1. Lääkärilehti
  2. Liitossa
  3. Vastuun karttuminen ei näy automaattisesti erikoislääkärin tilinauhassa
Liitto toi­mii 44/2019 vsk 74 s. 2528 - 2529

Vastuun karttuminen ei näy automaattisesti erikoislääkärin tilinauhassa

Palkka nousee varmasti seuraavalle tasolle vasta, kun erikoislääkäri siirtyy hallinnollisiin tehtäviin – vaikka vastoin ammatillista tahtoaan.

Vastuun karttuminen ei näy automaattisesti erikoislääkärin tilinauhassa Kuva 1 / 3 Kuva: Adobe/AOP
     

Kun lääkäriksi valmistumisesta on kulunut kymmenen vuotta ja kokemuslisät ovat kilahtaneet, erikoislääkärin palkka saattaa alkaa junnata paikallaan.

– Suomessa on paljon erikoislääkäreitä, jotka ovat omistautuneet kliiniselle työlle ja ovat siinä hyviä, mutta jotka hakeutuvat hallinnollisiin tehtäviin, koska osaamisen karttuminen tai vastuun laajeneminen eivät kerrytä palkkapussia. Toinen mahdollinen suunta on yksityissektori, kertoo Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä.

Kunnallinen lääkärien virkaehtosopimus, Lääkärisopimus, määrittelee lääkärien palkkauksen minimitasot. Henkilökohtaisen lisän järjestelmää käytetään muun muassa ammattitaidon kehittymisen palkitsemisessa, mutta silti erikoislääkärien säännöllisen työajan ansioissa näyttää olevan varsin vähän variaatiota.

– Tietyssä vaiheessa erikoislääkärin palkka ei juuri enää näytä nousevan. Esimerkiksi lisäpätevyyden tai -tutkinnon suorittaminen ei välttämättä näy palkassa mitenkään. Erityisesti sairaaloiden erikoislääkärit pitävät tätä epäoikeudenmukaisena. Epäkohtaa on ratkottu paikallisesti, ja nyt asiaa koskevat määräykset pyritään saamaan myös keskitettyyn sopimukseen.

Oulussa palkitaan selkeillä ehdoilla

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) laati 2000-luvun alussa Lääkärisopimuksen päälle paikallisen sopimuksen, jossa erikoislääkärin tehtävän ja hänen itsensä kehittyminen on huomioitu usealla askeleella. Palkka koostuu kolmesta osasta: tehtäväkohtaisesta palkasta, työkokemuslisästä ja henkilökohtaisesta lisästä. Työkokemuslisä on sama kuin kaikilla kunta-alan työntekijöillä, mutta tehtäväkohtaisessa palkassa ja henkilökohtaisessa lisässä on paljon erityisiä yksityiskohtia.

Tehtäväkohtainen palkka nousee prosentuaalisilla askelmilla. Ensimmäisen 9 prosentin automaattisen lisän saa, kun valmistuu erikoislääkäriksi ja tulee sijaiseksi OYS:iin. Tehtäväkohtaista palkkaa korottavat myös esimerkiksi kehittämiseen, opetukseen ja laatuun liittyvät vastuut sekä vastuualueiden laajuus ja vaativuus. Palkassa näkyvät myös työhön liittyvät olosuhteet, esimerkiksi jos työtään käy tekemässä toisessa toimipisteessä vaikkapa kerran viikossa.

– Portaikko menee karkeasti kuuden prosentin askelmilla. Vastuualueen määrittelyn jälkeen palkka on 12 prosenttia valtakunnallista sopimusta parempi. Kahdeksan vuoden kokemuksen jälkeen erikoislääkärin tehtävien ajatellaan joka tapauksessa muuttuneen sen verran vaativammiksi, että hänen palkkansa tulisi olla 18 prosenttia korkeampi kuin Lääkärisopimukseen on kirjattu, PPHSP:n lääkärien pääluottamusmies Jaana Pikkupeura kertoo.

Tehtäväkohtaiset lisät maksetaan kaikille tehtävää hoitaville, henkilökohtaisilla lisillä tarkastellaan lääkärin omia, itse hankkimia pätevyyksiä. Tohtorintutkinnosta tulee automaattisesti 6 prosentin palkankorotus, se maksetaan myös erikoistuville. Vastaava automaattinen korotus tulee esimerkiksi erityispätevyyden tai suppean erikoisalan suorittamisesta. Dosentin pätevyydestä ja johtamiskoulutuksen suorittamisesta maksetaan myös lähes automaattisesti, jos suorituksia voi hyödyntää työssä.

Perusterveydenhuollossa samaa tarvetta

Jaana Pikkupeuran mukaan sekä työntekijät että esimiehet ovat olleet tyytyväisiä PPSHP:n paikalliseen sopimukseen.

Lue myös

– Teimme viime keväänä kattavan selvityksen mahdollisten puutteiden korjaamiseksi, mutta puutteita löytyi yllättävän vähän. Järjestelmä on koettu käyttökelpoiseksi ja läpinäkyväksi. Esimies pystyy perustelemaan, miksi samalla nimikkeellä työskenteleville voidaan maksaa eri tavalla.

Palkkakehityksen selvät etapit auttavat myös oman uran suunnittelussa. Osastonylilääkäri tienaa OYS:ssakin erikoislääkäriä paremmin, sillä pääsääntöisesti tehtäväkohtainen palkka ei voi ylittää 25 prosenttia Lääkärisopimuksen mukaisesta eikä henkilökohtainen lisä 20 prosenttia kokonaissummasta.

– Perustellusta syystä molempia lisiä voidaan kuitenkin ylittää ja on ylitettykin. Jos erikoislääkäri ei halua hallinnollisia tehtäviä, hän voi silti päästä kohtuullisen hyville ansioille, Pikkupeura summaa.

Samantyyppisiä paikallisia sopimuksia on muissakin yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa. Myös perusterveydenhuollon lääkärien palkkausmääräyksissä on Jukka Vänskän mukaan kehittämistarvetta.

– Omaan alueeseen ja väestöön sitoutuminen tuo toimintaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Sen pitäisi näkyä palkkauksessa.

Uudessa Lääkärisopimuksessa palkkausmääräyksiä pyritään kehittämään yhdessä työaikaa koskevien määräysten kanssa. Vänskän mukaan neuvottelupöydällä on poikkeuksellisen paljon isoja kysymyksiä ratkaistavana.

Kirjoittajat
Jaana Ahlblad

Etusivulla juuri nyt

Liitossa
Lääkäriliitto tukee hallituksen perhevapaamallia

Jäsenkunta on kysellyt Lääkäriliiton kantaa maan hallituksen helmikuun alussa esittämään perhevapaamalliin, johon Akava otti julkisuudessa kriittisen kannan.

Ajassa
Uudenlainen lukulaite auttaa näkövammaisia arjessa ja työelämässä

Orcamin MyEye -lukulaite lukee tekstiä ja tulkitsee sitä ääneen näkövammaisille korvakuulokkeen kautta.

Ajassa
WHO:n pääjohtaja: Koronavirustapauksia aikaisempaa vähemmän

Uusi koronavirus (COVID-19) ei ole nykytiedon valossa yhtä tappava kuin SARS ja MERS, kertoi eilen Tedros Adhanom Ghebreyesus.

Ajassa
Haitalliset bakteerit hengiltä hampaista uuden menetelmän avulla

Kaksoisvalohoitoon perustuva suomalaistutkijoiden menetelmä ei häiritse suun normaalia bakteeriflooraa eikä aiheuta resistenssiä.

Tieteessä
Gastroskopiat vähenevät, kolonoskopiat lisääntyvät

Tautikirjon muutokset muuttavat endoskopioiden tarvetta.

Tieteessä
Väitös: D-vitamiinilla ei ole yhteyttä tyypin 1 diabetekseen sairastumiseen

Tyypin 1 diabetekseen sairastuvien ja terveiden lasten D-vitamiinipitoisuuksissa ei ole eroja missään ikävaiheessa, osoittaa väitöstutkimus.