Valvonnan monet kasvot
"Valvontaviranomainen määräsi uhkasakon uhalla saatettavaksi toiminta lain edellyttämälle tasolle." "Terveydenhuollon ammattilaisen oikeuksia rajoitettu." Tämä on julkisuudessa ja etenkin mediassa näkyvä osa valvontaa, mutta mitä terveydenhuollon valvonta todella on?
Valviran ja aluehallintovirastojen toiminnasta on säädetty laissa. Lainsäädännön ohella näiden toimintaa ja toiminnan painopisteitä ohjaavat myös useat muut hallinnonalan asiakirjat. Valvonnan ja ohjauksen tavoitteena on varmistaa oikeusturvan toteumista sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varmistaa potilasturvallisuutta ja palvelujen laatua. Lisäksi pyrkimyksenä on yhdenmukaistaa sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinnon, valvonnan ja ohjauksen käytännöt koko maassa.
Toimintansa parantamiseksi ja ohjaaviksi työvälineikseen Valvira ja aluehallintovirastot ovat laatineet sosiaali- ja terveydenhuoltoon yhdessä valvontaohjelmia. Valvontaohjelmissa on sovittu muun muassa valvonnan kohteet, valvontakriteerit ja valvonnan toimenpiteet sekä työnjako aluehallintovirastojen ja Valviran välillä. Pyrkimyksenä on lisätä valvonnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toiveena on myös, että kunnat ja palvelun tuottajat pystyvät hyödyntämään niitä omavalvontatyössään. Valvontaohjelmiin voi tutustua Valviran kotisivuilla.
Mitä on omavalvonta ja miten sitä tulisi toteuttaa? Terveydenhuoltolain 8. §:n mukaan terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Toimiessaan hyvin omavalvonta on merkittävä osa palvelutoiminnan ennakkovalvontaa, jonka avulla palveluntuottaja itse systemaattisesti seuraa, arvioi ja valvoo omaa toimintaansa, sen laatua, tuottamiaan palveluja ja niiden riittävyyttä. Toimivan omavalvonnan pitäisikin olla organisaation tavoitetila, jolloin terveydenhuollon valvontaviranomaisten selvitettäväksi ohjautuisi mahdollisimman vähän kanteluita ja muita valvonta-asioita.
Lainsäädäntö edellyttää, että jokaisen potilaan hoitoonpääsy toteutuu säädösten mukaisesti. Hoitotakuun toteutumista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa systemaattisesti tilastoiden. Valvontaviranomaiset hyödyntävät näitä raportteja omassa työssään pyrkien varmistamaan potilaiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa koko maassa.
Kantelun avulla potilaalla on oikeus ilmaista tyytymättömyytensä terveydenhuollon toiminnasta. Kantelu voi johtaa myös valvontaan. Jos valvontaviranomainen havaitsee selvitystensä perusteella, että kantelu on ollut aiheellinen, viranomainen voi antaa terveydenhuollon ammattihenkilölle tai organisaatiolle hallinnollista ohjausta yleisemmin huomion kiinnittämisenä tai huomautuksena. Kanteluiden oikeudenmukaisen selvittämisen kannalta riittävän tarkat ja olennaiseen keskittyvät potilasasiakirjamerkinnät ovat hyvin tärkeitä. Hallinnollinen ohjaus ei ole maailmanloppu, vaan siitä tulisi ottaa opiksi tulevaisuuden toimintaa ajatellen.
Terveydenhuollon palveluita tuotetaan hyvin monella tapaa, mutta tästä huolimatta julkinen terveydenhuollon toimintayksikkö ei voi ulkoistaa palvelujen järjestämisvastuutaan eikä vastuulleen kuuluvan toiminnan valvontaa.
Valvonta on toimintaa potilaan parhaaksi.