Psykiatriset samanaikaishäiriöt vaikeuttavat diagnosointia. Perusterveydenhuoltoon ja työterveyteen tarvitaan kansallinen toimintamalli ADHD-epäilyjen käsittelyyn.

ADHD (attention-deficit/hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Suomessa on herännyt huoli sen epäilyjen ja diagnoosien sekä lääkehoitojen lisääntymisestä aikuisilla.

Oireyhtymästä kärsivän on tärkeää saada tarvitsemansa apu.

Toisaalta nykymaailman kognitiivinen kuormitus lisää aikuisilla oireita, jotka voidaan virheellisesti diagnosoida ADHD:ksi etenkin, jos terveydenhuollosta puuttuu diagnostiikan sekä hoidon osaamista. Haasteita on kuvattu viimeaikaisissa artikkeleissa (1, 2).

Aikuisten diagnostiikkaa vaikeuttavat erityisesti psykiatriset samanaikaishäiriöt. Epäilyissä on tärkeää kokonaisvaltainen tutkimus, jossa arvioidaan laajasti ongelmien syitä (3).

Lue lisää: ADHD-diagnoosi on veteen piirretty viiva

Esimerkiksi masennustilaa sairastaa jopa 80 prosenttia, ja persoonallisuushäiriötä esiintyy jopa 70 prosentilla ADHD:tä sairastavista aikuisista (4). Aikuisille on siksi tehtävä aina psykiatrinen kokonaisarvio, joka sisältää neuropsykiatriset oireet.

Ei siis ole olemassa pelkkää ADHD-diagnostiikkaa. Käsitteet ADHD-tutkimus ja -testi ovat harhaanjohtavia yksinkertaistuksia.

Lomakkeet vain ammattilaisille

Asianmukainen ADHD-diagnoosi edellyttää lääkäriltä potilaan haastattelua ja observointia. Arviota ei pääsääntöisesti voi tehdä yhdellä vastaanottokäynnillä.

Tukena voi käyttää Diva- tai ACE+-haastattelulomaketta. Lomakkeet on tarkoitettu vain ammattilaisille haastattelun tueksi.

Potilaiden on paikoin annettu täyttää Diva-lomakkeita itse. Tämä altistaa virheille. Potilas saattaa sovittaa vaikeuksiaan arviointi-instrumentissa lueteltuihin oireisiin, vaikkei tiedä millaiseen potilaspopulaatioon oireterminologia pohjautuu.

Mittari saattaakin toimia kuin horoskooppi: kuvauksista on vaivatonta löytää itsensä. Tullessaan vastaanotolle potilas voi olla niin vakuuttunut ADHD-oireyhtymästä, että hänen on vaikeata nähdä oireilulleen muita syitä.

ADHD-lääkityksen voi Fimean ja Valviran mukaan aloittaa aikuisilla psykiatrian tai neurologian erikoislääkäri. Ehtona on, että ei-lääkkeelliset hoidot eivät riitä.

Psykiatri ottaa lääkityksen aloituksessa vastuun diagnoosin oikeellisuudesta. Hänen on alussa seurattava potilaan vointia, mikä tapahtuu vastaanottojen niukkuuden vuoksi lähinnä puhelimitse.

Lääkityksen jatkoa arvioidaan noin kolmen kuukauden kohdalla (3).

Kun lääkitys on vakiintunut, muukin lääkäri saa määrätä sen.

Koronarajoitukset taustalla

Diagnostisten arvioiden kysyntä ja ADHD-lääkkeiden myynti ovat nousseet jyrkästi sekä lapsilla että aikuisilla.

Lue lisää: Kela: ADHD-lääkkeiden käyttö ja korvaukset voimakkaassa kasvussa

Kasvu tuskin kumpuaa kokonaan tunnistamatta jääneistä tapauksista (5). Se on todennäköisesti kausaalisessa suhteessa koronarajoitusten aiheuttamaan keskittymiskyvyn herpaantumiseen ja levottomuuteen.

Kun äkillisesti lisääntynyt kysyntä kohtaa nyt hoitojärjestelmän ongelmat, tarvitaan uusia menettelytapoja.

Samalla on varmistettava diagnostiikan huolellisuus, koska ylidiagnostiikan riski on kasvanut. Muuten saattaa syntyä tarve jälkikäteen purkaa diagnooseja, kuten Ruotsissa on tapahtunut.

ADHD-diagnoosi vaikuttaa mahdollisuuteen kouluttautua tietyille aloille ja saada vakuutuksia. Hyvään arviointiin kuuluu informoida näistä riskeistä.

Koulutus tulee varmistaa

Suomi tarvitsee perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuoltoon soveltuvan toimintamallin aikuisten ADHD-epäilyjä varten. Koska psykiatreja on riittämättömästi, hoito ja tutkimus vaativat porrastusta. Porrastuksen ohjeet tulee päivittää.

ADHD-epäilyjen herätessä tulee tarjota nykyistä enemmän psykososiaalista tukea perustasolla jo ilman diagnoosia. Esimerkiksi Mielenterveystalossa on omahoito-ohjelmia keskittymisvaikeuksiin. Perustason toimien vaikutukset tulisi arvioida ennen tarkempaa diagnostiikkaa.

Ennen kuin perustaso voi ottaa laajemman vastuun aikuisten ADHD:n tutkimuksesta ja alkuvaiheen hoidosta, tulee varmistaa riittävä koulutus, diagnostinen osaaminen ja psykiatrinen konsultaatiotuki.

Psykiatrian erikoisalan tulee huolehtia myös omasta kouluttautumisestaan. Näin perustasolle voidaan tarjota riittävästi tietoa aikuisten ADHD:n arviointiin ja hoitoon.