Hallitus kertoi heinäkuun alkupuolella aloittaneensa työmarkkinauudistusten valmistelun. Kiire on kova: työtaisteluja koskevat muutokset halutaan eduskuntaan syksyllä.

Loput seurannevat nopealla juoksutuksella perässä.

Uudistukset muuttavat työmarkkinoiden perusteita, ja ay-liike on pitkin kesää ollut kommenteissaan lähinnä pöyristynyt. Palkansaajan oikeuksia ollaan olennaisesti heikentämässä.

Akava ilmaisi hallituksen kääntäneen selän työelämän yhteiselle kehittämiselle.

Lääkäriliitto korosti, että vaikeina aikoina pitäisi sitouttaa yhteiskunta laajasti päätösten taakse. Sopimusyhteiskuntaa tulisi tukea eikä repiä rikki.

Erityisen outo ja vaarallinen on valtakunnansovittelijaa koskeva kirjaus. Sen mukaan valtakunnansovittelijan tai sovittelulautakunnan esitys ei voi ylittää vientialojen määräämää yleistä linjaa.

Käytännössä vaatimus tappaa sovittelun.

Hyvässä muistissa on, miten kunta-alalle saatiin reilu vuosi sitten yhteisymmärrys vasta sovittelulautakunnan kautta. Ala saa viiden vuoden ajan joka vuosi noin prosentti­yksikön vientialoja suuremman korotuksen.

Ekonomistit kauhistelivat, mutta käsi sydämelle: miten työvoimapulasta kärsivien julkisten alojen palkkakuoppa korjautuu muuten kuin korottamalla palkkoja?

Ei ainakaan itsestään. Yksityisen puolen palkkaliukumat syventävät kuilua, vaikka nimelliskorotukset olisivat samat. 

Julkisilla aloilla hallitusohjelman kirjaus tarkoittaa sitä, että valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakunnan tulisi noudattaa työnantajien tahtoa. Sote-alan houkuttelevuutta lisääviä sopuratkaisuja ei syntyisi yhtään. Sukupuolten palkkaepätasa-arvo ja työvoimapula pahenisivat.

Kaiken päälle määräaikaisuuksia ollaan työsuhteissa helpottamassa.

Alle vuoden mittaisina ne onnistuisivat ilman erityistä perustetta. Lääkäreitäkin on runsaasti tällaisissa työsuhteissa.

Repiväksi povatun syksyn alla on pakko kysyä, onko riitely kenenkään etu.

Laihakin sopu olisi yhteiskunnalle parempi kuin mehevä riita. Laajat lakot leviäisivät sote-alallekin. Alan liitot linjasivat yhteisessä kannanotossaan, että joutuisivat jatkossa turvautumaan aiempaa voimakkaampiin painostuskeinoihin.

Tähän Suomella ei ole varaa. 

Ei varsinkaan nyt, kun tavoite on lieventää valtion velkaantumista. Vakaat työmarkkinat edistävät työllisyyttä, talouskasvua sekä työssä jaksamista. Väestö pysyy työ- ja toimintakykyisenä vain, jos terveydenhuolto toimii.

Sote-alan lakot, paheneva työvoimapula ja palvelujen leikkaukset sotivat tätä vastaan.

Kuten Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen kesäkuussa totesi, hallitusohjelma on epärehellinen: toiveet ja käytäntö kulkevat eri polkuja.

Vahva ja välittävä Suomi. Toimiva, turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.

Hallituksen ylevät periaatteet eivät Suomea pelasta, jos työmarkkinat kaatuvat. Riitely kääntyy kaikkien tappioksi.