Vaihtoehtojen syksy
Tulopoliittinen varjonyrkkeily on alkanut. Koreografiaan kuuluu, että jokainen ammattiliitto on periaatteessa TUPOn kannalla eli haluaa tupo-ratkaisun muille; ja nurkan takana tahtoo itselleen jotakin muuta. Omalla liitolla kun on tarve jälkeenjääneisyyden korjaamiseen, alakohtaisten ongelmien ratkaisemiseen, tekstikysymysten hiomiseen ja tuntuviin palkankorotuksiin. Todellista tavoitetta pantataan ja odotetaan ns. päänavausta, jonka jälkeen huutokauppa voisi alkaa. Ensi viikolla keskusjärjestöt ilmaantunevat perättäisinä päivinä julkisuuteen matalilla prosenteilla, jotka on kuorrutettu runsaalla tupo-liturgialla työssä jaksamisesta, työllisyyden hoitamisesta ja kaikesta mahdollisesta yhteishyvästä. Isojen liittojen ja puoluepolitiikan kytkennät eivät tätä kuviota suinkaan yksinkertaista.