Viime sopimuskierroksella valtio sitoutui TUPO:oon jo varhaisessa vaiheessa. Samalla myös valtion lääkärit sidottiin sopimukseen. Kuntapuolen VES-neuvotteluissa pystyttiin titraamaan lääkäreille selvästi parempi tulos kuin pelkkä TUPO - joskin yhtenä apukeinona työajan pidennys. Rakenteellisena elementtinä se ei kuitenkaan sovellu valtion lääkäreiden työhön myöhemminkään, koska valtaosa heistä työskentelee yliopistojen piirissä. Valtion sairaaloita on vain muutama: puolustusvoimien sotilassairaalat ja valtion mielisairaalat.

Käytännössä viimeiset sopimukset ovat johtaneet siihen, että ero ansiokehityksessä kuntasektorin ja valtionsektorin lääkärien välillä on alkanut kasvaa. Valtion lääkärit näyttäisivätkin olevan putoamassa kuntasektorin palkkakehityksen vauhdista.

Palkkarakenneuudistukset valtiolla

Valtionsektorille ollaan kehittämässä uusia palkkausperusteita, jotka kohdentaisivat rahat oikeudenmukaisemmin niille, jotka ovat ne ansainneetkin. Tämä ns. työtehtävien vaativuuteen tai työnarviointiin perustuva järjestelmä rakentuu sille, että työtehtävät luokitellaan eri palkkaustasoille. Luokittelussa töiden eri osa-alueita painotetaan eri tavoin. Niinpä järjestelmät, joissa annetaan pisteitä esimerkiksi alaisten lukumäärästä tai budjettivastuusta, soveltuvat ymmärrettävästi erittäin huonosti useimpien lääkärin tehtävien arviointiin.

Valtion laitoksissa mittausjärjestelmistä on neuvoteltu perinteisellä tavalla: vahvojen liittojen sana painaa ratkaisevasti enemmän kuin vähemmän vahvojen ja vähemmän jäseniä omaavien liittojen. Lääkäreitähän on valtion palveluksessa yhteensäkin vain noin 1 300 ja he jakaantuvat eri hallinnonaloille pieninä ryhminä, esim. lääninlääkärit, oikeuslääkärit, sotilaslääkärit ja vankilalääkärit.

Työn vaativuusluokittelun valmistelut

Työtehtävien arviointi on osoittautunut niin haastavaksi, että yliopistosektorillakin on neljällä paikkakunnalla käynnistetty tällaisen palkkausjärjestelmän valmistelut. Paikalliset työryhmät ovat arvioineet osan työtehtävistä ja tehneet laskelmia ja uusia toteutusmalleja.

On selvää, että arviointijärjestelmät, joissa ei korostetusti arvosteta erityisosaamista, tuottavat tuloksen, jossa lääkärien työn pisteytys ei riitä nostamaan sitä oikealle tasolle.

Jonkun järjestelmän soveltaminen saattaa kyllä tuottaa tuloksen, jossa lääkärin työ pisteytetään korkealle, mutta interpoloitaessa tulos markoiksi, todetaankin palkkataso liian korkeaksi vertailuryhmiin nähden. Suunnitellut palkkausjärjestelmien rakennemuutokset eivät näytä olevan edullisia lääkäreille.

Palkkausjärjestelmän hyväksyminen

Ennen mahdollista liittymistä tällaiseen järjestelmään on tarkoin selvitettävä, miten sen käyttöönotto vaikuttaa lääkärien tulotasoon ja ansiokehitykseen. Lisäksi edellytyksenä uuden palkkausjärjestelmän hyväksymiselle on, että työnantaja on valmis sitä myös rahoittamaan.

Jos valtiotyönantaja ei halua panostaa uusien palkkausjärjestelmien käyttöönottoon, se tarkoittaa vain yritystä jakaa entinen palkkasumma uudelleen uusien kriteereiden mukaan.

Palkkasopimukset 2000

Ainoa oikea ratkaisu valtion sektorilla työskenteleville lääkäreille tuntuu olevan peruspalkan nostamisen ajaminen tulevissa neuvotteluissa. Jos ratkaisuihin liitetään palkkausrakennemuutoksia, on Lääkäriliiton arvioitava tarkoin niitä seurauksia, jotka kohdistuvat lääkärien palkkoihin. Toisaalta on seurattava ja tarvittaessa evästettävä myös AKAVA-JS:ää näiden mallien käyttöönoton kriteereistä.

Synergiasta potkua

Lääkäreiden, mutta myös muiden akavalaisten valtion ryhmien, järjestöllinen valmius on ollut liian usein vaatimattomalla tasolla, kun ajatellaan neuvottelujen vauhdittamista tai tuen antamista neuvottelijoille. Tähän asiaan on tartuttu. Jo viime vuoden puolella ryhdyttiin kartoittamaan ennakkoluulottomasti edellytyksiä nostaa valtionsektorin järjestövalmius tasolle, josta on myös apua neuvottelutilanteessa.