Lääketieteellisen tiedon määrä kasvaa valtaisaa vauhtia. Sen jokainen meistä varmasti tietää, tai on ainakin väitteen joskus kuullut. Informaation määrä on jo nyt tähtitieteellinen, ja sen lisääntymisnopeus sen kun suurenee.

Tästä saamme kiittää tutkijayhteisöä, joka tuottaa tutkimustietoa ennennäkemättömällä vauhdilla ja vuosi vuodelta vähenevällä ja vaikeammin saatavalla apurahoituksella.

Tieteellisen datan ja sen tulkinnan tuotanto kiihtyy vielä toistaiseksi. Ja vaikka luonnollisesti on odotettavissa kiihtyvän vauhdin hidastuminen ja nopeuden tasaantuminen, ei sitä ainakaan tässä vaiheessa ole näköpiirissä. Nobelit ansainnut tekoäly on kauan sitten valjastettu tukemaan tiedeteollisuutta, ja näköpiirissä on todennäköisesti vielä eksponentiaalisesti nousevan käyrän jyrkentymistä.

Suhtautuminen tiedon määrän ja saatavuuden kasvuun vaihtelee lääkärin professiossa kollegasta kollegaan.

Vallalla on kuitenkin yleisesti ottaen varautunut suhtautuminen kaikkeen uuteen tietoon, jota voisi luonnehtia terveenä skeptisyytenä. Yleisimmät one-linerit: ”ei kukaan voi hallita yksin tätä kaikkea”, ”ei kaikkea tarvitse eikä kuulukaan tietää”, ” ja ”riittää kun tietää mistä luotettava tieto löytyy”.

Itseisarvo

Oman ammatinharjoittamisen kehittäminen on professiossa itseisarvo.

Voisi ajatella tämän olevan kirjoittamaton itsestäänselvyys, vaikka ei olisikaan lakiin ja lääkärin eettisiin ohjeisiin kirjattu velvollisuus. Arkityö sisältää osanaan palkallista koulutusta ja kouluttautumista. Tietoa jaetaan kollegoiden kesken aamumeetingeissä ja etäkoulutuksin sekä jatkuvasti työn lomassa konsultaatioiden muodossa.

Jokainen laadukas konsultaatiovastaus lisää kliinisesti käyttökelpoisen tiedon kollektiivista määrää – parhaimmillaan myös kollektiivista osaamista. Myös ”vähemmän tieteellistä”, ns. hiljaista tietoa jaetaan runsaasti tieteellisesti arvioidun tiedon lomassa. Tämä mielestäni kuuluu jokaiseen ammattiin.

Keskeisintä on kuitenkin ammattikunnan kollektiivinen suhtautuminen uuteen tietoon. Luonnehtisin sitä terveeksi skeptisyydeksi, tai kriittisyydeksi. Tämä toimii vastustavana voimana alati lisääntyvän informaation haittavaikutuksille.

En koe voivani väittää, että ammattikunnan kriittinen silmä – omani mukaan lukien – olisi toiminnassa tasa-arvoisesti kaiken saatavilla olevan tiedon kohdalla.

Kriittisyyden ja skeptisyyden rimakorkeus vaihtelee jokaisella meistä inhimillisistä syistä. Sama pätee tieteellisen tiedon lisäksi kaiken muunkin informaation käsittelyyn sosiaalinen media ja uutismediasisältö mukaan lukien.

Kokeneen kollegan antama konsultaatio otetaan herkästi annettuna. Sen turvin voi prikulleen tehdä juuri kuten on sanottu, vakuuttuneena siitä, että täältä pesee nyt viimeisen päälle hyvää hoitoa. Järkytys on melkoinen, kun huomaakin hetken tai vuosien päästä tehneensä katastrofaalisen hoitovirheen, ymmärrettyään konsultaatiovastauksen syystä tai toisesta väärin tai konsultaatiovastauksen sisältäessä inhimillisen virheen. Älkää kysykö, mistä tiedän.

Helposti omaksuttava tietopaketti

Erikoislääkärin tai erikoistuvan lääkärin pitämä koulutus päivänpalavasta aiheesta x on valmiiksi perattu, helposti omaksuttava tietopaketti – silloinkin, kun PowerPoint-esitys on rakennettu edellisyönä ja lähdeluettelo muodostettu kirsikkapuupalapeliä rakentaen. Tämä referenssi sopii tähän väittämään, tämä referenssi tuohon...

Pharmaca Fennica ei voi olla väärässä – mutta DOAC-lääkkeiden redusointiohjeissa puhutaan krea-lukemasta, vaikka alkuperäisdatassa EMA:n dokumenteissa mainitaan munuaissuodos GFR < 60 ml/min/A eikä kreatiniinista sanaakaan.

Viiden pisteen vihjeenä kysymys: kuinka luotettavana pidän kreatiniinipitoisuudesta laskettua GFR-arviota yleisesti ottaen eri ihmisryhmillä – ja varsinkin silloin, jos GFR-lukema on 35 ml/min/A ja potilas on 79-vuotias nainen, keskivertoon suomalaiseen nähden alun perinkin pienikokoinen, monisairas, pyörätuolilla liikkuva ja molemmat alaraajat amputoitu?

Edellä on esimerkkejä siitä, kuinka joko tiedon tulkintaan, luetun tai kuullun ymmärtämiseen, ”rikkinäinen puhelin”-ilmiöön tai luotettavana pidetyssä tiedossa piileviin, vaikeasti huomattaviin virheisiin tai vain rajatusti päteviin väittämiin voi sisältyä salakavala hoitovirheen vaara.

Näitä löytyy valtaisasti lisää. Pitäisi aivan erinomaisena sitä, että Käypä hoito- ja Vältä viisaasti -suositusten lisäksi perustettaisiin työryhmiä kirjoittamaan samassa hengessä ”hoksaa Harmageddon”-suosituksia, joissa käytäisiin läpi merkittävimpiä luotettavana pidetyn tiedon sisältämiä tulkintavirheiden mahdollisuuksia ja niiden potentiaalisia seurauksia erikseen läpi.

Näin voisi estää näennäisvalidin informaation kuplaan sulkeutumista ja potilaiden jäämistä mm. status quo-vinouman uhreiksi.

Lääketieteen lisensiaatti, joka pohtii usein asioita erikoisten, joskus myös hieman raajakipuisten rinnastusten keinoilla.