Puhelimessa tehtävä hoidon tarpeen arviointi ohjaisi resurssit tarkoituksenmukaisempaan käyttöön.

Ensihoidon ja päivystyksen tehtävämäärien nousu on globaali ilmiö hyvinvointiyhteiskunnissa. Suomessa tehtävämäärät ovat nousseet 2–3 prosenttia vuodessa. Kasvu tulee erityisesti kiireettömistä tehtävistä, joita on tehtävistä jopa kolmannes (1).

Tärkeimmät syyt ovat päivystysten keskittäminen yhteispäivystyksiin, väestön ikääntyminen ja vuodeosastopaikkojen vähentäminen. Kotiin vietävien palveluiden kasvu on myös lisännyt tehtäviä (1,2,3,4).

Hätäkeskus vastaanottaa Suomessa noin 2,7 miljoonaa puhelua vuodessa. Näistä 780 000 välitetään ensihoidolle. Kiireettömiä (D-tehtäviä) niistä on vajaa 300 000.

Hätäkeskuspäivystäjän koulutus tähtää hätätilapotilaan varhaiseen tunnistamiseen ja nopeaan avun hälyttämiseen (5,6). Uusimpien tutkimuksien mukaan suomalaiset päivystäjät tunnistavat hätätilapotilaat hyvin, mutta kiireettömien ja moniongelmaisten potilaiden tilanarviointiin koulutus voi olla riittämätöntä (1,2).

Päivystäjät eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä. He eivät siksi voi arvioida hoidon tarvetta puhelimitse (1,2,3).

Usein vain tarkastus

Ensihoidon kiireetön tehtävä on usein tarkastustehtävä, jossa kahden tunnin sisään hälytyksestä tulee arvioida hoidon tarve (1,3,6,7). Potilaiden oireet ovat usein lieviä, epätyypillisiä ja monivaiheisia. Useinkaan kysymys ei ole lääketieteellisen vaivan akutisoitumisesta. Viidenneksellä kiireettömistä potilaista on kroonisia sairauksia, oireita ja kipuja.

Suuri osa potilaista käyttää paljon terveydenhuollon palveluita. Oireet voivat liittyä myös sosiaalisiin ongelmiin, alkoholin väärinkäyttöön, epävarmuuteen omahoidosta sekä elämänhallintaan (1).

Tärkeintä ei ole nopea apu, vaan kokonaistilanteen hahmottaminen hoidon tarpeen arvioinnilla.

Ei tutkittu Suomessa

Puhelimessa tehtävä hoidon tarpeen arviointi (PHTA) tarkoittaa kokonaisuutta, jossa arvioidaan puhelimessa tilanteen kiireellisyys, potilaan hoidon tarve sekä annetaan palveluohjausta ja terveysneuvontaa (1).

PTHA:ta ei ole Suomessa saatu kansallisesti integroitua hätäkeskusten toimintaan eikä ensihoidon kiireettömiin tehtäviin.

Sitä ei ole myöskään Suomessa tutkittu hätäkeskuksen ja ensihoidon kontekstissa. Tietoa vaikutuksista tehtävämääriin, kustannuksiin tai potilastyytyväisyyteen puuttuu.

Kansainvälisissä tutkimuksissa PHTA:n on osoitettu vähentävän potilasmääriä.

Kustannusvaikutuksista on tietoa EU:n alueella vähän ja Pohjoismaissa ei lainkaan. Tutkimusta vaikeuttavat palvelujärjestelmien ja väestönrakenteiden erilaisuudet. Suomessa rajoitteena on yhteisen ensihoidon tietovarannon puuttuminen (1,3,4).

Tyytyväisyys korkea

Keväällä valmistuneen väitöstutkimuksen mukaan PHTA voi vähentää ensihoidon kiireettömiä tehtäviä yli kolmanneksella. Viidennes potilaista tarvitsi vain puhelinneuvontaa ja hoito-ohjeita. Ensihoidon kuljetusta tarvitsi enää kolmannes kiireettömistä potilaista.

Potilastyytyväisyys oli kaikilla osa-alueilla korkea.

Teoreettisen mallinnuksen mukaan PHTA voisi siis tuoda merkittäviä säästöjä ensihoidon kuluihin (1).

Hyvinvointialueilla tulisi nyt ajatella hätäkeskuksen ja ensihoidon roolia uudelleen. Ohjaus- ja neuvontapalveluita tulee kehittää niin, että potilaat ohjautuvat oikeisiin palveluihin rasittamatta ensihoitoa tai päivystystä. Hätäkeskus välittäisi ensihoitopalvelulle vain hätätilatehtävät ja kiireelliset tehtävät.

Kiireettömät tehtävät välitettäisiin terveystoimen PHTA-palveluun, ja sen perusteella potilas ohjattaisiin sopivimman hoidon piiriin. 

Keskiössä tulee hyvinvointialueilla olla potilaan hoidon sujuvoittaminen ja ensihoidon resurssien tehokas ohjaus.