Lääkäriliiton valtuuskunta kokoontui lauantaina 10.3. päättämään suhtautumisestaan mahdolliseen valtakunnansovittelijan antamaan sovintoesitykseen. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten valtuuskunnalla ei ollut mitään paperia käsiteltävänään. KT:llä ei ollut halua tulla vastaan, joten valtakunnansovittelijalla ei ollut mahdollisuutta antaa sovintoesitystä.

Lauantain aikataulu oli sellainen, että valtuuskunta aloitti kokouksensa kello 15. Aikaisemmin päivällä oli sovittu, että kello 17 liiton neuvottelijat menevät vielä valtakunnansovittelijan luokse kertomaan valtuuskunnan evästykset tilanteeseen. Tuolloin valtakunnansovittelija totesi, ettei hän pysty antamaan sovintoesitystä. Valtuuskunta sai tiedon asiasta puoli kuudelta. Tämän jälkeen se totesi, ettei sillä ole mitään päätettävää ja lakko alkaa maanantaina kello 12.

Ennen tietoa siitä, saadaanko sovintoesitys vai ei, valtuuskunta kävi keskustelua tilanteesta.

Aluksi liiton puheenjohtaja Heikki Pälve kuvasi valtuuskunnalle neuvottelu- ja sovitteluprosessin kulkua.

- Valtakunnansovittelija pyrki tuomaan pöytään kaikkia mahdollisia asioita, jotka voisivat auttaa sovun löytymistä. Hän ymmärsi, että kyse on paljosta muustakin kuin rahasta. Hän pyrki tuomaan mukaan esimerkiksi täydennyskoulutusasioita ja haki liikkumavaraa mm. valtiovallan kytkemisellä mukaan.

Valtuuskunnassa käydyssä keskustelussa Eeva Mäkinen totesi, että lääkäreillä pitää olla riittävästi omanarvontuntoa seistä asiansa takana.

Ilkka Virkkunen sanoi, että nyt ei ole tinkimisen paikka.

- Pidetään linja tiukkana.

Kaisa Nissinen-Paatsamala muistutti, että tavoitteena on korjata lääkärien palkkaus pohjoismaiselle tasolle.

- Esimerkiksi kirvesmiehen palkka on isompi kuin minun, hän vertasi.

Kari Pylkkänen puhui viittaamalla saman päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen.

- Lehti on aivan oikeassa kirjoittaessaan, että kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan koko terveydenhuoltojärjestelmän tilasta. Se mainitsee julkisen terveydenhoidon alimiehityksen, kiireen, huonon työn organisoinnin, byrokratian, palkkausjärjestelmien jäykkyyden sekä jatko- ja täydennyskoulutuksen puutteet. Lehden mukaan syyllinen tähän on kuntatyönantaja kirjoittamalla, että kuntatyönantajalla ja kunnilla on ollut vuositolkulla aikaa hakea luovia ratkaisuja terveydenhoitoalalle, mutta mitään olennaista ei ole tapahtunut.

Pylkkänen kysyikin retorisesti, että olisiko niin, että lääkärien lakko on kaiken muutoksen edellytys.

- Olemme antaneet aikaa ja hakeneet yhdessä mahdollisuuksia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt tulee pyrkiä siihen, että lakko on uuden terveydenhuoltojärjestelmän alku.

Myös Ari Palomäki oli samoilla linjoilla.

- Lääkärien työtaistelu on alku sille, että terveydenhuoltoa ruvetaan reivaamaan oikeaan suuntaan. Kunta tai kuntayhtymä, jolla on yli 50 000 asukasta, voi jollakin järkevällä tavalla ennustaa terveydenhuollon budjettinsa. Alle 5 000 asukkaan kunnissa vaihtelu voi olla kymmeniä prosentteja vuosittain.

Harri Juusela totesi, että syy lääkärilakkoon ja lääkärien ansiokehityksen jälkeenjääneisyyteen on solidaarisessa palkkapolitiikassa.

- Palkkaratkaisut ovat vuosia antaneet suuremman prosentuaalisen korotuksen alempiin palkkaluokkiin. Progressiivinen verotus vielä leikkaa vähätkin korotukset.

Hän muistutti, että työn tuottavuus on noussut terveydenhuollossa.

- Suoritteita on lisätty ja samalla raha on puristettu pois. Nyt ihmiset ovat entistä stressaantuneempia.

Anne-Mari Kantanen kertoi olleensa yhteydessä moniin nuoriin lääkäreihin.

- Tilanne näyttää pahalta. Porukka uupuu ihan hetkessä. He alkavat miettiä, mitä muuta voisi elämässä tehdä, kun ikääkin on niin vähän.

Samuli Saarni totesi, että nuorille kollegoille on täysin realismia siirtyä pois julkiselta sektorilta.