Perinteisesti terveydenhuoltoon on tyydytty kouluttamaan "pääkäyttäjiä". He hallitsevat potilaskertomusohjelmiston käytön teknisesti muita paremmin ja opastavat sitten muita - vailla sen suurempaa mahdollisuutta vaikuttaa käyttötapoihin tai ohjelmiston aiheuttamiin toiminnan muutoksiin. Ohjelman käytön tekninen osaaminen on kuitenkin tietojärjestelmien käyttöönottoprosessin helpoin osio, vaikkakin välttämätön sellainen. Kliinisen ja tietoteknisen toimintakulttuurin synkronointi onnistuu kunnolla vain lääkärijohtoisesti, mutta tässäpä kohdin "kirjaamisen laadun parantaminen" on valitettavan usein voittanut "potilaan hoidon laadun parantamisen".

Yksikön "champion-lääkäri" hallitsee tietojärjestelmien käytön lisäksi myös alansa kliinisen lääketieteen ja sen prosessit, sekä tuntee sen verran organisaatiopsykologiaa, että ymmärtää, miten muutosta viedään läpi. Mestarilääkäreitä tarvitaan ainakin suurimmille erikoisaloille viemään eteenpäin yhteisiä toimintatapoja ja pitämään kollegojen puolia tietojärjestelmien ja niiden käyttötapojen kehittämisessä. On tietenkin täysin välttämätöntä, että mestarilääkärillä on tukenaan niin johdon sitoumus kuin toki myöskin ohjaus, sillä lopullinen valta ja vastuu on kliinisellä lääkärijohdolla.

Näyttää siltä, että myös kliinikot haluavat välillä unohtaa, että tietokoneohjelmisto on lääkintälaite ja samalla tavalla osa potilaan hoitoa kuin uusi leikkausmenetelmä tai lääkehoito. Jälkimmäisten käyttöönottoa ei edes suunniteltaisi ilman asianmukaista kouluttautumista ja toiminnan uudelleenarviointia. Olisi aivan turha sijoittaa kymmeniä tai satoja miljoonia euroja siihen maailman parhaaseen potilaskertomusohjelmistoon, jos sitä käytetään edelleen kuin paperia tai nykyisenkaltaista huonoa tietojärjestelmää. Käytössä olevat kotimaiset potilaskertomusjärjestelmät alkavat vasta nyt tarjota mahdollisuuden edes alkeelliseen (vaikkakin vuosikausia eurooppalaistakin huippua jäljessä olevaan) työnkulun tukeen.

Tietojärjestelmien käyttöön hyvin koulutettu lääkärikunta ja kunnolla mietityt toimintatavat lyhentävät tietojärjestelmien aiheuttaman tuotannonlaskun kestoa ja syvyyttä. Tuotannonlasku on silti väistämätön ja siihen valmistautumatta jättäminen aiheuttaa vain ahdistusta, raivoa ja muutosvastarintaa. Vertailuna voi kertoa, että suositukset maailman parhaiksi arvioitujen tietojärjestelmien pelkkien käyttöönottokoulutusten kestosta vaihtelevat viiden ja kymmenen päivän välillä! Tästä ajasta suurin osa menee toimintatapojen uudistamiseen.

Lääkäreiden työajan käyttäminen tietotekniikan aiheuttamien ongelmien ratkaisuun ja toisaalta tietotekniikan mahdollistamaan ongelmanratkaisuun tuntuu vain olevan suuressa osassa maata aivan tuntematon käsite. Poikkeuksia toki löytyy. Esimerkiksi niin omat esimieheni ja -naiseni kuin rivikolleganikin ovat jo vuosikaudet hyväksyneet, että jonkun on tämäkin työ tehtävä. Se joku sattuu sijaitsemaan heidän klinikassaan. Vai voisiko olla osin niin, että olen myös itse arvostanut tietojärjestelmien parissa puuhastelua ja siksi aikaa on myös löytynyt?