Olen viime aikoina kuullut toistuvasti kannanottoja, joiden mukaan lääkärin ammatti on vain ammatti muiden joukossa. Keino ansaita elantonsa, johon ei tulisi sitoa mitään sen laajempia yhteiskunnallisia velvoitteita kuin muihinkaan ammatteihin.

Olen miettinyt mistä nämä ajatukset kumpuavat. Koetaanko lääkäriprofessioon liitetyt vaatimukset niin kohtuuttomina, ettei niihin haluta enää sitoutua?

Onko kyse riittämättömyyden tunteesta potilaiden ja järjestelmän asettamien odotusten edessä?

Vai koetaanko profession normit esteenä avoimen kaupalliselle toiminnalle?

Lääkäriys ei ole mikä tahansa ammatti. Lääkäriprofessioon liittyy vahva yhteiskunnallinen asema, joka perustuu erikoisosaamiseen ja laissa määriteltyyn toimivaltaan. Lääkärillä on muun muassa yksinoikeus diagnoosin asettamiseen ja hän päättää potilaan sairaalahoitoon ottamisesta – joskus jopa vastoin potilaan omaa tahtoa.

Poikkeuksellista valtaa seuraa poikkeuksellisen suuri vastuu.

Profession asemaan kuuluu autonomia. Lääkäri tekee kliiniset ratkaisunsa ammatillisen harkintansa perusteella, eikä päätöksenteko voi perustua pelkästään hallinnollisiin tai taloudellisiin ohjeisiin.

Autonomia ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Se pohjautuu yhteiskunnan ja potilaiden luottamukseen siihen, että lääkärit osaavat työnsä, toimivat eettisesti kestävästi ja potilaiden parhaaksi. Profession on osoitettava jatkuvaa halua kehittää omaa toimintaansa ja korjata puutteita.

Profession asema voidaan säilyttää vain, jos lääkärikunta kykenee vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin odotuksiin. Lääkäriyteen vaikuttavat talouden ja tehokkuuden korostuminen, palvelujärjestelmän rakennemuutokset, mutta myös yksilöllisyyden lisääntyminen sekä työn ja vapaa-ajan suhteiden muuttuminen.

Keskeinen muutos on ollut lääkärin työn muuttuminen perinteisestä ammatinharjoittajuudesta erilaisten organisaatioiden palveluksessa tehtäväksi asiantuntijatyöksi. Organisaation työntekijänä lääkäri joutuu päättämään, onko hän ensisijaisesti lojaali potilaalle vai työnantajalleen ja tämän tavoitteille, oli työnantaja sitten julkinen toimija tai yksityinen yritys.

Myös laajemmat yhteiskunnalliset arvot vaikuttavat profession asemaan. Oman edun tavoittelu ja työn kutsumuksellisen luonteen heikkeneminen murentavat lääkärikunnan sisäistä yhtenäisyyttä. Jos lääkärin työ nähdään vain yhtenä palveluna markkinoilla, lääkäristä voi tulla riippumattoman asiantuntijan sijaan kaupallinen palveluntarjoaja, jonka tavoitteena on palvelujen käytön maksimointi.

Lääkärin ammattieettisten periaatteiden noudattaminen on kaiken tämän vuoksi vähintään yhtä keskeistä kuin ennenkin. Lääkärin velvollisuuksiin kuuluvat oikeudenmukaisuus, toisten etujen asettaminen oman edun edelle, ammattitaidon jatkuva ylläpitäminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen.

Profession säilyminen ei ole vain yksittäisten lääkärien asia. Koko ammattikunnan on vaalittava yhteisiä arvojaan ja tuotava ne näkyvästi esiin myös julkisessa keskustelussa. Luottamus ei synny pelkästään osaamisesta, vaan myös avoimuudesta, rehellisyydestä ja valmiudesta tarkastella kriittisesti omaa toimintaa.

Lääkäriys on parhaimmillaan paljon enemmän kuin ammatti.

Se on asiantuntijuuden, vastuun ja eettisen velvoitteen yhdistelmä. Vain ammattikunta, joka tunnistaa erityisasemansa ja kantaa siitä seuraavan vastuun, voi säilyttää yhteiskunnan luottamuksen ja mahdollisuuden toimia potilaiden parhaaksi myös tulevaisuudessa.