Terveyspoliittiset kysymykset ovat jo melko pitkään jääneet jalkoihin EU:n ja EMU:n hallittua poliittista keskustelua Suomessa. Samaan aikaan terveyspolitiikassa on hautunut joukko hankalia kysymyksiä, kuten kuntien ja valtion kustannusten jako terveydenhuollossa. Pitäisikö perusterveydenhuollon palvelutaso määritellä standardeilla, onko pienillä kunnilla ylipäätään edellytyksiä selviytyä terveydenhuoltonsa järjestämisestä, kyseltiin Lääkäripäivien terveyspoliittisessa paneelissa, johon oli haastettu suurimpien puolueiden terveyspoliitikot.

Terveyspoliitikot olivatkin yllättävän valmiita kokeilemaan uusia ratkaisumalleja terveydenhuollossa. Selväsanaisimmin uusia rakenteita ja malleja peräänkuulutti Ruotsalaisen Kansanpuolueen lääkärikansanedustaja Pehr Löv.

Reippaimman uudistusmallin heitti ilmaan vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara, joka olisi valmis siirtämään vastuun terveydenhuollosta kunnilta maakunnille. Hän näki kuntien pienuuden keskeisenä ongelmana, joka selittää mm. eroja palvelujen tarjonnassa.

- Pienet kunnat ovat aivan liian pieniä yksiköitä hoitamaan terveydenhuoltoa. Kunta toimii sairausvakuutusyhtiönä, ja pienet kunnat ovat vakuutusyksiköiksi liian pieniä: muutaman kalliin potilaan hoidon järjestäminen merkitsee muiden potilaiden hoitamista huonommin, Soininvaara sanoi ja viittasi terveystaloustieteilijöiden laskelmiin joiden mukaan vasta 15 000 asukkaan väestöpohja antaa riittävää ennustettavuutta.

Kuntien pienuutta pitivät ongelmallisena monet muutkin paneeliin osallistuneet, mutta Soininvaaran maakuntamallista ei juuri innostuttu. SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen ei pitänyt ajatuksesta uudesta väliportaasta, vaan piti parempana jonkinlaisen tasausjärjestelmän luomista. Haataisen mielestä kuntien itsemääräämisoikeudessa on menty liian pitkälle.

- Maakunnallinen vastuu voi olla hyvä ajatus, mutta edellyttää maakuntahallinnon kehittämistä samaan suuntaan kuin Ruotsissa. Nykyisen kaltaiselle maakuntahallinnolle tällaista vastuuta ei voi sysätä, arvioi Soininvaran ideaa Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Outi Ojala.

Paneelia vetänyt Lääkäriliiton puheenjohtaja Kati Myllymäki muistutti, että samaan aikaan kun kuntien pienuus on todettu ongelmaksi, terveyskeskuskuntayhtymiä kuitenkin puretaan kiihtyvällä vauhdilla.

KUSTANNUSTEN JAKO KIPERÄ KYSYMYS

Kuntien ja valtion välistä kustannusten jakoa terveydenhuollossa pidettiin yhtenä tämän hetken terveyspolitiikan avainkysymyksistä.

- On tunnustettava se tosiasia, että valtio on viime vuosina väistynyt rahoituksesta hämminkiä herättävällä tavalla, suomi oppositiosta Keskustan lääkärikansanedustaja, entinen sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen ja vaati valtiolta suurempaa panosta terveyspalvelujen järjestämiseen. Valtionosuuksia suurentamalla myös taataan hänen mielestään kuntalaisten tasa-arvo. Keskusta ajaa kuntien ja valtion välistä ns. kuntasopimusta, jolla sovittaisiin mm. kuntien peruspalvelujen rahoituksesta.

- Valtionosuusjärjestelmään pitäisi todennäköisesti tehdä jatkossakin muutoksia, arvioi myös RKP:n Pehr Löv, jonka mielestä rahaa olisi myös korvamerkittävä erityisryhmille, kuten vammaisille ja väärinkäyttäjille.

Kokoomuksen puoluesihteeri ja kansanedustaja Maija Perho katsoi, että suurimpaan kustannustehokkuuteen yltäneiden kuntien ratkaisumalleista olisi levitettävä tehokkaasti tietoa: miten esimerkiksi hoidonporrastus on toteutettu näissä kunnissa. Perhon mielestä palvelujen kehittämiseen pitäisi nyt etsiä vastauksia miljoonapiireihin perustetuissa alueellisissa ryhmissä, jotka jatkavat terveydenhuollon selvitysmiesten työtä. Perho korosti kuntien, yksityissektorin ja kolmannen sektorin yhteistyön tiivistämistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon saumatonta yhteistyötä.

TILAAJA-TUOTTAJAMALLIA PITÄÄ KOKEILLA

RKP:n Lövin mielestä tilaaja-tuottajamallia olisi uskallettava ainakin kokeilla Suomessa. Jorma Huuhtasen mukaan myös keskusta suhtautuu hyvin myönteisesti tilaaja-tuottajamallin kokeiluun. Sosialidemokraattien kansanedustaja Tuula Haatainen ei mallista sen sijaan innostu:

- Se johtaa terveydenhuollon sisällissotatilanteeseen, jossa terveydenhuollon johtajat taistelevat reviiristään, Haatainen arveli.

Vihreiden Soininvaara epäili kustannusten saattavan karata käsistä, kuten Yhdysvalloissa, jos potilaan hoidosta päättävällä taholla ei ole lainkaan kustannusvastaavuutta.

TERVEYSPALVELUILLE STANDARDI?

Paneelikeskustelun pohjustanut lääninlääkäri Aki Lindén Länsi-Suomen lääninhallituksesta kysyi, tarvittaisiinko Suomessa terveyspalvelujen standardia. Sillä määriteltäisiin palvelutaso, johon kaikki kansalaiset ovat oikeutettuja. Nyt erot samankokoistenkin kuntien palvelutarjonnassa ovat huikeat, ja kunnista kysellään, mitä lakisääteisiin terveyspalveluihin kuuluu.

- En tarkoita, että palvelujen pitäisi olla kaikkialla maassa aivan samat, mutta meillä on sairaanhoitopiiri, jossa jonotusaika on pari vuotta ja jonossa on kolmisentuhatta ihmistä. Meillä on myös terveyskeskus, jonne ei-kiireellinen potilas joutuu jonottamaan yli kuukauden. Meillä on toki myös terveyskeskuksia, joihin pääsee viipymättä, Lindén totesi.

SDP:n Tuula Haataisen mielestä esimerkiksi hoitoonpääsyajasta voitaisiin määritellä standardi. Haatainen lähestyisi kysymystä myös kehittämällä omalääkärijärjestelmää siten, että omalääkäri voisi toimia ikään kuin potilaan asiamiehenä erikoissairaanhoidon viidakossa.

Vasemmistoliiton Outi Ojala muistutti, että Ruotsin kokemukset hoitotakuujärjestelmästä ovat huonot ja järjestelmää ollaan purkamassa. Siellä hoidettiin ne, joista oli takuu, ja jätettiin muut hoitamatta, Ojala totesi.

Myös Jorma Huuhtanen ilmoitti vierastavansa ajatusta tiukoista standardeista. Kati Myllymäen mukaan hoitotakuu ei ole toiminut kunnolla missään.