Yksityislääkärit määrittävät itse palkkiotasonsa ­vallitsevan markkinatilanteen mukaisesti. Palkkiot ovat viime vuosina nousseet palkansaajien ansioita nopeammin.

Yksityisen sektorin merkitys terveyspalvelujen tuottajana on kasvanut 2000-luvulla. Kelan korvaamia lääkärikäyntejä yksityisellä sektorilla oli vuoden 2011 aikana yli 3,7 miljoonaa, mikä on 400 000 enemmän kuin vuonna 2000 (1,2,3). Vuoden 2012 maaliskuussa yksityisvastaanottoa pitäviä alle 70-vuotiaita lääkäreitä oli noin 6 550, joista noin 2 300 piti vastaanottoa päätoimisesti (4).

Yksityislääkäreistä noin kaksi kolmasosaa pitää vastaanottoa vapaana ammatinharjoittajana. Hieman reilu viidennes yksityislääkäreistä on työsuhteessa ammatinharjoittamisyhtiöön. Työsuhteessa lääkärinkeskukseen on noin viisi prosenttia vastaanottoa pitävistä lääkäreistä, ja loput ovat järjestäneet vastaanottonsa muulla tavoin. Tyypillisesti lääkärit maksavat vuokraa lääkäriasemalle tai -keskukselle tiettynä prosenttina tilityksestään. Vuokraprosentti vaihtelee tyypillisesti 15 ja 25:n välillä ja on useimmiten 20 prosenttia (4).

Palkkioiden määräytymisen historia on varsin kirjava

Vuoteen 1949 asti yksityissektorilla perityt palkkiot määriteltiin vapaasti. Vuoden 1950 keväällä Lääkäriliiton valtuuskunta hyväksyi yleislääkärin ohjetaksan, jota myöhemmin laajennettiin koskemaan myös erikoislääkärin palkkioita. Elinkeinohallitus valvoi palkkioiden kehitystä vuosina 1968-1986. Tänä aikana yksityislääkärien palkkiokehitys oli tiukasti sidoksissa koko palkansaajakunnan ansiokehitystä kuvaavaan ansiotasoindeksiin ja kuluttajahintojen kehitystä kuvaavaan elinkustannusindeksiin.

Vuodesta 1986 vuoteen 1992 Lääkäriliitto antoi yksityislääkärin palkkioista yksipuolisia suosituksia. Kilpailulainsäädännön kehittyessä liittoa ohjeistettiin luopumaan suosituksista, koska niiden katsottiin vääristävän kilpailua. Lääkäriliitto luopui suositusten antamisesta lokakuussa 1992, minkä jälkeen yksityislääkärien palkkioiden on pitänyt perustua lääkärin omaan kustannusrakenteeseen. Myös lääkärin kokemus, ammatillinen pätevyys sekä alueellinen markkinatilanne vaikuttavat palkkioiden määräytymiseen.

Lääkäriliitto seuraa edelleen yksityislääkärien keskimääräisessä kustannusrakenteessa tapahtuvia muutoksia. Kuten aikanaan Lääkäriliiton antaessa palkkiosuosituksia eri kustannustekijöiden kehitys huomioidaan seuraavin painoarvoin:

- Lääkärien ansionkehitys kuntasektorilla 61,5 %

- Avustavan henkilöstön palkkauskustannukset 15,9 %

- Huoneistokulut 7,6 %

- Tarvikkeet 6,1 %

- Poistot ja korot 4,4 %

- Yleiskulut 4,5 %

Edellä esitetyn laskentaperiaatteen mukaisesti yksityislääkärin palkkioon vaikuttavat kustannukset ovat nousseet keskimäärin 48 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2011 mennessä. Vuodesta 2006 korotustarve on ollut noin 16 prosenttia. Eniten korotuspainetta ovat aiheuttaneet kuntasektorin lääkärien ansiokehitys sekä avustavan henkilöstön palkkojennousu. Korot ovat tarkastelujaksolla laskeneet, mutta niiden merkitys kustannusrakenteessa on varsin vähäinen.

Lääkäriliitto seuraa yksityislääkärin palkkioiden tasoa ja jakaumaa sekä näiden ajallisia muutoksia säännöllisesti toteutettavien kyselytutkimusten avulla. Uusimmat tiedot vastaanotolla yleisimmin perityistä palkkiosta saadaan Lääkäriliiton Työmarkkinatutkimuksesta maaliskuulta 2012. Yleisimmin perityn palkkion suuruus riippuu mm. käynnin pituudesta. Palkkioiden hajonta on suurinta neurologian, kirurgian, sisätautien ja psykiatrian aloilla. Yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäreillä perityt palkkiot ovat muita erikoisaloja pienemmät ja myös hajonta on pientä. Erikoislääkärien yleisimmän palkkion mediaani (F50) oli 80 euroa. Erikoistumattomien lääkärien yleisimmin perimistä palkkioista 90 prosenttia jäi alle 75 euron (kuvio 1).

Palkkiot kasvaneet viime vuosina ansioita nopeammin

Kelan sairausvakuutustilastoista saadaan tietoja yksityislääkärien perimistä käyntikohtaisista palkkioista, joihin lasketaan vastaanottopalkkion lisäksi suoriteperusteiset korvaukset. Kelan tilastojen mukaan keskimääräinen palkkio käyntiä kohden on noussut vuosien 2000 ja 2011 välillä 72 prosenttia. Samalla ajanjaksolla kuntasektorin lääkärien ansiot nousivat 61 prosenttia ja kaikkien palkansaajien ansiot 49 prosenttia. Kuluttajahinnat nousivat keskimäärin 21 prosenttia (5). Vuosituhannen alun lääkärilakon seurauksena kuntasektorin lääkärien ansiot kehittyivät selvästi muuta palkansaajakuntaa nopeammin. Tämä heijastui myös yksityisvastaanotolla perittyihin palkkioihin (kuvio 2).

Vuoden 2006 jälkeen yksityislääkärien palkkiokehitys on ylittänyt selvästi yleisen ansiokehitystason ja kuntasektorin lääkärien palkkakehityksen. Tarkastelujaksolla 2000-2011 keskimääräiset palkkiot käyntiä kohden nousivat keskimäärin 5,0 prosenttia vuodessa, kun kuntasektorin lääkärien ansiot nousivat 4,4 prosenttia ja kaikkien palkansaajien ansiot 3,7 prosenttia vuodessa.

Taulukossa 1 on kuvattu suurimpien erikoisalojen erikoislääkärien keskimääräisen palkkion tasoa vuonna 2011 ja prosentuaaliset muutokset vuosista 2000 ja 2006 lähtien. Vuonna 2011 kaikkien alojen keskimääräinen palkkio käyntiä kohden oli 94 euroa. Korkein palkkio oli kirurgisilla aloilla (143 euroa) ja matalin yleislääketieteessä (56 euroa). Palkkiotiedot sisältävät myös vastaanotolla mahdollisesti tehdyt toimenpiteet ja tutkimukset, mikä näkyykin esim. operatiivisten alojen lääkärien palkkioissa.

Palkkioiden kehityksessä on suuria eroja erikoisalojen välillä. Iho- ja sukupuolitautien sekä kirurgian erikoisaloilla palkkiot käyntiä kohden ovat nousseet eniten vuodesta 2000. Keskimääräistä vähemmän vastaanotolla perityt palkkiot ovat kehittyneet yleislääketieteen, silmätautien ja psykiatrian erikoislääkäreillä.

Markkinoilla määräytyneet yksityislääkärien palkkiot ovat 2000-luvulla kehittyneet yleistä ansiotasoa ja kuntasektorin lääkärien ansioita nopeammin. Palkkiokehityksen taustalla vaikuttavat varmasti yksityisten henkilöiden parantunut ostovoima ja halu investoida omaan terveyteensä. Mahdollisesti myös vastaanotolla tehtävien toimenpiteiden ja tutkimusten määrä on noussut viime vuosina, sillä yleisimmin vastaanotolla peritty palkkio ei Lääkäriliiton kyselytutkimusten mukaan ole noussut yhtä voimakkaasti kuin Kelan tilastoima keskimääräinen palkkio käyntiä kohden. Lisäksi on huomioitava, ettei keskimääräisten palkkioiden kehitys käyntiä kohden kuitenkaan kerro suoraan yksityislääkärien ansioista tai niiden muutoksista.