollossa työskenteleviä unohtamatta, päivystysvelvollisuus rajoitu vain muutamaan valmistumisen jälkeiseen vuoteen.

Kunnon työstä kunnon palkka. On ehkä vähän yllättävääkin, että lääkärien palkkaongelma on vihdoinkin julkisesti tunnustettu päättäjienkin piirissä - viittaan nyt ministeri Soininvaaran kesäiseen toteamukseen terveysfoorumissa Suomen terveydenhuollon muihin Pohjoismaihin nähden alhaisesta palkkatasosta, joka osaltaan selittää myös matalaa terveydenhuollon bruttokansantuoteosuuttamme. Saman viestin kun saisi tajuttavaksi sekä paikallisille kuntapäättäjille että kuntatyönantajan neuvottelijoille ja päätöksentekijöille.

Lääkäriliittokin lähtee jo käynnissä olevalle neuvottelukierrokselle tosiasioiden tunnustamisesta: peruspalkka on saatava lääkärin työn vaativuutta ja vastuullisuutta vastaavalle tasolle. Käytännössä tämä merkitsee tuntuvan tasokorotuksen hakemista, lyhyemmällä tai pitemmällä aikavälillä. Peruspalkan tulee lääkäreilläkin riittää elämiseen. Pakollisesta, yleensä ylityönä tehtävästä päivystyksestä tulee jatkossakin toki saada työn erityisvaatimuksia vastaava korvaus. Päivystystyön korvaus suhteessa peruspalkkaan on kuitenkin nykyään kansainvälisestikin kilpailukykyinen - päivystyksen ongelmat ovatkin erityiskysymyksissä, kuten huonoissa vapaamuotoisen päivystyksen korvauksissa, ja toisaalta päivystystyön kuormittavuudessa.

Huono työnantaja ei ansaitse hyviä lääkäreitä. Palkkauksen käyttö kannustus- ja johtamiskeinona on kunnissa unohtunut. Lamasta on päästy, mutta leikkauslinja on unohtunut päälle. Lääkärisopimus mahdollistaa palkkaliukumien melkoisen laajan käytön - ja liukuman ylittäminenkin on mahdollista. Lisäksi nykyisessäkin sopimuksessa on mukana muitakin kannustavia palkkaelementtejä - kun vain niitä käytettäisiin. Tyypillistä lääkäreiden palkkauksessa on kuitenkin palkkahinnoittelun alarajan tehokas hyväksikäyttö kunnissa ja kuntayhtymissä.

Lääkärit ovatkin alkaneet kaikota julkisen työnantajan palveluksesta yksityissektorille ja ulkomaille, ja veto kliinisestä työstä myös tutkimuksen pariin vaikuttaa lisääntyvän. Hyvin konkreettisina esimerkkeinä huonosta työnantajapolitiikasta on tämän vuoden puolella voitu seurata sädelomakysymykseen liittyviä kahnauksia, ja uusimpana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kollegoiden kyllästymistä poikkeuksellisen huonoon palkkaan ja raskaaseen työhön. Otsikon toteamus on jo muuttunut käytännöksi.

Siispä, kollega, äänestä ja vaikuta terveydenhuoltopolitiikkaan kunnissa, kuntayhtymissä, ja myös Lääkäriliitossa!