Professori Kari Tikkinen esitti tutkimuksiensa perusteella Suomen Kuvalehdessä , että 20–30 prosenttia antamistamme hoidoista olisi turhia.

Oman näppituntumani perusteella ajattelen näin olevan.

Oikeastaan arvelen, että luku on suurempikin varsinkin, jos otetaan huomioon pitkäaikaistulokset. Onhan esimerkiksi niin, että antibiootin käyttö saattaa nopeuttaa tiettyjen melko harmittomien infektioiden paranemista, mutta ne paranisivat muutenkin. Toisaalta suolistoflooran sekoittaminen antibiooteilla saattaa kääntää kokonaisvaikutuksen negatiiviseksi.

No, olivatpa täsmälliset luvut mitä tahansa, Tikkinen oli jo nuorena lääkärinä fiksu mies ja tuollaiselle tutkimukselle on tilausta nykyisinä aikoina, joina uusia hoitoja ja diagnoosejakin pukkaa kuin sieniä sateisina syksyinä.

Tehottoman lääketieteen lisäksi on olemassa hoitoja ja tutkimuksia, jotka kyllä ”tehoavat”, mutta joiden ensisijaisuus mietityttää. Eräs tällainen on oikeastaan lempilapseni, korni ilmaus tässä yhteydessä, mutta olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Hesaria lukiessani nimittäin silmiini osui, että Helsingin kaupunki aikoo tehostaa sikiöseulontamenetelmiänsä , ja se maksaa.

Toisaalta sain lukea , että: ”Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaaloista kerrotaan, että niihin päätyy hoitoon entistä useammin vaikeasti sairaita henkilöitä, jotka näyttävät jääneen vaille riittävää psyykkistä hoitoa.” Nuo laitoksethan ovat Suomen kaksi oikeuspsykiatrista sairaalaa, ja siteeraamani Allan Seppäsen kommentti voidaan sanoa rumemminkin: ihmisiä joutuu väkivaltarikosten uhreiksi siksi, että psykiatriset potilaat eivät saa ajoissa tarvitsemaansa hoitoa.

Tämä aiheuttaa suunnattomasti inhimillistä kärsimystä: rikosten uhreille, teot tehneille potilaille ja molempien läheisille.

Miten liittyvät toisiinsa?

Miten sikiöseulonnat ja psykiatrian ahdinko liittyvät toisiinsa?

No, eivät suoraan mitenkään, mutta niiden tarkastelu yhdessä osoittaa, että terveydenhuoltomme ei ole mikään muurahaispesä, jossa yhteistuumin kootaan suurempaa ja parempaa kekoa, vaan pikemminkin tilanne, jossa joku heittää väkijoukkoon satasen seteleitä ja kaikki yrittävät saada niitä itselleen mahdollisimman paljon.

Kun vielä lisätään, että vaaleilla valitut päättäjät eivät saa aikaiseksi kunnon keskustelua ja päätöksiä tärkeysjärjestyksistä, jolloin millekään ryhmälle tarpeineen ei uskalleta sanoa ei, niin kokonaisuus jää tilkkutäkiksi.

Sikiöseulonnoillahan ei pääsääntöisesti saada lisää terveyttä, ellei terveydeksi sitten lasketa sitä, että poikkeava ja terveydenhuoltoa keskimääräistä enemmän kuormittava ihminen poistetaan. Tietysti sellainen säästää rahaa.

Kukaan ei kuitenkaan tosissaan ajattele, että terveydenhuollon ensisijainen tavoite on säästää, vaan että hyvä terveydenhuolto on asia, johon yhteistä pääomaa halutaankin käyttää, toki tasapainossa muiden tärkeiden asioiden kanssa. Jos säästö olisi ensisijaista, vaikkapa haimasyöpäpotilaita ei hoidettaisi mitenkään. Nimittäin siitä päivästä eteenpäin, jolloin sairaus havaitaan, nämä potilaat vievät enemmän rahaa yhteisestä potista kuin tuovat. Niin on meidän kaikkien kohdalla joka tapauksessa sen jälkeen, kun siirrymme eläkkeelle.

Onpas julmaa puhetta? Eikö se sitten ole julmaa, että Downin syndrooma katsotaan perusteeksi eliminoida joku ennen kuin hän on ehtinyt elää päivääkään?

Karkea arvio

No, se vammaisten oikeuksista; katsotaanpa mikä olisi tuon tehostetun sikiöseulonnan hyöty.

Laskin suomalaisesta kirjallisuudesta (mm. Duodecim) ja yliopistosairaaloiden sivuilta löytämieni lukujen perusteella karkean arvion.

Nykyisellä menetelmällä havaitaan ainakin 80 prosenttia Down-ihmisistä sikiöaikana. Kehittyneempi NIPT-seula tunnistaa tyypillisen 21-trisomian 100-prosenttisesti ja lisäksi muita kromosomipoikkeavuuksia vaihtelevilla, mutta enimmäkseen erittäin korkeilla herkkyyksillä. Helsingissä on vuosittain noin 7 000 raskaana olevaa, joista (2,7 prosentin todennäköisyydellä laskettuna eli 0.027x0.2x7000=38) satsauksen tuloksena löydetään ehkä 40 kromosomistoltaan poikkeavaa lasta enemmän kuin nykyisellä menetelmällä. Hinta löytynyttä kohti on noin 20 000 euroa.

Enpä oikein näe tässä järkeä. Varsinkin, kun tavoitteena on ensisijaisesti Down-seulonta, jota lähtökohtaisesti pidän raskaudenkeskeytyslain hengen vastaisena. Nimittäin Downin syndrooma ei ole läheskään kaikissa tapauksissa ”vaikea sairaus tai ruumiinvika”. Toisinaan näin on, mutta asia selviää vasta syntymän jälkeen, ehkä lapsuusiällä, ehkä myöhemmin. Jossain vaiheessa jokainen meistä tarvitsee muiden apua enemmän tai vähemmän epätäydellisen kehonsa sairauden tai vian hoitoon oli kromosomisto kuinka ihanteellinen tahansa.

Varautumisesta

Jos olisin raskaana, haluaisin toki mielelläni etukäteen varautua vammaisen lapsen vastaanottamisen perheeseeni. Siksi ymmärrän, että seulontoja halutaan. Kuitenkaan niiden tehostaminen ei ole nykyisessä budjettileikkausten todellisuudessa ensisijaista.

Siksipä laittaisin nämä(kin) rahat mieluummin (lasten ja nuorten) mielenterveyteen, tavalla tai toisella, näistä päättäkööt asiantuntijat.

Tämän sanoneena olen kuitenkin toiveikas.

Arvokeskustelua sairauden- ja terveydenhoidon tärkeysjärjestyksistä on alkanut esiintyä julkisesti. Tosin melko varovaisesti vielä.

Tärkeää olisi, että lääkärit ilmaisisivat omia mielipiteitään rohkeasti, jotta mahdollisimmin monenlaiset näkemykset perusteluineen saattaisivat olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi terveydenhuoltojärjestelmämme ja viime kädessä koko yhteiskuntamme kehittyy.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.