Suomen Kuvalehti on jälleen selvitellyt ammattien arvostusta: ensimmäiset seitsemän sijaa menivät lääkäreille ja kahdeksantena tulee lentokapteeni. Lentokapteenikin joutuu työskentelemään epämukavina aikoina ja pitkiä yhtäjaksoisia työrupeamia, mutta lepotauot on varsin hyvin järjestetty eikä niitä tarvitse ostaa omalla palkalla. Lääkärit saavat arvostusta muualta, mutta KT on meille tyly. Arvostuksen tulisi näkyä palkassa ja työoloissa. Palkan sijaan KT on alkanut hämärtää tilannetta puhumalla vuorotyöstä. Olemme Lääkäriliitossa tutkineet ja kysyneet myös sairaaloiden toiminnasta vastaavilta työnantajan edustajilta, mitä vuorotyö merkitsisi.

Jos lääkäri tekisi töitä illalla ja olisi aamulla pois töistä, ei yhtään uutta suoritetta saataisi aikaan. Jotta lääkäri voisi työskennellä täysipainoisesti illalla, tulisi iltaan siirtää myös avustavaa henkilökuntaa. Lopputuloksena olisi ainoastaan kalliimpi vastaanottotoiminta ilman uusia lisäsuoritteita, mitä sairaaloiden vastuulliset johtajatkaan eivät halua. Vuorotyöstä olisi hyötyä vain, mikäli lääkäreitä palkattaisiin lisää. Sairaalat eivät sitä kuitenkaan halua, sillä kunnilla ei ole halua ostaa enempää palveluja.

KT on perustellut vuorotyön teettämistä myös tilainvestointien hyötykäytöllä. Olemme tiedustelleet tätäkin asiaa kuntatyönantajien edustajilta eri sairaanhoitopiireistä. Keskellä Helsinkiä sijaitsevien sairaalarakennusten tuotto-odotus on 3,5 % vuodessa. Näiden rakennusten tilojen ja kalusteiden osuus kunnille lähetetyistä laskuista on 6,5 %. Kehä III:n ulkopuolelta kunnalle lähetetystä 500 markan vastaanottolaskusta tilojen ja kalusteiden osuus on noin 5 markkaa eli 1 %. Erityiseksi ongelmaksi on esitetty kalliit laiteinvestoinnit kuten magneettikuvaus- ja TT-laitteet. Selvitystemme mukaan nämä ovat suurelta osin käytössä jopa vuorokauden ympäri, ja ongelmana on pikemminkin lausuntojen saaminen kaikista tutkimuksista. Sairaaloiden kustannuksista 70-80 % koostuu henkilöstömenoista. Siinä mielessä nämä työnantajien edustajien meille antamat tiedot eivät yllätä.

Sairaala ja terveyskeskus ovat palvelulaitoksia, joten töiden järjestämisen tulee lähteä potilaan näkökulmasta. Potilaista 94-98 % on kyselyissä kertonut haluavansa tulla poliklinikoille klo 8-16.

Haastatteluissa Kuntaliiton puheenjohtaja Jorma Seppänen ja KT:n johtaja Jouni Ekuri ovat sanoneet, että lääkärien kallis päivystystyö tulee korvata säännöllisen työajan palkalla. On ilmeistä, että KT haluaakin siirtää päivystystyön ainakin osittain vuorotyönä tehtäväksi ja siten maksattaa palkankorotuksia päivystyskorvauksilla. Jos jokin päivystyspiste siirtyy kolmivuorotyöhön, täytyy yhden viran sijaan perustaa 5-6 virkaa. Edes suuri ja vauras HUS-piiri ei näe tätä mahdollisena ratkaisuna. Lääkäriliitto on laskenut, että Suomeen tulee perustaa 530 uutta lääkärin virkaa, jos raskaimmat päivystykset tehdään vuorotyönä.

Jos vain osa päivystyksestä tehtäisiin vuorotyönä, osastojen työ pirstoutuisi ja potilaalle täytyisi määrätä useampi lääkäri, mikä nostaisi hoidon hintaa ja aiheuttaisi katkoksia tiedonkulussa ja todennäköisesti hidastaisi hoitoa. Potilaan näkökulmasta tilanne muuttuisi hankalammaksi, koska omaa lääkäriä ei olisi. Päivystävä erikoislääkäri ei myöskään voisi käyttää ydinosaamistaan (esim. lonkkakirurgista), koska hänen perustyöaikansa kuluisi päivystyspotilaiden hoidossa ja siten elektiivinen toiminta vähenisi myös tältä osin. Tätäkään sairaaloiden työnantajat eivät halua. Lisäksi Lääkäriliitto painottaa, että päivystystyö on luonteeltaan erilaista kuin päivätyö ja siten sen korvausjärjestelmänkin tulee olla erilainen.

Erikoistuvan lääkärin työhön kuuluu oleellisesti jatkokoulutus, eikä sitä voisi järjestää asiallisesti, jos sairaalassa on vuorotyöjärjestelmä, koska opettaja ja opetettava olisivat töissä eri aikaan. Tehtyjen toimenpiteiden määrä laskisi, joten erikoislääkärikoulutusaikaa pitäisi ehkä pidentää. Helsingin yliopisto on ottanut kannan, että erikoislääkärikoulutus tulee antaa päiväaikaan.

Lääkärit päivystävät jo nyt epämukavina aikoina riittävän paljon ja tutkimusten mukaan tekevät viikossa 4 tuntia ylitöitä. Normaalin päivätyön sijoittaminen iltoihin ei paranna vaan edelleen huonontaa lääkärien työaikoja ja lisää työsidonnaisuutta epämukavina aikoina. Sellainen ei voi olla kilpailuvaltti, kun nyt pyrimme parantamaan kuntasektorin työolosuhteita.

Lääkärien työaikaongelmat liittyvät päivystyksiin. Toisaalta raskaimmat päivystyspisteet tarvitsevat helpotusta ja toisaalta kenenkään ei tulisi vasten tahtoaan päivystää yli kuutta kertaa kuukaudessa. Vuorotyö ei ole ratkaisu jälkimmäiseen, ja edellisen ongelman hoitamiseksi tarvitaan ensin lisälääkäri, joka voisi työpanoksellaan helpottaa päivystäjien taakkaa. Silloin päivystysrupeamaa voi myös lyhentää ja töitä voidaan tehdä vuorotyön luonteisesti. Päivystys ei helpotu pelkästään töitä pirstomalla - päinvastoin. Vuorotyö ei ole ratkaisu lääkärilakon lopettamiseen, mutta siitä voi syntyä riippa, joka estää lakon lopettamisen.