Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?

Nilsson on ruotsalaisen päivälehden toimittaja, joka kauhistelee nykyaikaisen elintarviketeollisuuden tuotteiden sisältöä, erityisesti lisäaineiden runsaslukuisuutta. Johtava ajatus on se, että muokatut elintarvikkeet ovat väärennöksiä, jotka sisältävät halpoja jäljitelmiä korkealaatuisista luontaisista raaka-aineista. Tuloksena on petos, joka heikentää ruoan laatua, voi olla terveydelle vaarallista ja pilata kuluttajien makutottumukset. Esimerkkinä on usein jäätelö, vanilliiniaromin käyttö luontaisen vaniljan sijasta vaniljajäätelöissä, muiden aromi- ja väriaineiden käyttö ja valmisteiden nimien harhaanjohtavuus. Vihreä pistaasijäätelö ei sisällä pähkinää, vaan pistaasinmakuista aromia, ja vihreä väri on peräisin pinaatista. Petos ei liene vaarallinen, sillä makua ei erota aidosta ja pinaattiahan pidetään suorastaan terveellisenä. Tarkasti ottaen tuotetta pitäisi kuitenkin kutsua pistaasinmakuiseksi pinaattijäätelöksi.

Antti Aro

Keskipohjalainen esseisti lakeudella

Esseistin työtä voi verrata asiantuntijayrityksen pitoon. Omaa viljelyä on toki oltava, ja siihenhän mieli vetää. Mutta lisäksi ollaan selvillä markkinoista, niin koti- kuin ulkomailla. Pystytään määrittelemään eteen tuotujen tuotteiden rakenne, arvioimaan käyttökelpoisuus ja antamaan lausunto.

Antti Hernesniemi

Henkinen johtajuus

Metropoliitta Ambrosiuksen, markkinoinnin professori Henrikki Tikkasen ja Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen kirjaa Henkinen johtajuus on vaikeaa sijoittaa mihinkään perinteiseen kirjalliseen kategoriaan. Se ei kirjoittajien mukaan ole tieteellinen tutkimus tai teologinen tutkielma, ei myöskään perinteinen johtajuusoppikirja eikä edes henkisen johtajuuden keittokirja, vaikka siinä puhutaan oireista ja lääkkeistä. Kirjan aihe, henkinen johtajuus, on abstrakti, monitahoinen ja monimerkityksinen, eivätkä kirjoittajat pyri sitä perinteisellä tavalla määrittelemään. Kirjoittajien lähestymistapa edellyttää lukijalta konventionaalisuuden kahleista vapautumista ja virittäytymistä niin sanottujen perimmäisten kysymysten äärelle.

Juha V. Virtanen

Elämän pidennetty oppimäärä

Erkki Kivalo (s. 1920), Helsingin yliopiston entinen neurologian professori sekä lääkintöhallituksen pääjohtaja, joka on ollut yli 25 vuotta eläkkeellä, kuvaa hiljattain ilmestyneessä kirjassaan pääkohtia elämänsä vaiheista.

Arno Forsius

Voimaa valokuvista

Näyttöön perustuvan lääketieteen aikakautena on Kustannus Oy Duodecim julkaissut myös kirjoja, jotka käsittelevät luovia, terapeuttisia menetelmiä, ja joista voi olla hyötyä potilasta hoidettaessa. Valokuvan terapeuttinen voima on ensimmäinen suomenkielinen valokuvaterapian ja terapeuttisen valokuvan käsikirja. Kirja juhlistaa Valokuvan Vuotta 2009.

Kerttuli Punkari

Avartava matka terveydenhuollon makromaailmaan

Palvelukokonaisuuden käsittäminen on yksi terveydenhuollon hallinnollisen ja johtamiskoulutuksen tärkeä tavoite. Valitettavasti terveyspalvelujen järjestämisen, niiden johtamisen ja terveyspolitiikan oppimateriaalitarjonta on ollut kaikkiaan niukahkoa. Kansainvälien tietotarjonnan painottuminen anglo-amerikkalaisen markkinauskon varaan ei ole helpottanut tätä niukkuutta. Terveyspalvelut soveltuvat kovin huonosti normaalin vaihdannan kohteiksi. Peruspulma on tunnetusti se, että markkinoita on ylimalkaan vain palveluille eikä terveydelle. Terveyspalvelujen ja tuotetun terveyden väliin ei voida asettaa yhtäläisyysmerkkiä, ei meillä eikä missään.

Martti Kekomäki

Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui. Mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut

Seurankuntapastori ja psykoterapeutti, sairaalapappinakin työskennellyt Johanna Ervast lainaa paljonpuhuvaa jaetta Jobin kirjasta. Hän itse on kirjoittanut kirjan, Jäähyväiset Einolle, joka tunkeutuu ihon alle, jota ei voi laskea käsistä, ei vaikka kyyneleet sumentavat silmät kirjan alusta loppuun.

Anne-Maria Kuopio

Poimimisen arvoinen Hyvän tiedon omena!

Hyvä itsetunto on paitsi itsensä tuntemista ja arvostamista, myös olennainen osa elämänhallintaa ja hyvinvointia. Itsetunnon pohja rakentuu jo vauva-aikana ja muovautuu kaikkien elämänkokemusten myötä. Nykymaailmassa on oltava riittävästi omanarvontuntoa ja jämäkkyyttä, jotta osaa tehdä viisaita valintoja oman elämänsä suhteen.

Silja Kosola

Kiusallisten kysymysten esittämisen taito

Kreikkalainen ajattelija Sokrates (n. 470-399 eaa.) vietti suuren osan ajastaan filosofisissa keskusteluissa Ateenan toreilla satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Sokrateen yksinkertainen, sovinnaisia ajattelutottumuksia kyseenalaistava "saanko esittää teille kysymyksen?" -keskustelumenetelmä, niin sanottu sokraattinen menetelmä viehätti ateenalaista nuorisoa - ja herätti kateutta valtaapitävissä. Sokratesta syytettiin epäuskonnollisuudesta ja nuorison turmelemisesta. Hän myönsi syyllisyytensä ja tyhjensi tyynesti kuolettavan myrkkymaljan. Sokrates ei itse kirjoittanut mitään. Jälkipolvet tuntevat hänet ennen kaikkea Platonin (428-348 eaa.) dialogien välityksellä. Menon-dialogi on Platonin paras kuvaus sokraattisesta menetelmästä. Oppimatonta orjapoikaa johdatellaan täsmentyvän, tarkentuvan kysymyssarjan avulla niin, että hän loppujen lopuksi huomaamattaan "todistaa oikeaksi" Pythagoraan teoreeman erään sovelluksen. Menon-dialogi heijastaa Sokrateen teoriaa, että lapsilla ja oppimattomilla on myötäsyntyisen, (niin sanotun kasvatuksen myötä kadonneen?) päättelytiedon lahja, eikä sen palauttaminen tahdo onnistua ilman ulkopuolista apua.

Jorma Laitinen

Ovi toisenlaiseen maailmaan

Kumpi lopulta onkaan enemmän hassahtanut, naurutalon peilin vääristelty optiikka vai maailma, jota se heijastaa omalla tavallaan? Olisiko myytin Narkissos jaksanut jäädä loputtomiin ihailemaan kuvastustaan veden kalvolta, mikäli jumalat olisivat antaneet pinnan väreillä? Kirjallisuus on oivallinen väline tarkastella todellisuutta toisenlaisten silmälasien läpi. Rillien vahvuuksia vaihtamalla on mahdollista nähdä toisenlainen maailma, järjetön saattaa muuttua mielekkääksi ja kuviteltu näkyväksi. Samoin arkipäivän esittäminen totutusta poikkeavassa valossa saattaa laajentaa katsantokantoja monessakin mielessä.

Juha T. Laine

Kriisi kohtaa tuhansia lapsia

Soili Poijula on psykologi ja psykoterapeutti, joka on erikoistunut trauma- ja kriisipsykologiaan. Kirja on aiheeltaan aina ajankohtainen, mutta suuret onnettomuudet, kuten tsunami ja Myyrmannin räjähdys, ovat tuoneet kriisistä selviytymisen tukemisen yleiseen tietoisuuteen, ja kokemus sekä ymmärrys lastenkin hoitamisessa on lisääntynyt. Kirja on painettu ennen kuin surkeat koulusurmat tapahtuivat.

Outi Strid

Temperamentti yksilöi kokemuksen stressistä

Temperamenttiaan ei voi valita, se valikoi meidät. Pienelle lapselle ei ole vielä muotoutunut persoonallisuutta kokemusten ja kasvatusten tuloksena. Sen sijaan pienellä lapsella on jo syntyessään oma temperamenttinsa, persoonallisuuden biologinen kasvualusta, joka vaikuttaa reaktioihin ja kokemukseen eri tilanteissa. Se, miten ihminen tilanteet kokee, vaikuttaa puolestaan oleellisesti siihen, mikä koetaan stressiksi. Esimerkiksi estyneelle, ujolle temperamentille uusien ihmisten tapaaminen uudessa tilanteessa on stressin lähde, kun ulospäin suuntautuneella temperamentilla varustettu on vastaavassa tilanteessa omassa elementissään. Hiljainen, monotoninen työympäristö turhauttaa temperamentiltaan kovin aktiivista tai elämyshakuista työntekijää, kun korkean häirittävyyden temperamentille vastaava on oleellinen työrauhan saamiseksi.

Katariina Korkeila

Raiskauksen uhrien auttajille

Oppaan tavoitteena on esitellä Patricia A. Resickin raiskauksen uhrin hoitoon kehittämä kognitiivisen prosessoinnin terapiamenetelmä (CPT). Menetelmästä on tutkimukseen perustuvaa näyttöä raiskauksen jälkeisen masennuksen ja traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Opas perustuu Resickin ja Schnicken raiskaustrauman hoidon oppikirjaan ja Suomessa vuosina 2000-2007 Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa saatuihin kokemuksiin. Menetelmää käytettiin 58 raiskauksen uhrin ryhmähoidoissa Kirja poikkeaa alkuperäisteoksesta siten, että tekstiin on lisätty uusia osia.

Soili Poijula

Masennus sosiaalipsykologin näkökulmasta

Sosiaalipsykologi Jukka Tontti lähestyy masennusta yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä: hän ei oleta masennusta mitattavana tai objektiivisena ilmiönä, vaan tarkastelee "erilaisia käsityksiä, joita meillä on masennuksesta". Nojaamalla laadullisen tutkimuksen periaatteisiin hän pyrkii "luomaan selkeän kokonaiskuvan masennuksen hoitokeinojen arkikäsityksistä".

Janne Kurki

Auttamisen ilmiöitä

Lääkärin työssä toimin usein auttajan roolissa. Kohtaan myös muita auttajia, joko potilaana tai yhteistyökumppanina. Mitä auttajan työ tekee auttajalle itselleen? Jotkut puhuvat kutsumustyöstä. Leena Nissisen kirja houkuttaa pohtimaan, miten auttajan työ voi muokata hänen kokemusmaailmaansa ja pikku hiljaa värittää auttajan mielen maisemia työn ulkopuolellakin.

Marja-Liisa Portaankorva

Aikuinen nainen mä oon....

Naiskirja naisista naisille - ja miehillekin - alkaa näin: "Suomalainen nainen ja suomalaisen naisen historia ovat ainutlaatuisia maailmassa". Kirjassa keskitytään keski-ikäiseen naiseen, jollaisia kirjoittajatkin kertovat olevansa. Keski-ikäinen nainen on kirjoittajien mukaan itsetuntemuksen, vahvuuden, etsinnän ja uusiutumisen elämänvaiheessa. Tähän vaiheeseen kirja tarjoaa pohdintoja ja opastusta taustanaan suomalainen terveyskäsitys ja kulttuuri.

Martina Torppa

Syömishäiriö koskettaa myös läheisiä

Syömishäiriöt muodostavat psykiatriassa ehkä pienen, mutta haastavan sairausryhmän, jonka hoito vaatii tehokasta ja monen eri kliinisen erikoisalan välistä yhteistyötä. Häiriöt alkavat edelleen yleisimmin nuoruusiässä ja vaarantavat vakavasti nuoren psyykkistä ja fyysistä kehitystä. Vaikkakin syömishäiriöiden ilmaantuvuus on tasaantunut, näyttävät epätyypilliset ja ns. partiaaliset syömishäiriömuodot lisääntyvän erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Uusimpien tutkimusten mukaan elämän aikana laihuushäiriötä sairastaa noin 2 % naisista ja 0,3 % miehistä ja ahmimishäiriötä noin 2 % naisista ja 0,5 % miehistä. Syömishäiriöihin liittyy edelleen merkittävästi suurentunut kuolleisuuden riski, joskin viime vuosien aikana ennuste näyttää parantuneen.

Jaana Ruuska

Lyhyt johdatus skitsofreniaan

Skitsofrenia on vakava, yleensä nuorella aikuisiällä alkava pitkäkestoinen häiriö, joka vaikuttaa haitallisesti kognitiivisiin ja emotionaalisiin toimintoihin sekä käyttäytymiseen. Skitsofrenian etiologia on edelleen avoin, mutta sen piirissä on tehty pitkään laaja-alaista tutkimusta, jossa myös useat suomalaiset työryhmät ovat saavuttaneet kansainvälisesti merkittäviä tuloksia. Skitsofreniatutkimus on suuntautunut useille eri alueille (kognitio, kuvantaminen, genetiikka, vuorovaikutussuhteiden häiriöt), ja siten kattavan kuvan saaminen nykyisestä skitsofreniakäsityksestä ja siihen liittyvästä tutkimuksesta voi osoittautua vaikeaksi. Aihepiirin vaikeuden ja laaja-alaisuuden vuoksi sitä käsittelevät oppi- ja käsikirjat muodostuvat helposti raskaslukuisiksi.

Hannu Koponen

Vilkaisuja:
Antiikin filosofit mielisairauksista

Marke Ahosen väitöskirja käsittelee vielä tänäänkin ajankohtaista aihetta. Aiheen ajankohtaisuus seuraa siitä, että nykyisyys on täynnä antiikin ongelmien kaikuja. Ahosta lukiessa mielessä välkkyykin kysymys, voiko olla totta, että niin vähän on tapahtunut 2000 vuodessa.

Janne Kurki

Vilkaisuja:
Telepatiasta skitrofreniassa

Telepatia on aihe, jota ei heti yhdistä lääketieteeseen. Vaasalainen psykiatri Pentti Lågas on kuitenkin tarkastellut telepatiaa julkaisemassaan kirjasessa. Hän liittää telepaattisen ilmiön perustan solujen sähkömagneettiseen kenttään ja sen aaltoliikkeeseen. Telepaattisiksi ilmiöiksi tulkittavia kokemuksia esiintyy skitsofreniapotilaiden kertomuksissa heidän kuvaillessaan kuulemiaan ääniä ja muita kokemuksia.