Pieni vaiva - hyvä mieli

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ja sen edeltäjien historiikki on paljon muutakin kuin mitä nimestä voisi päätellä. Kirja kertoo veren kannalta lääketieteen historiasta leppoisaan sävyyn, nautittavasti. Sen sivuilla vilahtelevat tekstinä ja kuvina lukuisat tunnetut hahmot Helsingin yliopistosta osoittaen näiden henkilöiden monipuolista lahjakkuutta, uutteruutta ja halua toimia kansakunnan yhteisten asioiden hyväksi niin sodan vaikeina vuosina kuin rauhankin aikana.

Heikki Vapaatalo

Tutkielmia ajasta

Olet varmaan joskus tehnyt jotakin yhdennellätoista hetkellä. Et ehkä kuitenkaan tiennyt, että päivän jako kahteentoista hetkeen on peräisin muinaisesta Egyptistä ja että jako perustui luultavasti sekä kuukausien määrään että astrologian kahteentoista huoneeseen.

Pekka Louhiala

Hirviöitä vai luonnon oikkuja

Sveitsiläinen historian ja filosofian tutkija Urs Zürcher on julkaissut vuonna 2004 laajan tutkimuksen teratologian eli epämuodostumaopin historiasta. Epämuodostumia, monstrumeja eli hirviöitä, pidettiin varhaisina aikoina pahuuden seurauksina tai onnettomuuksien ennusmerkkeinä. Ne katsottiin tavanomaisen luonnon ulkopuolella oleviksi ilmiöiksi, joita ei yleensä pyritty selittämään luonnontieteen menetelmin ennen 1600-luvun lopputaitetta.

Arno Forsius

Harkittu, tyylikäs runoteos eletyistä vuosista

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, professori Sirkka-Liisa Kivelä kuuluu niihin harvoihin vanhuustutkijoihin, joilla on tietoa, osaamista ja kykyä tarkastella vanhenemista monesta eri näkökulmasta. Uudessa teoksessaan hän keskittyy ikääntymistä ja ikääntyneitä kuvaaviin suomalaisiin runoihin, joita hän on kerännyt parin vuosikymmenen aikana iltalukemistona olleista kokoelmistaan. Mukaan hän on valinnut 84 runoilijan tuotantoa, joista 48 on miehiä. Aikajana on 92 vuotta, alkaen Hilja Haahden runosta vuodelta 1913 ulottuen Kyllikki Villan vuonna 2005 julkaisemaan runoon.

Gustaf Molander, Pirkko-Liisa Rauhala

Terve, sairas vai tautinen?

Yleensä tiedämme varsin hyvin olemmeko terveitä vai sairaita. Toisinaan lääkärit löytävät ihmisistä tauteja vaikka nämä kokisivatkin itsenä terveiksi. Käsitteet terveys, sairaus ja tauti ovat kuitenkin liukkaita kuin saippua ja pakenevat yksiselitteisiä määritelmiä.

Pekka Louhiala

Psykiatrian järkäle uudistui

Teosta selaillessa kiinnittyy ensimmäiseksi huomio kasvaneeseen sivumäärään. Edelliseen, seitsemänteen painokseen verrattuna lähes 700 sivua tekstiä on tullut lisää. Puolet kirjoittajajoukosta on vaihtunut. Lisäys tulee pääsääntöisesti genetiikan, neurotieteiden ja psykofarmakologian suunnalta. Toisaalta myös käyttäytymistieteiden osioon on tullut mielenkiintoisia uusia lukuja, esim. "Normality and mental health", jossa pohditaan mielenterveyden olemusta muistakin näkökulmista kuin vain diagnoosien puuttuminen ja GAF > 70. Ajan henkeä Yhdysvalloissa kuvaavat myös uudet luvut: "Military and disaster psychiatry", ja "Impact of terrorism on children (911)".

Pekka Tani

Reunamerkintöjä muutospuheen retoriikkaan

Kirjan alaotsikko "muutoksen retoriikka johtamisen ja organisaatioiden arjen näyttämöillä" kiteyttää hyvin kirjan sisällön. Kirjoittajat ovat hallintotieteen ammattilaisia, kokeneita tutkijoita ja kouluttajia. Heidän näkemyksensä perustuvat konkreettisiin syvähaastatteluihin, jotka tehtiin muutosprosessin läpikäyneissä firmoissa. Muutosprosessia kuvataan toisaalta johdon, toisaalta henkilöstön näkökulmasta. Kirjassa tutkitaan tiedon ja vallan kytköksiä, koska ne ilmentävät osuvasti johdon ja työntekijöiden näkemysten välistä jännitettä.

Jorma Laitinen

Lääketieteen taksonomian marginaalista

Sofi Oksasen kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, sillä jokainen lauseeni tuntuu seipäännielleen, pikkuporvarillisen keskiluokan edustajan pihtisynnyttämältä. Niin suuri kontrasti on Oksasen taidokkaalla kielellä kuvaaman marginaalielämän ja virkanaisen tekstin välillä. Oksasen Baby Jane tarjoaa sen sijaan jokaiselle virkamiehelle ja -naiselle mahdollisuuden raottaa DSM-III-luokittelun verhoja. Ihmisen mieli kun on niin monimuotoinen, että lääketieteen apuneuvokseen laatima taksonomia tekee sille rankkaa väkivaltaa. Oksanen kertoo siitä, mitä epävakaa persoonallisuushäiriö- ja paniikkihäiriödiagnoosi tarkoittaa elävässä elämässä ja että niiden takana on vereviä ihmisen lapsia. Samalla romaani tulee arvostelleeksi nykyisiä mielenterveyshoitoja, jotka eivät läheskään aina pysty riittävästi auttamaan näistä häiriöistä kärsiviä ihmisiä.

Päivi Hietanen

Mietelmiä Syvän Virran ääreltä

Lääketieteen rummutetuista voitoista huolimatta sairaus, kärsimys ja kuolema eivät ole hävinneet maailmasta minnekään. Tämän on Ilkka Vartiovaaran uuden kirjan keskeisin sanoma. Pitkälti omaan kokemukseensa peilaten hän myös kysyy, onko terveydenhuollon ammattihenkilöstö koulutettu ja kypsä kohtaamaan tämän kolmikon aikana, joka viestii melkein jokaiselta sivulta ja kuvaruudulta nuoruutta, menestystä ja tehokkuutta ja näiden tavoittelun ylivertaista tärkeyttä. Ja vastaus on tietenkin kielteinen.

Martti Kekomäki

(Yliannos) ravitsemustiedettä lääkäreille

Jos lähes 700-sivuista kirjaa pitäisi luonnehtia muutamin sanoin, mieleen tulevat "perinteinen hyvätasoinen oppikirja" ja "ravitsemuksen perusteos".

Pertti Mustajoki, Marit Henriksson

Osittain uudistunut akuuttihoito-opas

Meilahden akuuttihoito-oppaan nimi on nyt lyhennetty Akuuttihoito-oppaaksi, joka on teoksen 10. painos. Artikkeleiden sisältöä on tarkistettu jonkin verran. Täysin uudistuneita ovat akuutin angina pectoriksen ja sydäninfarktin hoitoon liittyvät artikkelit. Opas käsittää 17 lukua kuten aikaisemminkin. Kirjan lopussa on aakkosellinen hakemisto.

Jokainen sekunti on yksi elämä

Keväällä 2003 ruotsalainen televisiotoimittaja Ulla-Carin Lindquist sai varmistuksen, että hän sairastaa ALS:ää, amyotrofista lateraaliskleroosia, liikeratakovettumatautia. Maaliskuussa 2004 häntä ei enää ollut. ALS-diagnoosi on kuin kuolemantuomio, joka pannaan täytäntöön muutaman vuoden aikana hitaasti hivuttaen, peruuttamattomasti.

Matti Nikkilä, Martti Teikari

Apuväline Afrikassa työskenteleville

Tämä muhkea tietoteos on tarkoitettu lääketieteen opiskelijoille ja niille, jotka työskentelevät lääkärinä etulinjassa Afrikassa. Painava kirja, 4,7 kiloa, ei mahdukaan jokaisen reppumatkailijan mukaan. Myös hinta rajoittaa kirjan hankkimista, ellei työnantaja siihen suostu.

Juha Kiehelä

Evoluutiopsykologia katsoo kirjallisuuteen

Barashien mukaan "Madame Bovaryn munasarjat" esittelee uuden teorian kirjallisuuden analysointiin. Tai pikemminkin tarkastelutavan, sillä heidän kirjansa ei ole teoreettinen, vaan populaari. Kirjoittajista David Barash on Washingtonin yliopiston psykologian professori ja Nanelle, Davidin tytär, biologian ja kirjallisuuden opiskelija. Barashit kutsuvat tarkastelutapaansa "darwinilaiseksi", mikä tarkoittaa käytännössä evoluutiobiologista ja -psykologista näkökulmaa. Sen mukaan ihmisen toimintojen ja käyttäytymisen ymmärtämiseksi on hyvä tuntea biologisten lajien evoluutiota ja sen mekanismeja.

Timo Hannu

Kun kaikki menee pieleen

Kaikilla meillä on arkikokemuksia siitä, miten palvelijaksemme tarkoitettu teknologia tuntuukin tuottavan pelkkää harmia. Itse jouduin äskettäin heittämään ongelmajätteisiin amerikkalaisen matkapuhelimen, jonka käyttöliittymä oli niin toivottoman epälooginen haarautuvien polkujen puutarha, ettei lapsikaan oppinut sitä käyttämään.

Martti Teikari

Lainsäädännön lyhyt oppimäärä

Mirva Lohiniva-Kerkelän kirja on ehtinyt jo kolmanteen painokseensa. Ensimmäisessä laitoksessa vuonna 1987 käytettiin vielä vaatimattomasti partitiivia: Terveydenhuollon juridiikkaa. Nyt tavoitteena on otsikosta päätellen ollut selvittää koko terveydenhuollon lainsäädäntö. Kuten kirjoittaja toteaa, terveydenhuoltoa sääntelevässä normistossa voidaan erottaa kolme osa-aluetta, jotka koskevat terveydenhuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuutta ja tuottamista, potilaan asemaa ja oikeuksia sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Näistä Lohiniva-Kerkelä käsittelee lähinnä vain kahta viimeksi mainittua. Esipuheensa mukaan teos pyrkiikin olemaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja potilaiden asemaa koskevan sääntelyn yleisesitys.

Aulikki Wallin

Järjestystä terveysvaikutusten arviointiin

Nyt kun terveyssektorin laajentumisen puhti alkaa olla lopussa, elelemme länsimaisessa terveydenhuollossa arvioinnin ja vastuun ottamisen aikaa. Menetelmien arviointi kansallisine arviointiyksikköineen täyttää Suomessakin jo kymmenen vuotta. Vastuun ottaminen puolestaan heijastuu muun muassa palveluverkon johtamisvastuun hajauttamisena, kasvavana itsenäistymisenä liikelaitoksineen ja uusina mittaamis- ja sopimuskulttuureina.

Martti Kekomäki

Tiiviisti sukupuolitaudeista

Kirjoittajat toteavat esipuheessaan ajan hengen olevan otollinen seksitauteja ja niiden ehkäisyä koskevalle tiedottamiselle. Oudolta, ja arvolatautuneelta lauseelta sen sijaan tuntuu seuraava: "ken suhtautuu myönteisesti vapaamieliseen seksiin, joutuu hyväksymään seksitaudit tähän liittyvinä tapaturmina". Mitä voisi sitten olla mahdollinen ei-vapaamielinen seksi? Tarkoittaisiko se ei-penetratiivista seksiä, itsetyydytystä ja tiukkaa kondominkäyttöä mahdollisessa penetratiivisessa seksissä? Silloin olisi parempi puhua turvaseksistä, koska se lienee ainoa tapa selibaatin lisäksi suojautua sukupuolitaudeilta, eikä sekään ole sataprosenttinen.

Leena Väisälä

Kannattaako lääkärin lukea kaunokirjallisuutta? - Hölmö kysymys!

Miksi lukea Maurice Blanchot'n teoksia? Ehkä esimerkiksi siksi, että häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ranskalaiskirjailijoista. Blanchot'n kirjailijanlaatua on verrattu Samuel Beckettiin. Blanchot osallistui kirjoillaan filosofiseen keskusteluun, kommentoi kirjallisuuden olemusta ja pohti kirjallisuuden ja filosofian suhdetta. Hänen tekstiensä pääteemoja ovat olleet kuolema, ruumiillisuus, ihmisen suhde toiseen ihmiseen ja itseensä, identiteetit ja totuus.

Martina Torppa

Yleislääkärin monet roolit

Yleislääketiede on erikoisalana nuori, ja sen rajat ovat vaikeasti määriteltävissä. Pitäisikö yleislääketieteen oppikirjan käsitellä erilaisten oireiden ja sairauksien diagnosointia ja hoitoa perusterveydenhuollon näkökulmasta, kansanterveystyön järjestämistä vai yleislääkärin oman työn organisointia? Kirjan toimitus on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen käsitellä yleislääketiedettä mahdollisimman monesta eri näkökulmasta paisuttamatta kirjan kokoa valtavaksi, ja se on onnistunut tavoitteessaan kiitettävästi. Kirja on monipuolinen katsaus yleislääkärin työhön, perusterveydenhuollon toimintaan, verkostoitumiseen ja tulevaisuuden näkymiin.

Jukkapekka Jousimaa