Kollega Johanna Salmio kirjoitti Lääkärilehdessä digiklinikkojen ja etävastaanottojen haasteista (1). Haluan tuoda keskusteluun työterveyslääkärin näkökulman sairauspoissaoloista.

Etänä kirjoitettujen sairauspoissaolotodistusten määrä on lisääntynyt koronan aikana. Tartuntariski on tehnyt tämän perustelluksi.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että etävastaanottojen ja etätodistusten määrä on jäänyt pysyvästi korkealle. Näin siitäkin huolimatta, että esimiehet voivat myöntää lyhyissä ja akuuteissa vaivoissa omailmoituspoissaoloja.

Olen kuullut kollegan sanovan, että oli helppo etävastaanotto, kun potilas halusi vain sairauslomaa.

Olisi syytä muistaa, että ”sairauslomahoidolla” voi olla kontraindikaatioita ja haittavaikutuksia (2). Erotusdiagnostiikka on kokeneellekin lääkärille etänä joskus vaikeaa. Pelkän poissaolon kirjoittaminen etänä voi viivästyttää adekvaattia erotusdiagnostiikkaa esimerkiksi päihdesairauksissa.

Lyhyiden poissaolojen tarvetta voi silti arvioida etänä esimerkiksi akuutissa infektiotaudissa, jossa on tartuntariski. Työnantajien linja etäpalveluissa laadittuihin todistuksiin saattaa kuitenkin vaihdella. Siksi on tärkeää, että todistuksesta käy ilmi, jos se on tehty etävastaanotolla.

Etävastaanotolla on perusteltua kieltäytyä sairauslomatodistuksen kirjoittamisesta, jos kollega arvioi sairauden asianmukaisen toteamisen tai hoidon edellyttävän fyysistä vastaanottoa.

Jos sairauspoissaolot pitkittyvät eikä enää ole tartuntariskiä, potilaat on hyvä ohjata fyysiselle vastaanotolle.

Etävastaanottoa tekevien kollegoiden kouluttaminen on tärkeää. Palveluntuottajilla pitäisi saada ohjeet etäsairauspoissaolojen tarpeen arviosta ja rajoituksista.