Ensikohtaaminen ratkaisee. Tulinko kohdatuksi, kuunneltiinko minua?

Hoidon tarpeen arvioinnista on tullut terveydenhuollon uusi kuninkaantekijä. Kansalaisten mielipide on tiedossa. Arviointi on heidän mukaansa mennyt liiallisuuksiin – se koetaan jopa painostavaksi, stressaavaksi tai nöyryyttäväksi (1).

Hoitajat ovat tilanteeseen syyttömiä. He tekevät erinomaista työtä kovassa paineessa.

Syy on kokonaisuudessa. Se on kääntynyt päälaelleen.

Hoidon tarpeen arvioinnissa oli alun perin tarkoitus päättää, kuinka nopeasti potilaan on syytä päästä vastaanotolle.

Nyt tehdään hoitopäätöksiä ennen kuin potilas on diagnosoitu.

Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen kuvasi hoidon tarpeen arviota elokuussa Lääkärilehdessä ilmaisulla ”aika eksoottinen rakennelma” (2).

Lehtonen muistutti, että sote-kustannukset ovat kasvaneet seitsemän miljardia euroa lyhyessä ajassa mutta hoitoon pääsy ei ole parantunut. Hän ei nähnyt Suomessa käytettävälle mallille laadullista eikä taloudellista perustetta.

Väitöskirjatutkijat Tiina Simola ja Minna Halinen olivat toista mieltä.

He syyttivät Lehtosta mutuilusta: näyttöä heidän mukaansa on (3). Lääkärikäynnit vähenevät ja kustannusvaikuttavuus paranee varsinkin alueilla, joissa perusterveydenhuollon saatavuus on heikko.

Kustannusten kasvu on heidän mukaansa seurausta rakenteellisista tekijöistä, väestön ikääntymisestä ja työvoimapulasta.

Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei hoidon tarpeen arvioinnissa ole nykymuodossaan kaikki kohdallaan. Jos nykymalli olisi käypää lääketiedettä, miksei sitä ole käytössä missään muualla, kysyi Lehtonen.

Aiheesta.

Mutta onko vaihtoehtoa?

Pystyykö Suomen terveydenhuoltoa muuten pyörittämään?

Omalääkärimalli toisi ainakin tärkeän lisän. Lääkäriin saisi yhteyden suoraan ja hoitajaan, kun diagnoosit ja hoitosuunnitelma on tehty. Hoidon tarpeen arvion voi toki yhdistää myös omalääkäriin, ne eivät sulje toisiaan pois. Lääkäri voisi valita itselleen parhaiten sopivan käytännön. Terveyskeskuslääkärien selvä enemmistö on jo ilmoittanut olevan halukas omalääkäriksi.

On aika siirtyä sanoista tekoihin.

Olisi syytä esimerkiksi kokeilla, mitä seuraisi hoidon tarpeen arviosta luopumisesta yksikössä, jossa on omalääkärimalli, ja toisessa, jossa ei ole.

Hallituksen on suunnattava näihin kokeiluihin kunnolla rahaa. Kansalaisten luottamus terveydenhuoltoon on muuten vaarassa.