COPD-potilaan kunto kohenee myös omin voimin
Olen yli seitsemänkymppinen vaikeaa keuhkoahtaumatautia ja astmaa sairastava eläkeläinen. Yli kymmenen vuotta olen ollut siinä uskossa, ettei tauti parane eivätkä oireet vähene.
Väärässä olin.
Syyskuussa keuhkolääkärini totesi, ettei voi uskoa spirometrian ja siihen liittyvien testieni tuloksia. Keuhkojen kokonaistilavuus (FVC) oli parantunut 900 ml, prosenteissa 30,5 runsaassa vuodessa ja diffuusiokapasiteetti (DLCO) noussut 6,8 prosenttia.
Lääkärin mukaan tulos ei ole mahdollinen pelkällä lääkehoidolla. Jotain muutakin oli tapahtunut.
Itseäni tieto keuhkojen kohentumisesta suorastaan järkytti. Olinko tehnyt sittenkin oikein, kun useiden keuhkokuumeiden jälkeen aloitin omaehtoisen liikunnan ja keuhkojen puhallusharjoittelun?
Luontevin liikkumismuoto minulle on ollut kävely joko metsässä tai vaihtelevassa kaupunkiympäristössä 3 500–4 500 askelta päivässä. Keuhkoja olen kuntouttanut päivittäin kotimaisella hengitysharjoituslaitteella, jossa harjoitus koostuu uloshengityksistä ja höyryllä tehostetusta sisäänhengityksestä.
Saatavilla on paljon materiaalia keuhkoahtaumapotilaan itsehoidosta. Jotain olen niistä saanut irti, mutta paras tulos tuntuu kuitenkin syntyvän itse luoduista tavoista kuntouttaa itseään. Tulokset tuntuvat kehossa ja mielessä. Niitä on vaikea mitata, mutta kun lääketieteelliset tutkimukset todistavat parantuneita tuloksia, on helppo uskoa metodien toimivan.
Lääkärit hoitavat keuhkoahtaumapotilaita parhaan kykynsä mukaan lääkkeillä ja liikkumiskehotuksilla ja tupakoimattomuusvaateilla. Hyviä tuloksia omaehtoisista toimista kannattaa mielestäni tuoda tämän lisäksi esille potilaskohtaamisissa.
Yhteiskunnan päättäjät eivät välttämättä nosta keuhkoahtaumatautia kovin korkealle hoidontarvelistauksissa, onhan useimmiten kyseessä itse aiheutettu vaikea sairaus, jonka aiheuttaja on pahimmista pahin eli tupakointi.
Keuhkoahtaumatautia potevana saan kuitenkin omassa mielessäni ja lähipiirin kesken iloita pienistäkin edistysaskeleista ja ennen kaikkea siitä, etten ole täyttämässä sairaalan vuodeosastoa vaan elämäni jatkuu kotona.
