Kunnallinen lääkärisopimus määrittää jatkossa myös kuntasektorilla työskentelevien vuokralääkärien palkkauksen ja työsuhteen ehtojen vähimmäistason.

Vuokratyöntekijöiden asema paranee ja yhdenvertaisuus lisääntyy, kun työsopimuslain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muutokset tulivat voimaan maaliskuun alussa. Muutoksilla toimeenpantiin vuokratyödirektiivin edellyttämät muutokset Suomen lainsäädännössä. Direktiivi edellyttää, että vuokratyöntekijöitä ja käyttäjäyrityksen omaa henkilökuntaa on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Vuokratyödirektiivistä (2008/104/EU) neuvoteltiin useita vuosia EU:n toimielimissä. Sitä edelsivät unionitason työmarkkinajärjestöjen neuvottelut, joissa sopua ei löytynyt. Direktiivi hyväksyttiin vuonna 2008 ja jäsenvaltioiden piti toteuttaa sen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön 5.12.2011 mennessä. Lain valmistelu viivästyi kansallisen täytäntöönpanotavan haasteellisuuden vuoksi.

Keskeisin työsopimuslain muutos koskee vuokrattujen työntekijöiden työsuhteessa sovellettavia vähimmäisehtoja (työsopimuslaki 2 luku 9 §). Lakiin on nyt lisätty määräys työsuhteen ehdoista tilanteessa, joissa ei ole työvoimaa vuokraavaa yritystä eikä käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta. Näissä tilanteissa vuokratyöntekijän palkkausta, työaikaa ja vuosilomaa koskevien työsuhteen ehtojen on uuden säännöksen mukaan oltava vähintään käyttäjäyritystä sitovien ja siellä yleisesti sovellettavien sopimusten ja käytäntöjen mukaisia.

Paremmat työehdot

Kuntasektorilla työskentelevien vuokralääkärien kohdalla lakimuutos tarkoittaa sitä, että kunnallinen lääkärivirkaehtosopimus määrittää jatkossa heidän palkkaustaan, työaikaansa ja vuosilomaansa koskevien työsuhteen ehtojen vähimmäistason.

Keskeisiä muutoksia vuokralääkärien palkkauksessa ovat sairasajan palkkamääräysten parantuminen, äitiysloman palkallisuus, lapsen tilapäisen hoitovapaan palkallisuus sekä palkallinen isyysloma. Näiden etuisuuksien yksityiskohtainen sisältö ja soveltaminen määräytyvät kunnallisen lääkärisopimuksen mukaisesti. Kuntasektorilla on sovittu myös vuosilomalakia paremmista vuosilomaetuuksista mm. vuosiloman pituuden ja vuosiloma-ansainnan osalta. Näitä sovelletaan jatkossa vuokralääkärien työsuhteissa samoin periaattein kuin kunnallisissa palvelussuhteissa.

Vuosilomalaissa ei ole määräyksiä lomarahasta, koska lomarahan maksaminen perustuu pelkästään työ- ja virkaehtosopimuksiin. Näin ollen työsopimuslain muutos tuo vuokralääkäreillekin lomarahan samoin edellytyksin kuin kuntasektorilla työskenteleville. Kunnallisen lääkärisopimuksen palkkausmääräykset määrittelevät vuokralääkärien palkkauksen vähimmäistason.

Samat oikeudet palveluihin

Vuokratyöntekijöillä on lakimuutoksen jälkeen oikeus käyttäjäyrityksen työntekijöilleen tarjoamiin palveluihin ja erilaisiin yhteisiin järjestelyihin samoin ehdoin kuin yrityksen omilla työntekijöillä. Tällaisia voivat olla mm. ruokalapalvelut, lastenhoitopalvelut ja kuljetusjärjestelyt.

Työsopimuslain 2 luvun 6 §:ää täsmennetään siten, että yritys on velvollinen ilmoittamaan vuokratyöntekijöille yrityksessä vapautuvista työpaikoista samoin menettelyin kuin omille työntekijöilleenkin. Yritys saa käyttää samaa tiedottamistapaa kuin se on aiemmin käyttänyt tiedottaessaan vapaista työpaikoista omille työntekijöilleen.

Myös lähetetyt työntekijät hyötyvät

Lähetetyistä työntekijöistä annettuun lakiin tehtyjen muutosten jälkeen myös ulkomailta, esim. Virosta, Suomeen lähetettyjen vuokratyöntekijöiden työehtojen tulee vastata suomalaisten vuokratyöntekijöiden työsuhteiden ehtoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntasektorilla työskentelevien lähetettyjen vuokratyöntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot määrittyvät kunnallisen lääkärisopimuksen kautta.

Lakimuutokset tulivat voimaan 1.3.2012. Lainvalmistelussa ei ole otettu selkeästi kantaa vuosilomamääräysten taannehtivaan soveltamiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö on kuitenkin todennut, että lakimuutoksia sovelletaan lain voimaantulo ajankohdasta eteenpäin. Lain valmisteluasiakirjoissa käsitellään vuokratun työntekijän työehtojen määräytymistä melko yleisellä tasolla ja näin ollen lakimuutoksen yksityiskohtainen soveltaminen jää ensi vaiheessa työvoimaa vuokraavien yrityksien tehtäväksi. Lopulliset yksityiskohtaiset tulkintalinjaukset muodostuvat viime kädessä oikeuskäytännön kautta.