Lihavuuslääkkeet uhkaavat korvausjärjestelmää

Kulut saattaisivat laajamittaisessa käytössä nousta miljardeihin euroihin. Tarvitaan koordinoitua lihavuuden hoitoa ja ehkäisyä.

Tyypin 2 diabeteksen hoitoon kehitetty suolistohormonilääke, GLP-1-agonisti semaglutidi, on muodostunut ilmiöksi lihavuuden ja painon hallinnassa (1). Suuri kysyntä on johtanut maailmanlaajuiseen saatavuushäiriöön, joka hankaloittaa diabetespotilaiden hoitoa.

Lääkettä myydään diabetekseen kauppanimellä Ozempic ja lihavuuden hoidossa osassa maailmaa nimellä Wegovy.

Lääketeollisuuden panostus lihavuuslääkkeisiin jatkuu valtavana.

Seuraavan polven suolistohormonipohjaisia lääkkeitä ovat muun muassa GIP-GLP-1-koagonisti tirtsepatidi ja glukagoni-GIP-GLP-1-triagonisti retatrutidi (2,3). Niiden teho lähestyy lihavuusleikkauksia. Merkittävä osa potilaista on tutkimuksissa laihtunut neljänneksen tai jopa kolmanneksen painostaan.

Lihavuuden lisäksi lääkehoito saattaa ehkäistä liitännäissairauksia. Semaglutidilla on todettu edullisia vaikutuksia muun muassa sydänsairauksiin (5).

Lihavuuslääke auttaa erinomaisesti osaa potilaista, mutta yksilölliset erot ovat merkittäviä. Hoidon tulee olla pysyvää. Lopettaminen johtaa usein voimakkaaseen ja nopeaan painonnousuun (4).

Laajaan ja pitkään käyttöön aiottujen lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista tulee kuitenkin olla vankkaa tutkimusnäyttöä. GLP-1-analogeista kokemusta on vasta noin 10 vuoden ajalta.

Keskustelu kiivasta

Keskustelu lihavuuslääkkeiden kustannuksista käy kiivaasti useassa maassa. Lääkkeet ovat kalliita, ja potentiaalisia käyttäjiä on valtavasti. Useassa maassa lääkkeitä ei ole hyväksytty korvausten piiriin. Joissain korvauksia maksetaan rajoitetusti.

Suomessa voi saada peruskorvauksen kahdesta vanhemmasta lihavuuslääkkeestä, liraglutidista ja bupropioni-naltreksoniyhdistelmästä, rajoitetusti ja tiukoin ehdoin.

Semaglutidista ei lihavuuden hoidossa korvausta saa. Korvattavuuksista päättää sosiaali- ja terveysministeriön alainen hintalautakunta Hila lääkeyritysten hakemuksista.

Semaglutidin kotimaassa Tanskassa lihavuutta ei luokitella sairaudeksi, eikä sen lääkehoitoa korvata. Tanskasta on julkaistu laskelma, jossa lihavuuden lääkehoidon kulujen arvioitiin nousevan jopa neljään miljardiin dollariin vuodessa, jos kaikki 900 000 potentiaalista käyttäjää saisivat korvausta.

Norja ja Islanti ovat poistaneet lihavuuslääkkeiltä jo voimassa olleita korvattavuuksia kustannussyistä.

Britanniassa National Institute for Health Care and Excellence Nice on laatinut lihavuuden hoidosta suosituksia jo ennen uusien lääkkeiden tuloa markkinoille. Semaglutidihoito on rajattu vain lihavuuteen erikoistuneille yksiköille, ja käyttö saa kestää korkeintaan kaksi vuotta (6).

Yhdysvalloissa lääkärijärjestö on vuoden 2023 lopulla ottanut voimakkaasti kantaa lihavuuslääkkeiden korvauksien puolesta (7).

Ennakointi tärkeää

Muiden maiden esimerkki osoittaa, että jos suuren potilasmäärän hoidon tarvetta ei ennakoida, myöhemmin voidaan joutua nopeisiin korjausliikkeisiin.

Lihavuuslääkkeiden vuosikulut voisivat Suomessa laajamittaisessa käytössä nousta miljardiluokkaan. Vertailun vuoksi: vuonna 2023 diabeteslääkkeistä maksettiin Suomessa korvauksia 207 miljoonaa euroa. Semaglutidin ylläpitoannos lihavuuden hoidossa on 2,4 kertainen diabetekseen verrattuna.

Lihavuuslääkkeitä ollaan valmiita käyttämään myös omakustanteisesti (8). Tällöin käyttöä ohjaa henkilön maksukyky.

Tanskassa, jossa semaglutidia on saatavilla, mutta se ei ole korvattavaa, lääkkeensä itse maksavia on noin 100 000 eli 1,5 prosenttia kansalaisista. He ovat lehtitietojen mukaan reseptiä hakiessaan ruuhkauttaneet omalääkärijärjestelmää.

Tilanne, jossa Suomessa lihavuuden lääkehoitoa voisivat saada vain siitä maksamaan kykenevät tai kaikkein heikoimmassa asemassa olevat toimeentulotuen kautta, ei ole toivottava.

Ehkäistävä ennalta

Vaikka lihavuuden lääkehoitoa tarvitaan (9) ja pitkällä aikavälillä olisi mahdollista saavuttaa hyötyjä, resurssimme eivät riitä kustantamaan sitä kaikille tarvitsijoille. Lääkkeet eivät voi olla yhteiskunnan tasolla lihavuusongelman pääasiallinen ratkaisu.

Suomen tulee siksi panostaa lihomisen ehkäisyyn ja lihavuutta ylläpitävien yhteiskuntarakenteiden muuttamiseen (10).

Elintapamuutoksilla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia, kuten Pohjois-Karjala-projekti on osoittanut (11). Vuodesta 1972 työikäisten miesten ennenaikainen vuotuinen sydänkuolleisuus on laskenut yli 80 prosenttia.

Sokeri- ja rasvaveron säätämisestä hyötyisivät niin terveys kuin valtion talouskin. Lihavuuden ennaltaehkäisyä ja koko lihavuudenhoidon kokonaisuutta tulisi kehittää valtakunnallisesti koordinoidusti sekä ennakoiden.

Suomesta puuttuvat tällaiset rakenteet. Ennaltaehkäisyn täytyy olla perusta, jolle kaikki muu rakentuu (12).