Timo Kaukonen, 42, aloitti Suomen Lääkäriliiton neuvottelupäällikkönä 14. elokuuta. Hän ei olisi voinut tulla mielenkiintoisempaan aikaan.

- Syksyn neuvottelukierros on toki mukavan pehmeä lasku näihin hommiin. Vakavammin puhuen terveydenhuollon toimintaympäristö on muuttumassa lähivuosina enemmän kuin viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen.

Kaukonen listaa merkittävimpiin kenttää mullistaviin prosesseihin Paras-hankkeen, kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämisen sekä yksityissektorin muutokset.

- Jos haluaa yksityiselle puolelle, on monia tapoja toimia lääkärinä: henkilöstövuokrausfirmat, lääkäreiden omistamat terveyspalveluita tarjoavat yritykset ja jo osin pörssiyhtiöiden hallinnoimat alan talot ovat tulleet ammatinharjoittajamallin rinnalle.

Kehitys haastaa liiton edunvalvonnan.

- Keikkafirmaankin on monenlaista menijää. Meille saattaa soittaa nuori lääkäri, jolle tarjotaan lyhytaikaisia työsuhteita, tai erikoislääkäri, jota houkutellaan vakituiseen virkaan. Heidän neuvontatarpeensa on erilainen.

Kun ei osaa sanoa ei

Ura neuvottelupäällikkönä on toistaiseksi lyhyt, mutta liitto talona tuttu liki kymmenen vuoden ajalta. Kaukonen toimi vuosina 1998-2003 aktiivisesti Lääkäriliiton luottamustehtävissä. Tämän jälkeen palettiin ovat kuuluneet talousvaliokunnan jäsenyys ja Lääkäripäivien lehdistöpäällikkyys.

Fennomedin hallituksessa hän on istunut vuodesta 1998.

Kipinä liittotyöhön syttyi, kun Kaukosta pyydettiin Nuorten Lääkäreiden yhdistyksen ehdokkaaksi Suomen Lääkäriliiton vaaleihin. Valtakunnallinen näkökulma taas herätti kiinnostuksen paikalliseen vaikuttamiseen, ja Kaukonen hoitikin luottamusmiehen pestiä Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa seitsemän vuotta.

- Se on tämä luonnevika, kun mihinkään ei osaa sanoa ei.

Yksityissektori tulee voimistumaan

Kaukonen ei ole aiemminkaan kaihtanut rohkeita urapäätöksiä. Yksi hyppy nähtiin keväällä 2006, kun hän jätti työnsä OYS:n kirurgian ja neurokirurgian poliklinikan vastaavana lääkärinä, ja lähti kehittämään terveydenhuollon laadunseurantaan liittyviä ohjelmistoja Coronaria Impact Oy:lle. Samalla hoitui toimitusjohtajuus lääkäreiden täydennyskoulutuksia tuottavassa Professio Finlandissa.

Jälkikäteen hän luonnehtii puolentoista vuoden jaksoa opettavaiseksi kokemukseksi.

- Tuli nähtyä, mitä vientiliiketoiminnan rakentaminen on, ja mitä merkitsee työskennellä yrityksessä, joka toimii kilpaillulla alalla.

- Usein kuvitellaan, että yksityissektorilla raha kasvaa puussa. Näin ei ole, vaan budjettikuri on vähintään yhtä tiukka kuin julkisella sektorilla.

Kaukonen uskoo eväistään olevan hyötyä nykyisessä työssä.

- Yksityissektorin merkitys terveyspalvelujen tuottajana korostuu. Tähän viittaavat muun muassa terveyskeskusten kokonaisulkoistukset, joita on meneillään parisenkymmentä.

- Myös kaavailtu terveydenhuollon palveluseteli voi viedä kehitystä tähän suuntaan. Voidaan esimerkiksi ottaa käyttöön malli, jossa potilas on vapaa ostamaan hoidon mistä haluaa, kunhan maksaa setelin ylittävät kustannukset.

Myös tekniikka muuttaa toimintakulttuureja

Kehitys muuttaa myös julkisen terveydenhuollon toimintakulttuuria. Kun väki liikkuu julkiselta yksityiselle sektorille ja takaisin, sekoittuvat työn tekemisen tavat. Kaukonen pitää tätä pääosin tervetulleena.

- Se, mitä lääkäri yritykseen mennessään hakee, on oman työn hallinta. Halutaan vaikuttaa siihen, miten hommat hoidetaan ja pitää tuntimäärät kohtuullisina. Näitä tavoitteita tukevien toimintatapojen tuominen julkiselle puolelle ei voi olla huono asia.

Työkulttuuria muovaa myös tekniikka. Oysissa esimerkiksi kokeillaan jo potilaan langatonta paikantamista.

- Kun potilas ilmoittautuu sairaalaan, hän saa paikantimen, jonka perusteella hänen liikkeensä rekisteröityvät: röntgenhoitaja tietää, milloin potilas saapuu röntgeniin ja lääkäri, milloin potilas saapuu vastaanotolle.

Valtionosuuksien korvamerkinnöillä lisäresursseja

Suuri kysymysmerkki liittyy myös valmisteilla olevaan kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämiseen, joka voi muuttaa terveydenhuollon reunaehtoja monella tavalla.

- Jos uusi laki kirjoitetaan hyvin potilaslähtöiseksi niin, että potilas voi hakeutua hoitoon mihin itse haluaa, tämä tulee muuttamaan niin organisaatioita kuin toimintatapojakin.

Mullistuksia tulee myös, jos puututaan rahoitusjärjestelmiin, käytännössä kuntien rooliin terveyspalvelujen järjestäjänä.

- On palveluja, joihin kuntalaisilla on subjektiivinen oikeus. Terveyden kuntoon saaminen ei kuulu näihin oikeuksiin, vaan kuntien on lain mukaan järjestettävä terveyspalvelut resurssiensa sallimissa rajoissa. Tilannetta auttaisi, jos osa valtionosuuksista osoitettaisiin käytettäväksi terveydenhuoltoon.