Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä laatii parhaillaan vammaispoliittista ohjelmaa. Lääkäriliitto on tyytyväinen ohjelman perusteelliseen valmisteluun, jossa on kuultu laajalti eri intressi- ja asianomistajatahoja.

Lääkäriliitto on kuitenkin huolissaan siitä, että vammaiset joutuvat usein kärsimään tilanteesta, jossa heidän palvelujensa rahoittaminen hajoaa monikanavaisesti rahoitetussa järjestelmässämme eri maksajatahoille. Vammaiset ryhmänä tulisi merkittävästi hyötymään yksikanavaisesta terveydenhuollon rahoituksesta: on hyvä tehdä hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jossa palvelujen monet rahoittajatahot ovat edustettuina ja myös sitoutuvat siihen.

Vaikeavammaisten kuntoutus hyötyisi säädösten ja menettelytapojen yksinkertaistamisesta sekä pitkäjänteisestä ja tavoitteita asettavasta suunnittelusta. Kuntoutuspäätösten kantavana periaatteena tulisi olla asiakkaan kyky hyötyä annettavasta kuntoutuksesta ja myös näyttö aikaisemman kuntoutuksen hyödyllisyydestä. Kuntoutuksen pitkäaikaistuloksia tulisi arvioida ja seurata järjestelmällisesti ja toimintamalleja muuttaa arvioinnin tuloksena.

Nykyisellään vammaisuus liittyy tarpeettoman kiinteästi etuisuuteen, korvattavuuteen, tukeen ja palveluun. Lääkäriliiton mielestä tavoitteena tulisi olla jäljellä olevan ja korvattavissa olevan toimintakyvyn mahdollisimman täysi hyödyntäminen täysipainoisessa elämässä.

Vammaisuuden, fysiologian ja kinesiologian kehittynyt ymmärtäminen on parhaimmillaan yksinkertaistanut apuvälineitä samalla kun niiden hinta ja käyttökustannukset ovat laskeneet. Lääkäriliitto kannattaa lääketieteellisen teknologian (sisältäen muun muassa hoitolaitteet, apuvälineet ja ohjelmistot) arviointijärjestelmää, jonka hyväksyntä olisi edellytys apuvälineiden käyttöönotolle.

Lääkärit tarvitsevat tukea ja tietoa lausunnonantajina

Ohjelmassa todetaan, että asuin- ja elinympäristöjen suunnittelulla, toteuttamisella ja niitä tukevilla säädöksillä voidaan merkittävästi helpottaa vammaisten elämän sujumista sekä tukea yhteiskunnallista osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Lääkärit joutuvat näiden tavoitteiden kanssa tekemisiin lähinnä lausunnonantajina. Lääkäriliitto toivoo, että tässä tehtävässä lääkärin roolia tulisi selkeyttää ja häneltä ei tulisi edellyttää asiantuntemuksensa ulkopuolelle menevää päättelyä. Parhaimmillaan lausunnot voisivat syntyä moniammatillisena yhteistyönä, jossa olisi lääketieteellisen asiantuntemuksen lisäksi myös kuntoutuksen, toimintaterapian ja rakentamisen asiantuntemusta. Samalla lausuntoprosessi voisi olla jo osa vammaisen elinympäristön kehittämistä.

Myös vammaisen työssäkäyntiin liittyvissä kysymyksissä lääkärit toimivat pääasiassa lausunnonantajina, vaikka työelämän tuntemus lääkäreiden keskuudessa ei välttämättä ole ajan tasalla. Pelkkä vammaisuuden ja siihen liittyvien toiminnanvajausten ja jäljellä olevan toimintakyvyn ymmärtäminen ei näissä lausunnonantajatehtävissä ole riittävä pohja arviolle.

Oikeustoimikelpoisuuteen liittyvissä lausuntokysymyksissä korostuu asiakkaan ja hänen kokonaistilanteensa hyvä tunteminen. Lääkäriliitto katsoo, että järjestelmän tulisi rohkaista tekemään välttämättömät päätökset siten, etteivät erilaiset valitus- ja riitauttamismahdollisuudet tarpeettomasti lykkää esimerkiksi holhousasian vireille panemista. Tarpeettomat viiveet voivat aiheuttaa merkittäviäkin taloudellisia vahinkoja.

Lääkäriliitto toivoo valmisteilla olevaan vammaispoliittiseen ohjelmaan suurempaa ennakkoluulottomuutta ja perinteisen patriarkaalisen viranomaisajattelun kyseenalaistamista. Ohjelma on kuitenkin merkittävä edistysaskel vammaisten aseman ja oikeuksien kehittämisessä.