Arpa ei suosinut. Kolumnivuoroni osui keskelle lomaa. Niinpä istun Roomassa pikkuveljen asunnossa ja mietin mitä kirjoittaisi. Huonomminkin voisi olla. Pari minuuttia Pantheonille, Campo de Fiori nurkan takana. Sen keskellä filosofi Giordano Brunon patsas. Inkvisitio poltti hänet vuonna 1600 roviolla, koska hän oli sitä mieltä, että avaruus on ääretön ja että siinä on omamme lisäksi muitakin galakseja. Mielipide-eroista emme ole onneksi päässeet, mutta toivottavasti olemme oppineet sietämään niitä paremmin. En tiedä mitä mieltä filosofi olisi ollut terveydenhuollon johtamisesta. Todennäköisesti hän olisi ainakin kauhistellut muutostahtia.

Nopea muutos on ajan henki. Sairaanhoidon tarve kasvaa nopeammin kuin resurssit. Jotakin on tehtävä ja nopeasti, vakuutetaan varsin yksimielisinä. Hyvänä tavoitteena on toiminnan tehostaminen ja vaikuttavuuden lisääminen, muutoinkin kuin työntekijöiden selkänahasta. Valitettavasti muutoksen huumassa maalaisjärki ja kokonaisuuden hallinta tuntuu joskus unohtuvan. Pahimmillaan näyttää siltä, että hyvä tarkoitus voi johtaa myös toimivien työtapojen rapautumiseen ja hallinto-ongelmien tunkeutumiseen kliinisen työn lomaan uusien johtaja- ja päällikkötoimijoiden vastuu- ja toimivaltakysymysten jäätyä epäselviksi. Tilanteen käytyä sietämättömäksi monet lääkärit ovatkin äänestäneet jaloillaan.

Yhteinen tekijä ongelmallisille rakennemuutoksille vaikuttaa olevan se, että uudistusten suunnittelu on jäänyt poliittisen ja hallinnollisen johdon käsiin, kun toiminnan toteutuksesta vastaavat asiantuntijat on unohdettu. Päivän ajatus tuntuu olevan, että terveydenhuolto voidaan pelastaa, jos lääkärijohtajista päästään. Sairaanhoitopiirimme johtajan paikan tultua hakuun käytiin lehdessä yllättynyttä keskustelua: Oli lääkärihakijoita! Miten suhtaudutaan lääkärihakijoihin? Hallituksen puheenjohtaja rauhoitti keskustelun toteamalla, että samalla tavalla kuin muihinkin.

Lääkärit ovat kuitenkin selviytyneet terveydenhuollon johdossa varsin hyvin. Kansainvälisesti vertaillen lääkärijohtoinen terveydenhuoltomme on halpaa, hoito korkeatasoista ja potilaat tyytyväisiä. Onko meillä varaa luopua tästä, ja mikä on se parempi tulevaisuus, johon pyritään?

Lääkärillä on valta ja vastuu potilaan hoidosta. Siitä ketä hoidetaan, missä ja miten. Jotta järkevä ulkoisiin muutoksiin sopeutumaan kykenevä toiminta on mahdollista, on operatiivisessa johdossa oltava asiantuntija, jolla on valta ja kyky vaikuttaa ydintoimintaan. Lisäksi täytyy tuntea muutosten riskit, jotta niitä voi tehdä. Terveydenhuoltoa kehittämään tarvitaan substanssia ja terveystaloutta ymmärtäviä asiantuntijoita. Ei ole kenenkään etu, jos suoritemäärät kasvavat, mutta terveys tai hyvinvointi ei lisäänny.

Erityisen hyviä johtajan kykyjä ei varmasti hankita lääketiedettä opiskelemalla, mutta vahva asiantuntemus ja toimivalta terveydenhuollon ydintoiminnassa, potilaiden hoidossa, antaa parhaan mahdollisen pohjan toimivaan ja järkevään terveydenhuollon johtoon ja kehittämiseen. Kasvavissa organisaatioissa, nopeassa muutoksessa ja talouden hallitsemassa maailmassa tarvitaan monipuolista johtajakoulutusta eri tasoille. Se on saatava käyntiin myös lääkäreille mahdollisimman nopeasti. Lääkärikoulutukseen esitetty oman työn hallinta ja tiimissä pärjääminen ei riitä. Seuraava porras, nykyään usein MBA, on turhan kaukana ja usein työnantajan tarpeiden varassa.

Lääkärin on helppo vaihtaa työpaikkaa. Jos muutokset jatkuvat alkaneen kehityskulun pahimpien esimerkkien suuntaan, saattaa lääkäreistä olla tulossa keikka- ja konsulttiammattikunta. Tällöin terveydenhuollon organisaatioiden johto ja kehittäminen jää muiden innokkaiden tehtäväksi. Se ei olisi suomalaisen terveydenhuollon eikä potilaan etu.