Kulttuuriin ja etenkin taiteeseen on suhtauduttu monin eri tavoin. Se on koettu mm. keskeiseksi ihmisyyden osatekijäksi tai yhteiskunnan rahareijäksi, jonka täyttämiseen mitkään rahavarat eivät riitä ja jotka ovat poissa kaikesta hyödyllisestä. Jälkimmäinen kanta on vallalla valitettavan usein. Päättäjät ohjaavat herkästi veromarkat mielestään tärkeämpiin ja tuottavampiin kohteisiin. Kulttuuri- ja taidebudjetit ovat joutuneet kovien säästöjen ja leikkausten kohteiksi. Toisin olisi saanut käydä.