Monelle potilastietojärjestelmä ei ole vain työkalu vaan arjen jatkuva seuralainen – joko hyvä tai huono. Siksi ei ole yllättävää, että keskustelu potilastietojärjestelmien ympärillä herättää voimakkaita tunteita.

Lääkärilehdessä julkaistiin pari viikkoa sitten juttu lääkäreiden tyytymättömyydestä Apotin toiminnallisuuksiin ja niiden korjausprosesseihin (1).

Artikkeli käsitteli professori Minna Ruckensteinin tutkimusta, jossa selvitettiin Apotin käyttöönoton jälkeisiä vaikutuksia lääkäreiden näkökulmasta. Suurin osa tutkimuksessa haastatelluista lääkäreistä suhtautui kielteisesti Apotin käyttöön ja järjestelmän uudistuksiin.

Juttua lukiessa jäi vaikutelma valikoitumisharhan mahdollisuudesta. Vaikka tiedän monen lääkärin inhoavan Apottia yli kaiken, olen törmännyt myös moneen, jotka vilpittömästi kokevat Apotin käytön helpoksi ja mielekkääksi. Tyytymättömyyttä siis on, mutta se ei ole yksiselitteistä.

Pian tämän jälkeen ilmestyneessä jatkojutussa Apotin toimitusjohtaja Hannu Välimäki vertasi Apottia Eskoon: ” Esimerkiksi Esko-potilastietojärjestelmää kehutaan paljon. Ero on siinä, että Eskoa on tehty parikymmentä vuotta, mutta me toimme valmiin järjestelmän, jota lähdimme tuunaamaan.” (2)

Vertaus on osuva, mutta voi samalla antaa kuvan Apotista täysin uutena järjestelmänä. Esko on syntynyt 90-luvulla ja kehitetty Suomessa alusta alkaen, kun taas Apotti on rakennettu 2010-luvulla Epicin vuonna 1979 kehittämän potilastietojärjestelmän päälle.

Vertailun jälkeen

Lääkäriliiton viime vuonna tekemässä potilastietojärjestelmien käytettävyyttä ja toimivuutta käsittelevässä Polte-tutkimuksessa Välimäen mainitsema Esko sai Suomessa käytössä olevista potilastietojärjestelmistä parhaimman arvosanan 7,8 ja Apotti heikoimman 5,5 (asteikko 4–10). Kaikkien tutkimuksessa olleiden käyttöjärjestelmien keskiarvo oli 6,7. Apotti ei siis pärjää tässä vertailussa. Tämä tukee Ruckensteinin havaintoja.

Mistä näin iso ero johtuu?

Toki jokaisen henkilökohtaiset preferenssit vaikuttavat siihen, minkälaisesta käyttöliittymästä ylipäänsä pitää: yksinkertaisesta ja karsitusta iOS:stä tai enemmän personointimahdollisuuksia tarjoavasta Androidista, näin älypuhelinanalogiaa käyttäen. Uskon kuitenkin, että olennaisin selitys löytyy Apotin ja Eskon täysin erilaisista kehittämisen lähtökohdista.

Esko on saanut alkunsa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tietohallinnossa ja sitä kehittävän Esko Systemsin suurin omistaja on Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue. Esko on siis kehitetty käyttäjiensä lähtökohdista käsin.

Apotti puolestaan perustuu yhdysvaltalaiseen Epic-järjestelmään, mikä on kehitetty aivan erilaiseen terveydenhuollon toimintaympäristöön. Mitä kauempana kehitys tapahtuu loppukäyttäjästä, sitä heikommaksi jää käyttäjien kokemus omistajuudesta. Samalla kasvaa riski kummallisille toiminnallisille ratkaisuille. Tämä heijastuu suoraan käyttökokemukseen.

Tärkein periaate

On myös syytä muistaa, että potilastietojärjestelmillä on useampi käyttäjäryhmä. Kliinisen työn ohella ne palvelevat johtamista ja hallintoa. Apotin analytiikka- ja raportointityökalut ovat tässä suhteessa varsin toimivia ja omasta näkökulmastani jopa miellyttäviä käyttää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että järjestelmän on ennen kaikkea tuettava potilastyötä.

Potilastietojärjestelmien ympärillä käyty keskustelu kiteyttää hyvin digitaalisen kehittämisen tärkeimmän periaatteen: työkalut on suunniteltava käyttäjälähtöisesti loppukäyttäjiä osallistaen ja heidän tarpeitaan aidosti ymmärtäen. Vain näin syntyy ratkaisu, mikä tuntuu omalta ja tukee loppukäyttäjien työtä.

Tätä vasten on luonnollista, että lääkärit, asiantuntijat ja Pohteen työntekijät ovat huolissaan Eskon mahdollisesta myymisestä (3), ja sen vaikutuksesta järjestelmän tulevaan kehittämiseen.

Kirjoittaja on monesta innostuva lääketieteen lisensiaatti, joka työskentelee Helsingin kaupungilla Digitaalisen terveysaseman johtavana ylilääkärinä.