Kerromme tässä numerossamme, miten hoidon jatkuvuusmalli laajenee Pohjois-Suomessa. Se tulee Pohjois-Pohjanmaalla käyttöön kaikissa sote-keskuksissa ja Lapissa kaikilla terveysasemilla.

Laajentamista puoltavat tulokset.

Pilottina toimineessa Tuiran hyvinvointikeskuksessa Oulussa lähetteet erikoissairaanhoitoon ovat vähentyneet, hoitosuhteet syventyneet ja paine päivystyksissä helpottanut.

Kiireettömistä lääkärikäynneistä ohjautuu Tuirassa noin 75 prosenttia tutulle lääkärille.

Lapissa myös jonot ovat lyhentyneet. Jatkuvuus ei siten näyttäisi lyövän saatavuutta korville.

Liian hyvää ollakseen totta?

Ehkä. Vasta aika näyttää, mitä hoidon tuloksille ja esimerkiksi päivystysten ruuhkille tapahtuu. 

Yhdessä osassa maata kertyneitä kokemuksia ei myöskään kannata kopioida kritiikittä. Alueiden tulee etsiä itselleen paras ratkaisu jatkuvuuteen.

Vaihtoehtoja onneksi riittää. On hoidon jatkuvuusmalleja, tiimimalleja, lääkäri-hoitajatyöparimalleja ja niin edelleen. Kaikkia on pitkin maata käytössä ja kokeilussa.

Yhdistävä tekijä on omalääkäri.

Omalääkäri edustaa suhdetta, joka auttaa ylläpitämään potilaan terveyttä ja hoitamaan hänen sairauksiaan. Se viestii inhimillistä hoitoa ja välittämistä. Potilaan, lääkärin ja hoitajan parasta vuorovaikutusta.

Suhteen toteutustapa on toisarvoista. Pääasia, että lääkärintyölle on järkeviä vaihtoehtoja.

Moni lääkäri kokee omalääkäriyden silti uhaksi.

Kaiut kumpuavat takavuosilta. 1990-luvulla yli 70 prosentissa maan terveyskeskuksista oli väestövastuujärjestelmä. Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lahdessa yksityislääkäritkin toimivat vuosina 1985–93 Kelan rahoilla omalääkäreinä.

Lama kasvatti väestövastuut kohtuuttomiksi. Työstä tuli suolakaivos. Potilas meni sekä akuuteissa että kiireettömissä asioissa omalle lääkärilleen, ja lääkärin työajat kävivät kohtuuttomiksi.

Varsinkin nuori lääkäri voi kokea väestövastuun myös ajatuksena raskaaksi ja rajoittavaksi.

Siksi on ilahduttavaa lukea Pohjois-Suomesta, miten henkilökunnan tyytyväisyys on kokeiluissa kohentunut. Työ on tuntunut mielekkäältä, ja pysyvyys – sekä sitä kautta jatkuvuus – on parantunut.

On päästy myönteiseen kierteeseen.

Tuirassa noin kahdella kolmasosalla lääkäri-hoitajatyöpareista on oma väestö. Pareille ohjataan kiireetöntä hoitoa tarvitsevat potilaat.

Helpoimpia tapauksia, kuten flunssapotilaita, hoitavat vaihtuvat lääkärit. He huolehtivat myös loma-aikojen tuurauksista.

Tärkeintä on nyt olla toistamatta 1980- ja 1990-lukujen virheitä. Omalääkärien työtaakka ja väestövastuut tulee pitää kohtuullisina, jotta myönteinen kierre voi jatkua.

Ohjenuoraksi käy Lääkäriliiton linjaus: korkeintaan 1 200 asukasta lääkäriä kohti.