Alan Weismanin vuonna 2009 julkaistu kirja Maailma ilman meitä (alkuperäisteos The World Without Us, 2007) tarkastelee, kuinka luonto palautuisi ja mitä tapahtuisi ihmiskunnan jättämille jäänteille, jos ihmiset yhtäkkiä katoaisivat. Teoksen keskeinen sanoma on, että maapallo toipuu monesta, myös ihmisestä, mutta se vie aikaa.

Weisman kuvaa elävästi, kuinka valosaaste katoaisi ja metrotunnelit täyttyisivät vedellä vain muutamassa päivässä. Luonto valtaisi kaupungit sadoissa vuosissa, ja radioaktiivisen jätteen säteily tasaantuisi luonnolliselle tasolle vasta tuhansien vuosien kuluttua. Pyramidit saattaisivat kestää vielä satojatuhansia vuosia, mutta lopulta eroosio pyyhkisi nekin maankamaralta. Ihmiskunnan pysyvimmäksi jäljenjättäjäksi jäisi muovi, joka voisi säilyä maaperään hautautuneena jopa miljoonia vuosia.

Nykymaailmassa ajatus ihmiselämän hauraudesta ja harvojen tekemien päätösten ratkaisevasta vaikutuksesta ei tunnu utopialta. Maailma ilman meitä tuntuu vaihtoehdolta, joka voi käynnistyä vahingossa, kun irrationaaliset ja impulsiiviset johtajat tekevät päätöksiä kaikkien kohtaloista.

Atlantin takana tehdyt ratkaisut vaikuttavat suoraan Euroopan stabiiliuteen ja globaalisti esimerkiksi tartuntatautien leviämiseen. Juuri tällä hetkellä länsimainen demokratia ei näytä olevan yhteiskuntajärjestysten voittaja, vaikka koko eurooppalainen yhteiskuntakäsitys on pitkälti rakentunut sen varaan.

Huolestuttavin ilmiö

Itselleni maailmanaikamme huolestuttavin ilmiö on kuitenkin ihmisyyden peruspilareiden kyseenalaistaminen valtaapitävien taholta. Näiden peruspilareiden joukossa on erityisesti yksi keskeinen ominaisuus, joka on mahdollistanut ihmiskunnan kehityksen nykyihmiseksi: empatia. Se on perusta vanhemmuudelle, parisuhteelle, yhteisössä toimimiselle ja jopa globaalille yhteistyölle yhteisen hyvän eteen.

Elon Musk herätti kohua maaliskuussa 2025 toteamalla, että empatia voi johtaa sivilisaation itsemurhaan, ja tarkentamalla, että se on länsimaisen sivilisaation keskeinen heikkous. Suomessa ministeri Riikka Purra puolestaan totesi vuonna 2023 Helsingin Sanomille, ettei empatia sovi politiikan ohjenuoraksi.

Empatia, eli kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia, on kuitenkin yksi luottamuksen rakennusaineista. Sen rinnalla toimivat myös ennakoitavuus (toimin loogisesti ja johdonmukaisesti) ja aitous (olen, mitä sanon olevani). Empatia mahdollistaa myötäelämisen ja liittymisen toisiin sekä voi yksilötasolla synnyttää halun auttaa ja tukea aktiivisesti.

On vaikea ymmärtää, miten luottamuksen keskeinen elementti voisi olla sivilisaatiolle uhka tai miten sen voisi jättää pois päätöksenteosta. Yksilötasolla empatia ei saa estää tekemästä välttämättömiä päätöksiä suuremman hyvän saavuttamiseksi, mutta jos tunteita ja näkökulmia ei huomioida lainkaan, tulokset voivat olla rumia ja sitoutuminen päätöksiin vähäistä.

Empatiaa hyvinvointialueella

Työssäni empatia ilmenee ja sitä tarvitaan monella tasolla. Strategisesti se näkyy siitä, miten asiakkaan kokemus ja kokema lisäarvo huomioidaan palveluiden kehittämisessä ja onko organisaation rakenne ja periaatteet suunniteltu palvelun saajan vai järjestämisen näkökulmasta. Päätöksenteossa tarvitaan allokatiivista empatiaa – kykyä ymmärtää, miten huolenpitoa voidaan jakaa siten, että se riittää mahdollisimman monelle, eikä yhden etu mene monien edelle, mutta myös yksilölliset tarpeet huomioidaan riittävästi.

Toiminnan tasolla empatia näkyy kohtaamisessa, vuorovaikutuksessa ja halussa ratkaista asioita asiakkaan ja potilaan näkökulmaa arvostaen – kuitenkaan aina toteuttamatta kaikkia yksilön toiveita. Se näkyy myös työtoveruudessa ja johtamisessa: ymmärryksen ja kiinnostuksen osoittamisena silloinkin, kun lopputulos on vaikea tai ristiriitainen.

Miltä maailma ilman empatiaa näyttäisi?

Se olisi paperinohut ja yksinäinen. Empatian puutteelle on muuten diagnoosikin, jos mutkia hieman suoristetaan: antisosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian keskeinen piirre on emotionaalisen empatian puute. Tällöin toisen kärsimys ei herätä myötätuntoa eikä halua lievittää sitä.

Miltä maailman johtaminen ilman empatiaa näyttää?

Tiedän ainakin, miltä sen seuraaminen tuntuu. Aamuisesta Hesarin avaamisesta on tullut dystooppinen jännitysnäytelmä. Ehkei siis ole ihme, että juuri tässä hetkessä latteat postikorttimaiset elämänohjeetkin tuntuvat pelastusrenkaalta.

Maailmassa, jossa voit olla mitä vain, valitse olla kiltti. Paitsi jos voit olla Batman – silloin ole aina Batman.

Kirjoittaja toimii palvelutehtävässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtajana.