Joulukuun alussa Helsingin sanomat kirjoitti artikkelin Nuoruuden lähteellä. (1 ) Suomen kärkiasiantuntijoidenkin näkemykset kerännyt juttu kiertyy Bryan Johnsonin ympärille, amerikkalaisen miljonäärin, jolla on yksi tavoite elämässään: älä kuole.

Pyrkimys ikääntymisen hidastamiseen ei toki ole ihmislajille uutta. Johnsonin keinot sen sijaan ovat. Päivät täyttäviin hoitoihin lukeutuu kaikkea kuviteltavissa olevaa aina hiusten kasvattamisesta punaisella LED-valolla plasmansiirtoihin omalta pojalta. Jokaista kehon osaa nuorennetaan erikseen. YouTube-videoillaan Johnson hieroo aamuisin kyynelpussejaan siihen tarkoitetulla laitteella silmien kostutusta optimoidakseen ja nauttii samalla 40–60 tablettia lääkkeitä ja lisäravinteita. Joka päivä, jotta ei kuolisi.

Suhteettoman suurella rahamäärällä on ennenkin ollut taipumus johtaa suhteellisuudentajun muutokseen.

Teknomiljonääri ei kuitenkaan ole yksin. Harvard Medical Schoolin genetiikan professori ja pitkäikäisyyden tutkija David Sinclair kantaa viestiä käänteisestä ikääntymisestä. Hänen keskeisiä keinojaan ovat pätkäpaasto sekä lisäravinteina polyfenolien nauttiminen. Suurelle yleisölle suunnatussa kirjassaan Elinkaari hän toteaa “Vanhuus on sairaus, joka voidaan parantaa.” (2 )

Nuoruuden lähde on toki olemassa, mutta siitä eivät taida amerikkalaiset tietää. Se kun sijaitsee Suomen Töysässä, metsässä polun päässä. Tuosta lähteestä maamme toisiksi vanhimmaksi elänyt, 111-vuotiaana kuollut Hilda Häkkinen, kantoi vetensä sekä putkettomaan että sähköttömään mökkiinsä. Siellä lähde on edelleen, Hildan Nuoruuden lähteeksi nimettynä tietenkin.

Ilo tuntea useita

Tehostetun palveluasumisen lääkärinä minulla on ollut ilo tuntea useita sadan vuoden rajapyykin ylittäneitä. Heillä on sairauksia, toki, mutta ei heidän elämänvaiheensa itsessään sen enempää sairaus ole kuin muutkaan. Parhaimmillaan vanhuus näyttäytyy paranemisena siitä vastaan rimpuilun tilasta, jota me nuoremmat podemme.

Merkittävin ero satavuotiaan ja sellaiseksi pyrkivän välillä on, etteivät he ole erityisesti yrittäneet elää vanhoiksi. Heillä ei ole ollut teknologiaa tai lisäravinnekokoelmaa tukenaan. Päinvastoin. On ollut pulaa, on ollut puutetta. Menetyksiäkin on vuosiin mahtunut.

Poikkeuksellisen pitkään eläneitä yhdistää tekijä, jota on vaikea nimetä. Se on syvää tyytyväisyyttä ja mielen pohjavireenä virtaavaa iloa, jonka ehtymättömyyttä on vaikea käsittää.

Kun satavuotiaita kuuntelee, ei vanhuus vaikuta hullummalta. Ei ainakaan miltään, jota tarvitsisi niin kovasti juosta pakoon.

Sekä USA:ssa että Suomessa elinajanodotteet ovat kääntyneet laskuun. Vuonna 2022 vastasyntyneiden elinajanodotteen lasku Suomessa oli suurinta 50 vuoteen. (3 ) Olemme tottuneet ihmiselämän mitan kipuavan yhä korkeammaksi, mutta enää se ei sitä tee.

Geenejämme emme ole onnistuneet muuttamaan. Elinympäristöämme kylläkin. Jos juomavesi ennen kannettiin metsälähteestä, on nykyinen elinympäristömme rakennettu liukuportaista ja hisseistä. Halvan sokerin tarjonta on valtavaa ja ulottuu mitä moninaisempiin paikkoihin. Ruudut tekevät kaikkensa, ettemme nukkuisi. Tiiviit yhteisöt ovat hajonneet.

Elintavat isossa roolissa

Amerikkalainen teknomiljonääri tarjoaa kärjistetyn kuvan kehityksen kulusta. Rahaa on myös yhteiskunnassa syytetty yhä enemmän yhä hienompiin laboratorioanalyyseihin, konetutkimuksiin, lääkkeisiin ja hoitoihin – ja perusasiat unohtuneet. Kannustimet sairastuttaviin elintapoihin ovat suuret.

Terveydenhuolto korjaa jälkiä parhaansa mukaan, mutta se maksaa, liikaa, ja siksi leikataan.

Elintavat määrittävät pitkälti sen, miten vanhaksi ihminen elää sekä ennen kaikkea sen, missä kunnossa. Elinajanodotteen lasku kertoo paitsi menetetyistä vuosista, myös hukatusta terveydestä. Toimintakyvyn säilyttäminen on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Kannustimet pitää saada käännettyä toiseen suuntaan. Terveyttä ei luoda terveydenhuollossa, vaan ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Satavuotiaalla ei ehkä ollut nuoruudessaan kehittynyttä terveydenhuoltoa, mutta ei heillä ollut elintasosairauksiakaan.

Hildan Nuoruuden lähteellä epäilemättä oli vaikutuksensa hänen elinikäänsä. Veden laatu taitaa tosin olla varsin tavanomainen, mutta metsäpolun päivittäinen kulkeminen sisältää taikaa.

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri, joka saa etuoikeutetusti tehdä töitä satavuotiaiden kanssa.