Valtiovarainministeri Riikka Purra nosti pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa esiin terveysverot (1). Uudenlaisella veropolitiikalla voitaisiin hänen mukaansa valtiontalouden kohentamisen lisäksi edistää terveyttä.

Ajatus on kaikin puolin kannatettava, mutta perustelut nostattavat kulmakarvoja.

”Ottaen huomioon, että ihminen on käynyt kuussa, ei luulisi terveysverotuksen olevan täysin mahdoton toteutettava. Transrasvat, suolat ja lisätyt sokerit ovat liiallisesti käytettyinä verrattavissa alkoholiin ja tupakkaan”, Purra ilmaisi.

Kuussa on käyty, joten terveysverotus on toteutettavissa. Mutta että transrasvat, suolat ja sokerit vertautuisivat alkoholiin ja tupakkaan?

Uskallan olla toista mieltä.

Alkoholia ei veroteta yksin terveyden vuoksi. Sitä verotetaan, koska liikakäyttö aiheuttaa sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Alkoholi näkyy työpaikoilla, se näkyy lastensuojelussa, se näkyy avioeroissa, se näkyy henkilökohtaisina tragedioina. Se näkyy valtavina kuluina yhteiskunnalle.

Lisäksi alkoholi ja tupakka aiheuttavat voimakasta riippuvuutta. Ei ole sattumaa, että nuoria suojellaan verotuksen ohessa ikärajoilla. Purran ajattelun vääristymää voi havainnollistaa miettimällä, pitäisikö transrasvat, sokeri ja suola kieltää alle 18-vuotiailta.

Aivan. Niin eri asioista on kyse.

Petteri Orpon hallitus on muutenkin halunnut kohdella alkoholia tavallisena tuotteena. Vahvojen juomien tuonti kauppoihin ei ole vain elinkeinopolitiikkaa. Se on sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Hallituksen toivoisi tarttuvan myös nikotiinituotteiden ongelmiin nykyistä tiukemmin.

Purran outojen perustelujen ei kuitenkaan saa antaa peittää perusviestiä. Hallitus on ottanut terveysverot työlistalleen.

Hyvä niin. Kelan Pia Pajunen ja Janne Leinonen kertoivat viime numerossamme, että lihavuuslääkkeiden kustannukset karkaavat käsistä, jos lihavuusepidemiaa ei hillitä (2). Jotain on tehtävä.

Professorit Pertti Mustajoki ja Pekka Puska jatkoivat keskustelua ja vaativat eduskunnalta lakeja vähentämään haitallisten elintarvikkeiden markkinointia ja kulutusta (3). Keinoiksi he esittivät runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden verottamista ja rajoituksia lapsiin kohdistuvaan mainontaan.

Suola-, sokeri- ja rasvaveroja on esittänyt myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Veroja voi olla vaikea toteuttaa, ja vaikuttavuutta on epäilty (4). Niitä pitää silti kokeilla – ja nähdä koko kuva. Mustajoen ja Puskan varovainen arvio lihavuuden lisäkustannuksista terveydenhuollolle on 3,5 miljardia euroa vuodessa. Luvun äärellä on toisarvoista miettiä verokertymää.

Hallitus on siis oikealla tiellä, kunhan jättää alkoholin ja tupakan keskustelun ulkopuolelle. Ja ymmärtää, että kyse on budjettivajetta suuremmasta asiasta.